desire nymark - Banneri

Muistan miten luin väestöliiton tutkimuksia lapsiperheiden eroista, silloin kun oma ero oli vireillä. Tutkimuksien mukaan avioliitossa olevat vanhemmat jotka hakevat avioeron raskausaikana on alle 1%. Minä kuitenkin kuuluin tähän yhteen prosenttiin. Muistan myös miten kaikki lohduttivat, että ”kunhan hän näkee oman lapsensa kaikki saattaa muuttua”, koska miehet tajuavat vasta että tosi on kyseessä lapsen syntymän jälkeen, ja joissakin tapauksissa se saattaakin mennä niin, mutta mun kohdalla näin ei käynyt.

Jatkuvasti löydän itseni puolustamassa ja selittämässä mun ja Bellen tilannetta, ihan kuin yksinhuoltajana oleminen olisi häpeällinen asia mistä pitäisi pyytää anteeksi, tai että minulla olisi velvollisuus kertoa kaikille että lapseni ei ollut vahinko, koska eihän hän ollut. Sitten myöhemmin havahdun ja kyseenalaistan itseäni, miksi ihmeessä puolustan itseäni tai lastani. Minulla ei ole velvollisuutta kertoa kaikille miksi asiat ovat kuten ne ovat, eikä ihmisillä ole oikeutta kyseenalaistaa tai tuomita meidän elämäntilannetta. Elämä on tällaista. Haasteita, vastoinkäymisiä, yllättäviä käänteitä. Aina asiat eivät mene ”niinku strömssöössä”, mutta tärkeintä on jatkaa eteenpäin, vaikka välillä tekisi mieli luovuttaa.Ihmiset tuomitsivat minua, koska olin rikki meidän erosta ja pelkäsin yksinhuoltajuutta ja äitiyttä. Kukapa ei pelkäisi? Kuka ihminen jatkaisi elämää iloisena heti eron jälkeen, niinkuin mitään ei olisi tapahtunutkaan? Ketä ei nakertaisi lukea neuvolan vauvaoppaita, missä puhutaan isästä ja äidistä tai ainakin puolisosta, kun olet yksin? Koska pelkkiä ihmisiähän me kaikki tässä ollaan. Harva ihminen vaan käy avieron läpi julkisesti ja kirjoittaa avoimesti elämän vaikeista hetkistä suoraan nettiin blogin muodossa.

Aika parantaa haavat, kuten myös minun ja Bellen tapauksessa. Mutta nyt, kun olen saannut elämäni nippuun ja olen ensimmäistä kertaa onnellinen helvetin pitkään aikaan, löydän taas itseni puolustamassa itseäni. Puolustan itseäni, koska mielestäni olen oikeutettu olemaan onnellinen, mutta monien mielestä en. ”Ei tainnut ero ottaa koville”, ”Onko sillä nyt jo uusi”, ”katsotaan miten kauan tämäkin kestää”. Olen kärsinyt, olen ollut rikki. Olen ollut syömättä sekä nukkumatta yli vuoden, kiitos vaan kysymästä. Olen käsitellyt asiaa oikein huolella, ja nyt olen valmis jatkamaan elämää katsomatta taaksepäin.Tällä hetkellä otan vähän iisimmin. Olen ollut niin uuvuksissa ja minulla on niin paljon univelkoja että nukun yli kahdeksan tuntia vuorokaudessa, ja silti olen väsynyt. Mun paino on noussut 12 kiloa kolmen kuukauden aikana ja mun BMI on tällä hetkellä normaali. Mutta sallin itseni ottamaan vähän rauhallisemmin ja sallin itseni olemaan onnellinen. Koska olen onnellinen, ja minulla on oikeus siihen, vaikka mun onnellisuus ehkä tuli yllättäen ja nopeasti.

Kommentit (6)

Sun blogissa pyörii samat kuvat tai sitten netistä otetut. Ei hyvä.

Aamen. Toi viimeinen lause oli iskevä. Tietenkin sulla on oikeus olla onnellinen eikä kuulu muille, kuinka nopeaa uuden löysit. ? Joskus sattuu vaan hyvä tuuri nopeaa. Ja ihmiset on erilaisia, jotkut haluaa pidempään olla yksin ja jotkut ehkä just käsitelleet asiat jo suhteen aikana, kun on tiennyt että se loppuu. Mutta siis Suomi on kateellinen maa niin kuin tiedetään, kannattaa vaan yrittää olla välittämättä kateellisista. Kateus kertoo pelkästään sen että omassa elämässä ei ole kaikki ihan niin kuin tahtois.

Olet ansainnut olla onnellinen. Niinkuin jokainen ihminen, jokainen tekee itse elämästään sellaista kuin haluaa ja toivoo sen olevan, ei näitä asioita pitäisi muiden voida arvostella.

Pidän blogistasi paljom, olet aito ja ihanan oloinen ihminen. Ainut mikä häiritsee postauksesta toiseen on aina samat kuvat. Näistäkin kaikki muistan nähneeni, ensimmäisen jopa viitisen kertaa.. ymmärrän ettei aina jaksa ottaa kunnon kuvia, mutta mieluummin arkisia puhelimella otettuja kuvia katsoisi kuin samoja vanhoja..

Oletko ihan suoraan päin naamaa saanut näitä kommentteja vai onko ne täältä netin pimennosta? Onko siinä joku hyväksyttävä aika koskaa saa tavata uuden kumppanin? Voihan sitä olla päättänyt että kiitos nyt ei enää koskaan ja se uusi ihastus/rakkaus tupsahtaakin elämään nopeastikin. Olet näemmä saanut kommentteja paljon sellaisilta ihmisiltä jotka eivät ole samoja asioita kokeneet. Kuulostaa niin kateellisten syyttelyltä. Olet kaunis, itsestään huolta pitävä nainen. Kaunis koti. Onhan se ihan kamalaa ja onnellinenkin vielä. ?

Eihän kukaan täällä suomessa ikinä sano mitään suoraan päin naamaa ja netti saattaa välillä olla kamala paikka. Täällä kun on niin helppo huudella ? ja kiitos, sun sanat lämmittää sydäntä ?♥️

Asia nyt on tällä tavalla ajanpuutteen takia. Ketään ei pakoteta vierailemaan blogissani 🙂

Vastaa käyttäjälle Ann Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Desire Nymark

Desire Nymark

Olen kolmenkympin kynnyksellä oleva nainen joka tekee kahvikuppeja, vauvoja sekä taistelee naisen nautinnon puolesta. Suosikkiasioihin kuuluu pastan syöminen ja kapitalistisen patriarkaatin kukistumisesta haaveilu. Harrastuksena kahvin juominen, nukkuminen sekä sarkasmi. Valitettavasti työtehtäviini kuuluu myös siivoaminen, ruonlaitto huonolla menestyksellä ja pyykkikori, jonka pohjaa en ole nähnyt vuosikausiin.

Arkisto

X