ÄIDIT 19.2.2018

ÄITI, ÄLÄ HUKKAA ITSEÄSI ÄITIYTEEN

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Jokainen tuleva äiti varmasti tietää, että lapsi muuttaa kaiken. Raskausaikana saat kokea miten keho muuttuu kokonaan ja vielä erittäin nopealla tahdilla ja valitettavasti keho ei palaudu entiselleen ihan yhtä ripeästi synnytyksen jälkeen. Kehosi on kantanut lasta ja se tulee jättämään jälkensä. Kaikki varmasti sanovat, että kaikki oli sen arvosta, ja tottakai se on, mutta jos kehonmuutokset herättävät tunteita sekin on aivan ymmärrettävää.Kaikki ne asiat jotka olivat sinulle itsestäänselvyyksiä eivät enää tule olemaan ihan yhtä helppoja toteuttaa pienen vauvan kanssa. Monet varmasti valmistautuvat siihen, että illanistujaiset ja pitkät brunssit ystävien kanssa loppuvat kuin seinään. Mutta pienen vauvan kanssa siivominen, syöminen, suihkussa käymimen ja nukkuminen saattaa olla aikamoista ninjailua. Ruokakaupassa käyminenkin on aika erilaista vauvan kanssa ja saattaa hyvinkin tuntua maratoonilta, jonka jälkeen olet aivan loppu.

Sinulla on pieni lapsi joka on totaalisen riippuvainen sinusta ja koko elämäsi tulee kokemaan ison muutoksen, ihan joka ikisellä tavalla joka vaan on mahdollista. Monet äidit ovat varmasti innoissaan tulevasta äitiyslomasta ja haluavat jäädä kotiin vauvan kanssa niin pitkään kuin vaan mahdollista. Äitiysloma ei kuitenkaan ole loma, vaan erittäin vaativa duuni jota suoritat yksin kotona. Ennen olet sentään nähnyt työkavereitasi päivällä, mutta nyt istut neljän seinän sisällä ja elät vauvakuplassa.Ajattelit varmasti että kävisit vaunulenkeillä sun äitiystävien kanssa tai perhekahviloissa, tai että käyttäisit yhteensopivia asuja vauvasi kanssa ja näyttäisit täydelliseltä pinterest äidiltä, joka on onnensa kukkuloilla joka ikinen sekuntti. Kunnes löydät itsesi rättiväsyneenä, kylmä kahvi kädessäsi, ihmetellen missä meikkipussisi on koska et ole jaksanut pakkeloida naamaasii yli kuukauteen. Käytät treenitrikoita vuorokauden ympärillä, ei tietenkään sen takia että sinulla olisi aikaa tai motivaatiota treenaamiseen, vaan koska ne ovat ekana vastassa joka aamu ja nopea ratkaisu. Joudut perumaan sovitut kahvit kaverisi kanssa koska lapsesi on saamassa hampaita ja kuumeessa, ja vaikka sovitte puolisosi kanssa että menette ulos syömään lauantaina teette yhteisen päätöksen jäädä kotiin kattomaan putousta, koska lapsenvahdin kanssa olisi liikaa säätämistä ja teitä molempia väsyttää.Näet putoushahmon Kikka Vaara, etkä naura. Et näe yliväsyneessä äidissä, joilla on maissilastuja hiuksissa yhtään mitään hauskaa. Haluaisit halata häntä ja käskeä hänen puolisoa ja tukiverkostoa auttamaan, jotta Kikka pääsisi nukkumaan. Haluaisit kertoa hänelle että äidin hyvinvointi on tärkeää lapselle ja olen melko varma että jokainen äitiryhmä antaisi Kikka Vaaralle diagnoosin uupumus tai synnytyksenjälkeinen masennus, jossa ei ole yhtään mitään hauskaa.

Jos puolisosi pamauttaa hullunhauskan kommentin kuten ”tollanen säki oot välillä” sun reaktio varmasti on ”no miks et sitten auta mua enemmän?!” tai ”miksi ylipäätänsä päästit tilanteen niin pahaksi?”. Ensimmäisenä vuotena kaikki pyörii vauvan ympärillä ja jokaiselle äidille on varmasti ihan normaalia että lapsi on aina se tärkein asia joka menee joka ikisen asian edelle. Mutta äitien pitää myös muistaa että olemme niin paljon enemmänkin kuin ”pelkästään” äitejä. Välillä on pakko ottaa lepohetki, välillä on pakko muistaa millainen ihminen olet ja välillä on pakko huoltaa parisuhdetta ja ystävyyssuhteita. Välillä vaan on timeoutin aika, muuten sinusta saattaa tulla Kikka Vaara.Olen itsekin mesonnut täysin hysteerisenä miten minulla olisi aikaa hoitaa lasta, itseäni, koiraa, parisuhdetta, siivota ja pestä pyykkiä, kuntoilla, maksaa veroja, nähdä ystäviä, syödä terveellisesti, juoda 3 litraa vettä ja nukkua 8 tuntia vuorokaudessa. Välillä on vaan pakko myöntää että nyt en jaksa, ja pyytää apua. Välillä on myös pakko selittää ystäville ja puolisolle että nyt olen oikeasti hermoromahduksen partaalla koska kaikki eivät sitä näe tai huomaa. Jos otat vähän aikaa itsellesi jaksat taas paremmin ja lapsesikin voi paremmin kun äiti on hyvällä tuulella ja voi hyvin.

Jos olet katsonut putouksen Kikka Vaara – hahmoa ja ajatellut että ”toihan on ihan ku mä”, puhu rohkeasti asiasta neuvolassa ja pyydä apua.

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Kommentit (9)

Tää oli poikkeuksellisen hyvä teksti sulta, ja tähän voi samaistua. Ja varmaan monet äidit voi samaistua. Toki kaikki ei ole niin rankkaa kaikille mitä kirjoitat, mutta taidat puhua omien kokemusten kautta 🙂

Mä ajattelin myös vielä raskaana, että eei se elämä tuu niin paljoa muuttumaan ja ite voin vaikuttaa siihen millaista elämää vauvan kanssa elää. Mut kyllä oikeestaan kaikki asiat muuttui lapsen saannin myötä. Kivassakin mielessä.

1
1 vastaus

Niin ihana teksti! Mus ärsyttää se Kikka tosi kovin. Luin ekaa kertaa blogiasi ja taidan jäädä lukijaksi! Näytät todella hyvältä, vaikka kirjoitat että olet lihonut😍 Mitkä vaunut teillä on kuvassa? Pärjäättekö yksillä vai onko monet? 🙂

1 vastaus

Kiitos, kiva että tykkäsit! ♥️ Meillä on Basson Baby Scoop:it ( https://fi.babyshop.com/scoop-black/p/88481 ) joita käytetään kaupassa, ostoskeskuksissa jne. Tosi edulliset ja ketterät 😀 sitten täällä kotona meillä on Emmaljungan Duo Edget, joita käytetään vaunulenkeillä kun asutaan maalla 🙂

1 vastaus

Kyllä! Oispa kahvia 😉

1 vastaus

Kahvi on kyllä elintärkee juttu ☝🏻😂

1
1 vastaus

Tää oli poikkeuksellisen hyvä teksti sulta, ja tähän voi samaistua. Ja varmaan monet äidit voi samaistua. Toki kaikki ei ole niin rankkaa kaikille mitä kirjoitat, mutta taidat puhua omien kokemusten kautta 🙂

Mä ajattelin myös vielä raskaana, että eei se elämä tuu niin paljoa muuttumaan ja ite voin vaikuttaa siihen millaista elämää vauvan kanssa elää. Mut kyllä oikeestaan kaikki asiat muuttui lapsen saannin myötä. Kivassakin mielessä.

1
1 vastaus

Tää on TOTTA ! Itse 6vuotta äitinä. Kohta 7vuotta ja kolmen lapsen äiti. Mä olin esikoisesta kaksi vuotta YH. Tottakai mulla oli paras tukiverkosto, mutta silti hoidin esikoisen yksin. Mä en käynny missään. En tavannut ketään. Mä suoritin. Mä jopa yli suoritin. Mä toimin tiedostomattomasti niin etten näyttäisi ulkopuolisille miltä musta tuntuu oikeasti ja kuinka yksin mä olin. Mies jonka tunsin jo entuudestaan tuli meidän kuvioihin. Oltiin oltu vuosi yhdessä kun meidän vuonna 2015 syntynyt tyttö syntyi. Siitä naimisiin ja odotus joka ei ollu niin onnellinnen. Säätöä ja lisää säätöä. Ja ne mun tunteet. Mä olin ite hajoamassa mutta en voinnu. LAPSET. Maaliskuussa 2017 syntyi meidän kolmas. Raskaus oli vaikeampi kun edelliset. Kivuliaampi ja henkisestikin jo paljon raskempi. Raskausmyrkytys. Synnytys 36rv ja synnytyksen jälkeinen sisäinen verenvuoto johon meinasin kuolla 😔 ja sitten se tuli. Salakavalana ollut aina mun mukana mutta nyt se pääs kunnolla niskanpäälle ja se oli menoa. Mä sairastuin masennukseen vai voiko edes sano noin koska ilmeisesti olen ollut sitä jo kohta 7 vuotta, mutta aina mä olen päässyt sen yli. Nytten enään. Mua hävetti pyytää apua. Mä tunsin itseni luuseriksi joka ei selviäkkään lapsi arjesta. Mä sain hoitoa ja nyt musta alkaa pikkuhiljaa tuntumaan hyvältä. Enkä mä enään ajattele niin että mä olisin jotenkin epäonnistunut. Olinhan mä nyt aika rohkea kun pystyin myöntämään ja hain apua. Näinhän mä voin paljon paremmin ja lapset mun ympärillä ja voihan tuo mieskin paremmin kun tietää että vaimolla kaikki hyvin.

1 vastaus

Voi ei, ikävä kuulla että sulla meni noin pahaksi 🙁 mutta voin samaistua tohon että yksinoleminen vauvan kanssa on välillä tosi rankkaa ja se väsymys tavallaan hiipii päälle. En minäkään tajunnut miten väsynyt OIKEASTI olin, koska ”näinhän on aina ollu ja hyvin pärjätty”. Kunnes sitten tapasin andreaksen joka passitti mut nukkumaan. Sitten iskikin 1,5 vuoden ajan kerääntynyt uupumus oikein kunnolla ja nukuin melkein vuorokauden ympäri monta viikkoa. Nyt on onneksi helpottanut. Oikein paljon jaksamista arkeen ja pidä huolta että saat tukea ja apua! 🙂 usein se avun pyytäminen on vaikein asia.

1 vastaus

Vauvavuosi on aina rankka mutta elämä sen jälkeen ah, ihanaa. Olin reilu 2,5 vuotta kotona ja mikä vapaus olikaan. Töihinpaluun jälkeen ei niin vaan lähdetäkään mihinkään tosta noin vaan ja töissä joutuu raatamaan todenteolla. Jos sitä parin vuoden päästä kun säästöt taas kasattu niin saisi jäädä taas kotiin uuden pienen kanssa. Mä olin uraohjus josta kuoriutui äiti joka rakasti viikoittaisia hoplop/ uinti yms. reissuja. Käytiin tytön kanssa joka viikko myös aamupalalla jossain yms. Se oli elämäni parasta aikaa!

1 vastaus

Kaikki ovat väittäneet minulle kivenkovaa että vauvavuosi on se helppo, taaperon kanssa vasta rankkaa onkin 😀 ihanaa kuulla että joku on tätä mieltä myös! ♥️

1 vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Suomen suurin perheblogiyhteisö tarjoaa luettavaa ja vertaistukea niin odotusajasta, vauva-arjesta, taaperon uhmasta kuin muistakin perhe-elämän iloista ja haasteista. Tarjolla on huumoria, vinkkejä, arjen vertaistukea, kyyneliäkin. Tervetuloa joukkoon!

Seuraa
meitä: