desire nymark - Banneri

Moni asia muuttuu lisääntymisen jälkeen. Aika on vähissä, sinua väsyttää, lapsi on elämäsi keskipiste etkä hirveästi näe muuta. Jos olet yksinhuoltaja olette lapsesi kanssa aika tiivis tiimi, koska olette molemmat tottuneita siihen että tässä taloudessa on vaan me kaksi. Miten sitten kun talouteen astuu kolmas osapuoli, eli uusi mies ja myös tuleva isäpuoli.

Deittaaminen yksinhuoltajana on melko haastavaa ja monimutkaista, koska et hirveästi vietä aikaa paikoissa missä sinkkumiehet ovat. Mitä siis jää jäljelle, jos haluat löytää miehen rinnallesi? No nettideittaaminen tietysti. Minulla oli pitkään sellainen kuva että kukaan ei halua seurustella yksinhuoltaja äidin kanssa, mutta tinder todisti minun olevan väärässä. 250 matchia myöhemmin löysin Andreaksen, jonka kanssa kemiat kohtasi täydellisesti ja arjen pyörittäminenkin onnistui hyvin alusta saakka.

En ole eläessäni ollut yhtä onnellinen kuin nyt, mutta kieltämättä ihastuminen, rakastuminen ja parisuhteessa oleminen tuntuu erilaiselta nyt kun minulla on lapsi. Alussa oli tottakai haastavaa ylipäätänsä löytää aikaa deittaamiselle ja näytin ihastumiseni sillä tavalla, että otin kalenteristani vapaata ja menin Andreaksen kanssa kahville. Väsymys toki takasi sen, että en ottanut minkäänlaisia paineita mun ulkonäöstä, koska minkäänlaiseen hysteriaan ei jäänyt aikaa. Muistan miten minulla oli mustat farkut, valkoinen t-paita ja converset päällä.


Ensimmäisen kahvihetken jälkeen ruvettiin pyörittämään arkea yhdessä, koska jos halusimme viettää aikaa yhdessä se tapahtui iltaisin, ja silloin minulla oli vielä kaikki iltapuuhat kesken Bellen kanssa. Miten lapsi aina on numero yksi ja miten kaikki aikataulut menevät Bellen rutiinien mukaan. Alussa käydään yleensä ykköset päällä ravintoloissa syömässä, ulkona drinksuilla, leffassa, valvotaan aamu kuuteen asti harrastamassa kuumaa seksiä. Annetaan illuusio että näytetään hyvältä ”ilman meikkiä” (vaikka oikeasti nukutaan meikit päällä), että käytetään farkkuja kotona, että meidän sääret ovat täydellisesti vahatut koko ajan. Meillä skipattiin alkuhuuma ihan kokonaan ja siirryttiin suoraan tylsään mutta silti niin ihanaan ja todelliseen arkielämään.

Tokalla kerralla kun me nähtiin olin ilman meikkiä, hiukset nutturassa, iso huppari ja treenitrikoot päällä. Unta takana ehkä 3 tuntia, koska Belle oli saamassa hampaita. Se paljon hehkutettu alkuhuuma oli siis meidän tapauksessa vähän kuin tulikoe Andreakselle. Meidän yhteinen laatuaika oli kotona telkkarin ääressä tai sitten tehtiin ruokaa yhdessä ja mentiin ajoissa nukkumaan, jos Belle sen salli. Meidän parisuhteessa ei ole ikinä ollut mitään romanttista, mutta sitä enemmän turvallisuuden tunnetta.

Alkuhuuman skippaamisessa tai ylipäätänsä deittaamisessa äitinä on paljon positiivistakin, kaikkihan riippuu asenteesta. Äitiys poisti aika tehokkaasti kaikki ulkonäköpaineet ja pystyin olemaan oma itseni kaikkine vikoineen heti päivästä yksi ja mun rento asenne tarttui myös Andreakseen. Meidän ei ole ikinä tarvinnut pelätä, että kestääkö tämä sitten kun arki tulee vastaan, koska se oli vastassa heti. Meidän ei ole pitkään tarvinnut pohtia päätöksiä kuten miten me vietetään aikaa tai missä me asumme, vaan ne menevät Bellen mukaisesti. Meidän parisuhteessa tulee tuskin tapahtumaan mitään maatamullistavaa käännekohtaa lähivuosina, joka pistäisi parisuhteen koetukselle. Tutkimuksien mukaan lapsen saaminen ja ensimmäinen vauva-vuosi on parisuhteelle rankka, mutta meillä on jo yksi lapsi ja ollaan totuttu tähän vauva-arkeen.

Saan valtavan turvallisuuden tunteen siitä, että tiedän jo millainen isä Andreas tulisi olemaan jos saisimme yhteisiä lapsia. Andreas tietää myös millainen äiti minä olisin ja tiedämme miten saamme arjen pyörimään tekemällä yhteistyötä. Andreas on aivan mahtava isäpuoli Bellelle ja auttaa sekä tukee minua Bellen hoidossa, kasvattamisessa ja muutenkin täällä kotona. Andreas taas tietää, että olen paljon muutakin kuin ”pelkästään äiti” ja että raivaan aikataulustani vapaata myös meidän parisuhteelle niin hyvin kuin vaan pystyn, vaikka Belle on keskipisteessä.


Mutta miksi kaikki menee niin nopeasti?

Käytännöllisistä syistä. Jos emme nuku saman katon alla, meillä ei myöskään ikinä olisi aikaa toisillemme. Olen myös kokenut tärkeänä että Bellen arki on mahdollisimman turvallinen ja rutiinit tuovat hänelle turvallisuutta. Belle on niin pieni vielä, että hän ei reagoinut Andreakseen mitenkään erityisesti. Alussa Andreas oli vaan ihminen, niin kuin kaikki muutkin vieraat jotka käyvät meillä, mutta ajan kanssa Belle on kiintynyt Andreakseen eikä suostu menemään nukkumaan ennen kuin Andreas on tullut kotiin.


Kaksi kotia, uudet puolisot ja isä sekä äitipuolet saattavat olla lapsille rankkaa. Toisaalta Belle on vielä niin pieni, että hän ei tiedä mikä on ”normaalia” tai miten ”perinteelliset perheet” toimivat. Se mitä on meille normaalia on myös hänelle normaalia. Pääasia on että Bellellä on kaikki hyvin ja turvallinen sekä rakastettu olo. Olen itse sitä mieltä, että lapsella ei ikinä voi olla liian monta ihmistä hänen ympärillä jotka välittää ja rakastaa häntä.

Vaikka meidän tilanne ei ehkä ole kaikkien normien mukaan se ihanteellisin, olemme kaikki onnellisia. Andreas on tuonut Bellen elämään pelkkää positiivista. Minä jaksan paremmin koska olemme nykyään kaksi pyörittämässä arkea ja olen muutenkin paljon onnellisempi. Olemme yhdessä onnellinen pieni perhe ja se on tärkeintä.

Kommentit (8)

Mua nauratti toi kohta mis kirjotit et tokalla kerralla olit ilman meikkii jne.
Tapasin mun miehen tinderin kautta ite ja nähtii ekaa kertaa ku mies oli mökkeilemässä 6 muun kaverinsa kaa eli se oli pukeutunu lökäreihin, huppariin ja parta/tukka oli miten oli.
Ite tulin paikan päälle tukka sekaisesti nutturassa ja likasena, hupparissa, lökärissä ja silmäpussit roikku varmaan maahan asti (olin ollu aamuvuoros ennen sitä ja oon lähihoitaja työkseni). Tässä nyt ollaan kuitenki 3,5 vuotta myöhemmin ja oon kysyny jälkeenpäin et miten se ois reagoinu jos olisin tullu sinne mökille pakkeloituna ja hirveesti laitettuna niin sain vastauksen et olin just söpö ja oma itteni heti ensitapaamisella. Et meiän ensitapailut ei oo kyl ollu mitään ravintolataso juttuu koskaa 😀

Tää postaus oli kyllä kiva! Antoi toivoa ja uskoa, et ehkä joku tosiaan haluaakin eronneen äidin. Mä oon siis tinderissä, mutta en oo ehtinyt käyttää sitä puoleentoista kuukauteen varmaan. Siks kortti on siellä piilotettuna, koska en jaksa stressata mitään ylimääräisestä ja ois ikävä niille miehillekin, jos vastaisin aina montaa päivää myöhemmin viesteihin (kuten viime kerralla siellä). Mut sitkun on aikaa ja jaksamista, niin se on kyl oiva paikka deittailla kun ei baariin paljoa ehdi tai halua. ?

Tinder toimii siinä mielessä tosi hyvin joo että ei tartte astua ulko oven ulkopuolelle ? ja hei mullaki oli tollane fiilis et kuka nyt sit haluais yh äidin muka jolla alle vuoden ikäinen lapsi, MUTTA tulet vielä yllättymään koska yli 80% miehistä ei ollu moksiskaan! ? eli tsemppiä deittailuun ???

Ihanaa, että lapsellasi on noin suuri turvaverkko ympärillään! 🙂

Munkin mielestä ihanaa! ? on ”uusio perheissä” niitä positiivisiakin puolia ?

Sepä se kun joissakin parisuhteissa ollaan jossain pilven reunalla ja elämä on pelkkää ruusuilla tanssimista ja näkökulma koko parisuhteeseen on jalat irti maasta. Kun sieltä pudotaan niin siinä onkin kokoamista.

Tuo sinun kuvailema deittaaminen (ilman lapsia) kuulostaa kyllä enemmän romanttiselta elokuvalta. Itse en ole ainakaan koskaan tapaillut tuolla tavalla uutta ihmistä, ja minulla ei siis ole vieläkään lapsia. 🙂

Tietysti varmaan moni tekee sitä tuolla tavalla, mutta se on kyllä niin individuaalista. Itse olen nyt naimisissa ja kun tapasin mieheni olin myös heti seuraavalla kerralla ilman meikkiä, likaiset hiukset ja löllärit päällä. Ja siitä seuraavat kerrat kanssa oli vähän miten sattui, että olinko ollut töissä niin olin hieman paremmin pukeutunut ja meikattuna, mutta jos olin vaan kotosalla niin ihan perus kotivaatteet päällä, että ei kyllä tuntunut siltä että pitäisi laittautua erityisemmin, vaan halusin olla oma itseni. 🙂 Sen verran vanhempi ja itsevarmempi olin siis jo silloin (yli kakskymppinen..).

Ja mitä me tehtiin kun alettiin tapailemaan? No ihan vaan minun kotonani hengailtiin, juteltiin, katsottiin telkkaria ja näin pois päin. Eli mekään ei kyllä koskaan käyty edes ”oikeilla” treffeillä, koska meistä oli paljon mukavempaa kun vaan saatiin olla kahdestaan ilman muita ihmisiä ympärillä. Elettiin vähän oman kuplan sisällä ekat viikot. Voi sitä silti olla ihan romanttista ja sellaista alkuhuumaa vaikka se tapahtuu arjen keskellä eikä hienoissa ravintoloissa. 🙂

Kyllä sen myös sitten huomaa kun on ollut pidempään yhdessä että alkaa miettimään millaista se oli alussa ja huomaa kyllä eron miltä silloin tuntui, mitä silloin ajatteli ja mitä silloin tehtiin yhdessä. Tunteethan syvenee koko ajan ja tavallaan siitä sitten ehkä huomaakin kun se ”alkuhuuma” alkaa laantumaan. Tai näin minä ajattelen. 🙂 Vaikka me rakastuttiin nopeasti ja huomattiin todella pian että jo rakastetaan toisiamme, niin kyllähän ne tunteet ovat ajan mittaan muuttuneet ja tietysti syventyneet, että alussa se tuntu ehkä enemmän jännittävältä ja oli ehkä enemmän pilvissä ja huomasi hymyilevänsä paljon itsekseen kun mietti toista, kun taas nykyään osaa juuri arvostaa tuota turvallisuuden tunnetta ja sitä ihanaa tunnetta kun arki rullaa ja on varma toisen tunteista ja siitä että on samat tulevaisuuden unelmat.

Eli uskon kyllä että teilläkin varmasti on niitä ihania kuplivia ihastumisen tunteita (rakastumista) vaikka se tapahtuu arjen keskellä ja lapsen kanssa. 🙂 Mutta tietysti se ei ole verrattavissa ehkä sinun aikaisempiin suhteisiin, jos silloin olet tehnyt toisella tavalla. Nyt olet kuitenkin myös vanhempi (ja viisaampi..:D ), tiedät varmasti myös nyt paremmin mitä haluat ja mitkä ominaisuudet miehessä viehättää ja kiinnostaa. Ja moni pieni arkinen asia voi olla todella romanttinen, eikös vain? 😉

Tottakai että sitä ollaan vuosien ja kokemuksien kautta kasvanut vuosien varrella 🙂 mutta verrattuna edellisiin suhteisiin tässä kyllä hypättiin alkuhuuman yli ja suoraan arkeen, mikä ei siis millään tavalla ole huono asia mielestäni 😀 tällä kertaa ei ollut niitä perhosia vatsassa enkä muista sellaista tiettyä hetkeä kun olisin rakastunut oikein kunnolla. Heti kun tavattiin vaan tuli sellainen turvallinen fiilis että tässä on hyvä olla 🙂

Vastaa käyttäjälle Desire Nyman Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Desire Nymark

Desire Nymark

Olen kolmenkympin kynnyksellä oleva nainen joka tekee kahvikuppeja, vauvoja sekä taistelee naisen nautinnon puolesta. Suosikkiasioihin kuuluu pastan syöminen ja kapitalistisen patriarkaatin kukistumisesta haaveilu. Harrastuksena kahvin juominen, nukkuminen sekä sarkasmi. Valitettavasti työtehtäviini kuuluu myös siivoaminen, ruonlaitto huonolla menestyksellä ja pyykkikori, jonka pohjaa en ole nähnyt vuosikausiin.

Arkisto

X