Bellen ensimmäinen vuosi

Teksti

Pitkään pähkäilin mitä tekisin kaikilla lyhyillä iPhone videoilla jotka olen kuvannut Bellestä tämän ensimmäisen vuoden aikana. Parin päivän aikana olen koonnut kaikki lyhyet pätkään yhteen videoon ja voin myöntää että vollotin silmät päästäni tätä videota tehdessäni. Niin paljon ollaan yhdessä koettu tämän ensimmäisen vuoden aikana ja niin pitkälle ollaan päästy ♥️.


Odotusajan synkkyys muuttui silmänräpäyksessä totaaliseen hysteriaan kun Belle päätti syntyä ryminällä. Meidän ensitapaaminen venyi yli kuudella tunnilla, koska sillä aikaa kun minä makasin heräämössä neiti oli matkalla lastenklinikalle. Ensitapaamisen innostus muuttui peloksi ja huoleksi kun näin miten pieni neiti on. Pelkäsin että vahingossa irrotan letkuja ja piuhoja kun pidän häntä sylissä.

Lastenklinikalta naistenklinikan valvotulle osastolle ja siitä jatkohoitoon kättärille. Pitkiä päiviä sairaalassa, jokapäiväinen ajelu porvoon ja helsingin välillä, unettomia öitä kotona yksin ilman vauvaa. Maidonpumppaamista ja kuljettamista, rintatulehdus ja imetyspettymys. Monitorien tuijottamista ja paniikkikohtauksia kun monitori huuteli. Pelkoa ja ahdistusta kun en tiennyt milloin saisin mun pientä lasta kotiin. 20 helmikuuta saimme ilouutusia, meidän tyttö pääsee kotiin!


Kaksi kuukautta vierahti totaalisessa vauvakuplassa, innoissaan siitä että vauva on kotona mutta paniikissa että joka ikinen pöpö tarkoittaisi radikaalia takapakkia. Herääminen 3 tunnin välein saivat pienen uupumuksen aikaiseksi, olin eristäytynyt itseni neljän seinän sisälle ja hiihtelin ympäri kämppää hupparissa ja kollareissa. Kun ensimmäisen kerran uskalsin jättää Belleä isänsä kanssa yksin otin itselleni projekteja uupumiseen saakka, koska en jaksanut miettiä meidän huono parisuhdetta.


Sisustin koko talon uuteen uskoon, aloitin vloggaamisen ja jatkoin bloggaamista aktiivisesti. Kävin vaunulenkeillä, rupesin hoitamaan ulkonäköäni ja näkemään ihmisiä. En silti ollut onnellinen. Huono parisuhde, jatkuvat kinat ja pariterapia josta ei ollut hyötyä söi minun viimeiset voimat. Kunnes vihdoin uskalsin päästää irti ja huomasin miten paljon paremmin pärjäsin yksin ja miten paljon onnellisempi olin. Bellekin rauhoittui eron myötä ja oli entistä helpompi ja iloisempi.

Mahtava tukiverkosto piti meistä huolta ja kannusti meitä eteenpäin. Kunnes yksi pyyhkäisy vasemmalle toi mun sekä Bellen elämään kolmannen ihmisen. Ihmisen joka alusta asti kohteli meitä kun perhettä ja piti meistä huolta. Arki helpottui, olin entistä onnellisempi ja Belle kiintyi Andreakseen super nopeasti. Muistan miten oltiin molemmat Andreaksen kanssa niin innoissaan, kun Belle nousi ylös seisomaan ensimmäisen kerran ja kutsui minut mammaksi.


Muistan miten paljon pelättiin kun Belle alkoi kävelemään koska meno oli aika huteraa, ja miten meidän hermot oli kireenä kun kaikki tavarat jotka olivat alle metrin korkeudella revittiin alas. Muistan myös, miten me ajeltiin ympäri kylää öisin Andreaksen kanssa koska Belle oli saamassa hampaita eikä suostunut nukahtamaan missään muualla, paitsi autossa. Ollaan remontoitu meidän kämppää ja Belle on aktiivisesti ollut mukana. Sydämmeni on sulannut uudestaan ja uudestaan kun olen nähnyt miten Andreas ja Belle yhdessä puuhailee sähköjohojen kanssa, tai kun Belle joka päivä ryömii pikavauhdilla tervehtimään Andreasta kun hän tulee kotiin töistä.


Vuosi sitten en olisi ikinä uskonut, että voisin olla näin onnellinen. Enkä olisi ikinä uskonut että saisin jotain näin täydellistä aikaiseksi. Helpompaa lasta en olisi voinut saada. Belle on aina iloinen ja jaksaa hymyillä jopa kuumeessa ja flunssassa. Vaikka mikään ei ole mennyt suunnitelmien mukaan, asiat ei voisi olla paremmin. Tänään Bellellä on taas syntymäpäivä, koska minun laskettuaikani olisi ollut tasan vuosi sitten. Belle on siis virallisesti 1 vuotias, myös korjatun iän mukaan. Meidän keskosaika on ohi ♥️

Kommentit

1 kommenttia
Avatar

Ihanaa että vihdoin keskosaika on ohi. Itsellä myös kaksi ennenaikaista lasta joista toinen alle 2kg ja muistan hyvin kaiken ton fiiliksen, pelon ja ilon. Nyt pienempänä syntynyt on jo 2v1kk(ki 1v10kk) iloinen vauhdikas vesseli ja kun vanhoja kuvia katselee ei voi käsittää kuinka PIENI tuo oli silloin 🙂 meillä on pojan unilelu ollu synnäriltä asti ja otettiin kuva missä ovat vierekkäin ja vauva oli pienempi kun lelu mutta nykyään tuo roikkuu pojan mukana kainalossa jokapaikassa 😀 Onnea Bellelle 🙂 teitä on kiva seurata 🙂

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä