Kun äiti ei enää ole se ykkönen

Sitten se aika tuli päätökseen, kun mun pieni vauva roikkui minussa kiinni koko ajan ja oli totaalisen riippuivainen minusta. Kyllä Belle edelleenkin juoksee mun perässä päivät pitkät, haluaa istua sylissä (vaikka paikoillaan oleminen on vaikeaa nykyään) ja tehdään periaatteessa kaikki asiat yhdessä. Mutta heti, kun Andreas avaa ulko-oven, Belle juoksee hänen syliin ja sen jälkeen minä en enää ole se ykkönen, vaan Andreas on.Tavallaan totuin siihen, että ollaan kahdestaan Bellen kanssa ja tehdään kaikki asiat yhdessä. Nukuttiin samassa sängyssä, arki meni Bellen rutiinien mukaan, konttasin Belleä perässäni huoneesta toiseen, lauloin hänelle samalla kun olin suihkussa tai tein ruokaa ja imuroiminenkin onnistui samalla kun pitelin häntä sylissä. Meidän arki muuttui aika radikaalisti heti kun tapasin Andreaksen, enkä valita (vaikka tiedän että jotkut saattaavat ymmärtää tämän niin) ollaan molemmat niin paljon onnellisempia nyt ja meidän arki on paljon helmpompi. Mutta aika kultaa muistot ja välillä muistan haikeudella niitä aikoja kun oltiin kahdestaan Bellen kanssa.Andreas on aina tykännyt lapsista, mutta omia kokemuksia ei ole. Voidaan siis sanoa että hän tykästyi Belleen samantien, mutta eihän miehellä ollut hajuakaan miten hänen pitäisi olla. Minä taas olin niin tottunut hoitamaan kaiken itse, että en ehkä ollut se paras opettaja ja tiedän että minulla edelleenkin on vaikeuksia antaa Andreaksen hoitaa Belleä välillä. Andreaksen asenne on kuitenkin aina ollut just oikea, hän kysyy aina jos hän voi auttaa mutta ymmärtää myös että välillä me tarvitsemme omaa aikaa Bellen kanssa.Belle on ollut paras opettaja meille molemmille, koska nykyään neiti kyllä itse tietää kenen sylissä haluaa olla ja mitä hän haluaa tehdä ja kenen kanssa. Belle suorastaan vaatii Andreakselta aikaa ja huomiota. 16 aikaan Belle alkaa hokea ”Baba, Babba, Bababababa”, eli silloin neiti on sitä mieltä että nyt Andreas voisi tulla kotiin. Heti kun ulko-ovi avautuu neiti juoksee Andreaksen syliin, ja sen jälkeen Andreas on se ykkönen. Ainoat kerrat, kun neidin suusta tulee Mamma on jos hänellä on joku hätänä. Pakko myöntää, että onhan nuo kaksi aivan älyttömän söpöjä yhdessä. Andreas onkin tässä vitsaillut, että kohta hän ottaa Bellen mukaan töihin, koska neitiä kiinnostaa kaikki Andreaksen työjutut enemmän kuin mitään.En tiedä, jos ikinä totun tähän, että meitä on oikeasti kaksi aikuista hoitamassa Belleä täällä. Edelleenkin saan saman voi miten söpöä ja tippa linssiin – reaktiota joka kerta kun Andreas hoitaa firman paperihommia ja pitää Bellen sylissä samalla, tai kun he tekevät ruokaa yhdessä. Pitkään luulin myös, että Belle haluaa että nimenomaan minä olen se joka laittaa hänet nukkumaan. No sitten se päivä tuli, kun neiti oli kipeä eikä halunnut nukahtaa millään. Siinä iski pieni stressi minulla, kun lapsi huutaa naama punasena vaikka häntä väsyttää. Kolmen tunnin yrittämisen jälkeen Andreas kysyi jos hän saisi yrittää. ”Koita vaan, ei siitä kuitenkaan mitään tule” – asenteella annoin huutavan lapsen syliin ja 10 minuuttia myöhemmin neiti oli unten mailla.Ollaan siis siinä pisteessä, että kumpikin meistä kelpaa ihan yhtä hyvin. Ollaan myös siinä pisteessä, että kumpikin meistä on yhtä tärkeitä Bellelle. Meidän pitää myös hyväksyä, että Belle on päättänyt että Andreaksen uusi nimi on Babba, mikä on minulle sekä Andreakselle aika hämmentävää. En ole ikinä kutsunut Andreasta nimellä pappa. En myöskään käytä sanaa pappa täällä kotona, pelkästään silloin kun Belle on menossa tapaamaan isäänsä. Silloin ilmoitan neidille, että hän on menossa isällensä. Jos keskustellaan Bellen isästä käytetään hänen etunimeä, koska eihän hän ole minun isä.Ainoa järkevä selitys, miksi Andreaksesta on tullut Babba, on varmaan se että Bellen isä on yrittänyt opettaa Bellelle sanaa ”pappa”. Kai Belle sitten on nähnyt sen niin, että kaikki miehet jotka häntä hoitaa ovat Babboja? En siis ole huomannut että Belle kutsuisi ketään muuta Babbaksi, pelkästään Andreasta. Alussa yritin korjata tilanteen ja Andreas sai olla Andreas, mutta aika nopeasti huomasin että se on aivan turhaa. Neiti on päättänyt että Andreas on Babba, piste. Nykyään koen sen enemmän niin, että se on kutsumanimi koska Andreas on liian vaikea lausua ja neiti saa itse valita ihmisten kutsumanimet, hän on niin pieni vielä.