Synnyttäminen suljetulla synnärillä

Teksti

Bellen laskettu aika oli 15.3.2017, mutta tyttö päätti syntyä ryminällä 23.1 raskausviikoilla 32+5. Voin kertoa raskausajasta sen verran että se oli elämäni rankinta aikaa. Minulla oli todella paha pahoinvointi ja oksensin ihan synnytykseen saakka, jonka takia olin vuodelevossa RV13 eteenpäin. Keskiviikkona 18.1.2017 heräsin jäätäviin alavatsakipuihin, vatsa meni kiven kovaksi ja minulla oli tukala olo. Sain ajan päivystykseen Porvoon Naistenpolille, missä minut laitettiin käyrille, tutkittiin kohdunsuuta, ultrattiin ja ihmeteltiin miksi vatsani meni ihan kiven kovaksi. Annettiin uusi aika maanantaille 23.1, käskettiin syömään 3 x 1mg Panadolia päivässä, lepäämään ja ottamaan yhteyttä synnytyssairaalaan jos tilanne pahenee ja passitettiin kotiin. Ai niin, pitäisi varmaan tässä vaiheessa mainita että Porvoon synnäri suljettiin joulukuussa 2016.

Olo pysyi yhtä huonona tarkastuskäyntiin saakka. Ajelin kuitenkin itse sairaalaan, pistin auton parkkiin ja nousin ulos autosta. Tunsin viiltävää kipua vatsassa ja luulin samalla että kusin housuihin. Tässä vaiheessa en vielä tajunnut että minä sekä Belle ollaan hengenvaarassa, vaan kipitin sisään sairaalaan posket punasena, koska tiesin että kaikki nesteet näkyvät oikein hyvin harmaissa kollareissani ja jengi varmaan luulee et tossa se vaan kävelee pissat housuissa. Pääsin hissiin ja vasta tässä vaiheessa, kun katselin itseäni peilistä, huomasin että mun harmaat housut ovat veren peitossa. Siinä iski niin kova paniikki että minulla meinasi tulla oksennus ja päässä huimasi.

Hissistä kävelin suoraan vessaan, missä huomasin että verta tulee oikeasti valumalla ja tökkäsin kertakäyttö pyyhkeitä mun pikkareihin. Siitä sitten kipittelin vastaanotto-luukulle, sanoin neidille että minulla on varattu aika 10 minuutin päästä, mutta luulen että meillä on hätätilanne. Lääkäri oli kuitenkin toisen potilaan kanssa, joten minut laitettiin sillä aikaa käyrille. Muistan miten hoitaja vielä sanoi että ”saattaa kyllä olla, että joudumme siirtämään sinut Helsinkiin, koska näyttää vähän siltä että vauva voisi olla tulossa jo tänään”. Kerkesin lähettää viestin Bellen kummitädille, että täällä sitä makoillaan käyrillä taas.

Minut siirrettiin tutkimushuoneeseen ja lääkäri käski minun riisua housut pois, samalla kun hän hermostuneena tuijotti tietokoneruutua. Vastasin että sitä verta tulee sitten oikeasti valumalla, mihin lääkäri vaan tokaisi että joo joo, mutta riisu housut niin että voidaan tutkia. Riisuin sitten housut ja kuului ”LÄTS!”, jonka seurauksena lattialla oli iso verilätäkkö. Vasta tässä vaiheessa lääkäri käänsi katseensa minuun päin, hänen kasvonsa menivät ihan valkoisiksi samalla kun hoitajat mun ympärillä menivät pienimuotoiseen paniikkiin. Pääsin tutkimuspöydälle, lääkäri laittoi kätensä mun vatsalle joka oli aivan kiven kova ja hän sanoi hoitajille että minulla on selkeä hematooma ja hän käski hoitajan pyytämään leikkauslupaa samalla kun hän ultrasi minut.

Soitettiin ja pyydettiin sitä leikkauslupaa ja kuulin miten henkilö toisessa päässä käski lähettämään eteenpäin Helsinkiin, koska Porvoossa ei enää hoideta synnytyksiä. Lääkäri vastasi tähän, että jos hän lähettää meidät Helsinkiin me kuolemme matkalla. Tässä vaiheessa se kunnon paniikki ja ahdistus valtasi minut ja rupesin tärisemään ja itkemään. Lääkäri ilmoitti minulle että tehdään hätäsektio, pyysin nukutusta ja lääkäri poistui, ilmeisesti valmistelemaan leikkausta.

Tämän jälkeen meno muuttui aika hysteeriseksi. Huoneeseen tuotiin sänky, yksi hoitaja pisti minulle kanyylin, toinen otti verikokeen ja kolmas antoi kortisonipiikin. Joku toi huoneeseen sairaalapaidan, mutta sitä ei voitu pukea koska minulla oli jo tippa kädessä. Mun omia vaatteita ei myöskään voitu riisua tämän kanyyli ja tippa yhdistelmän takia, joten hoitaja leikkasi minulta paidan sekä rintaliivit pois. Mun päälle heitettiin huopa ja minut kiihdytettiin leikkaussaliin, sillä menetelmällä että yksi hoitaja veti sänkyä ja toinen työnsi. Matkalla saliin meidän piti odottaa hissiä, kuului PLING! ja hoitajat käskivät ihmisiä poistumaan hissistä, koska meillä on hätätilanne. Muistan miten ajattelin, että ”eikai tässä nyt sentään niin kiire ole”, koska en pystynyt sisäistää että nyt on oikeasti minuuteista kiinni.

Leikkaussalissa laitettiin katetri ja minut nukutettiin. Heräsin leikkauksen jälkeen heräämössä, yksin. Lastenklinikan teholta lähetettiin hoitaja ja ambulanssi hakemaan Belleä ja Belle oli jo teholla. Lääkäri ilmoitti että Bellellä oli kaikki hyvin siinä vaiheessa kun hän oli Porvoossa, mutta sen enempää tietoa heillä ei ollut. Bellen isälle oli ilmoitettu leikkauksen jälkeen että Belle on teholla ja minä heräämössä, odottamassa siirtoa Naistenklinikalle. Pumpattiin pari pussia punasoluja ja aika reilusti kipulääkkeitä siirtoa varten ja tilattiin minullekin ambulanssi. Matkalla Naikkarille kerkesin lähettää Bellen isälle viestin että meillä on kaikki hyvin ja Bellen kummitädille että neiti on muuten syntynyt, mutta voinnista, painosta tai pituudesta minulla ei ole tietoa.

Naistenklinikalla huomasin, että hirveessä kiireessä hoitajat olivat unohtaneet riisua mun sukat, eli ne oli ollut päällä koko ajan, muita vaatteita minulla ei vieläkään ollut, pelkästään kasa peittoja ja huopia. Minulle oli myös laitettu neljä kanyylia, mitä ihmeteltiin naistenklinikalla ja niistä poistettiin kolme. Sanottiin että pääsisin katsomaan Belleä 8 aikaan ja ennen sitä annettiin opiaatteja. Yli 6 tuntia synnytyksen jälkeen pääsin Lastenklinikalle katsomaan meidän pientä neitiä. Se fiilis oli aivan sanoinkuvaamaton. Niin iloinen, silti niin surullinen ja huolestunut.

Belle vietti yhden yön teholla, jonka jälkeen hänet siirrettiin VVO:lle ja sieltä jatkohoitoon Kättärille, mistä hän kotiutui 20 helmikuuta. Pari kuukautta tämän jälkeen Kättäri suljettiin sisäilmaongelmien vuoksi (Lehtijuttu täällä: Kätilöopisto suljetaan kiireellisesti). Arvatkaa miltä tuntuu, kun lapsesi on viettänyt melkein kuukauden jatkohoidossa hengitysongelmien vuoksi sairaalassa missä on sisäilmaongelma. Tai miltä se tuntuu, että meidän elämä oli minuuteista kiinni vaikka istukka repesi sairaalan parkkipaikalla ja jos vielä haluaisin lisääntyä, minulla olisi tunnin ajomatka lähimpään synnytyssairaalaan.

Miksi haluan kirjoittaa tästä aiheesta?

17 Huhtikuuta Östnyland-lehti teki jutun mun synnytyksestä: Barn har fötts på Borgå sjukhus trots nedlagt BB mutta sain myöhemmin kuulla, että hoitajia käskettiin olla kertomatta mun synnytyksestä. Kukaan muu ei ole uutisoinnut asiasta sen enempää. En tiedä onko tämä huvittavaa vai erittäin surullista, että IS teki lehtijutun mun Varpajais – postauksesta, mutta tällainen uutinen ei ole ”tarpeeksi kuumaa kamaa”. Vähennetään synnäreitä, majoitetaan vauvoja ja äitejä Cumulus hotellissa tilanpuutteen vuoksi, maksetaan kätilöille hävettävän vähän palkkaa, väitetään että kaikki on ihan hyvin ja samalla ihmetellään miksi ihmiset eivät enää hanki lapsia.

 

Kommentit

11 kommenttia

Oho. Kuin ois omaa kokemusta lukenut, vähän muunneltuna :0. Empun la oli 14.3.2017. Mulla oli hyperemeesiraskaus ja söin ondansetronia läpi raskauden, alkuraskaudessa rv7-11 makasin tiputuksessa, usein 3pvä tipassa 2pvä kotona ja uudelleen sama. Mulla oli lagunamainen sieltä täältä kiinnittynyt istukka joka oli kohdunsuulla.
Jouduin sairaalaan 27.12. kun mul oli verenpaineet nousussa ja toksemialabroissa vikaa ja vauva ei vastannut enää viikkojaan. 2.1.17 mulla meni vedet synnärin vessassa, oltiin just menossa sinne salii tutustuu ja sit keskolaan kattoo millane se on JOS jotai tapahtuu.. Pari minuuttia vesienmenosta aloin vuotaa tolkuttomasti verta, ja sit äkkiä ultrattiin ja todettiin istukan irronneen ja vettä ei enää ollut. Mentiin suoraan leikkaussaliin ja tehtiin kiireellinen sektio ilman toimivaa puudutusta koska aika oli loppua kesken. Kun he koittivat laittaa spinaalia, mun kroppa alkoi tärisemään toispuolisesti siinä pöydällä, lääkäri sano et aika loppuu kesken et nyt on pakko leikata. Leikkauksen jälkeen laittoivat epiduraalin ja kysyivät haluanko humautuksen ja huusin et nukuttakaa mut, sit mut kursittii kasaan. Tyttö sai 9/9/9 pisteet, oli juoponruskean värinen, painoi 1170g ja 37cm pitkä, rv30+1. Vedet meni 14:15 ja tyttö oli ulkona 14:29. Jos oisin ollu missä tahansa muualla ku synnärin vessassa, oltais molemmat kuoltu. Mulla tosiaan oli sitte pre-eklampsia, hellp-syndrooma ja hypoksemia, ekat 5pvä olin pimeähoidossa happimaskissa ja mulle ei kerrottu mitään tytöstä, hoettii vaa että ensi mun pitää tulla kuntoon. Tytön näin vilaukselta 4vrk ikäsenä ja sit 6vrk ikäsenä pääsin ekan kerran katsoo tunniksi. 20.2.2017 tyttö kotiutui ja oli sillon 2420g ja 45cm 🙂

Täällä toinen joka on vihainen siitä että porvoon synnäri suljettiin. Odotan tällä hetkellä kolmatta lastani, poikani syntyi porvoossa 3kk ennenkun suljettiin. Raskaudet on mulle aina ollu vaikeita, mutta synnytys on aina mennyt hyvin, niin myös pojan kohdalla. Ei muuten mitään mutta silloin asuin vajaa 500 metriä synnäriltä, ja ei kauan keritty olemaan synnärillä, kun synnytys kesti 2h alusta loppuun. Nyt olen sekä muuttanut että synnäri suljettu. Ja minulla on 1h matka lähimpään synnytyssairaalaan. Olen jo melkein sinut ajatuksen kanssa että synnytän autossa. Tässä on vaan pieni mutta, molemmat lapset ovat syntyneet 3-4 viikkoa etuajassa. Ja tällä neidillä joka on nyt vatsassani, taitaa olla vähän enemmän kiire kun sisaruksilla koska olen jo pari viikkoa ollut sormenpäälle auki ja kohdunkaula pehmentynyt ja lyhentynut. Viikkoja siis nyt 26+4. Pelkään kuollakseni että synnytys yhtäkkiä lähtisi nyt käyntiin, ja että olisi samanlainen syöksysynnytys kun aina ja että ei ehittäis sairaalaan. Mitä helvettiä sitä sillon tekee, ei näin pieni vielä itse osaa hengittää. Onneksi taas tiistaina tarkistetaan kohdunkaulan tilannetta.

Desire Nyman

Voi ei, harmittaa sun puolesta! 🙁 toivotaan että kaikki menisi hyvin ♥️ oikein paljon tsemppiä loppuraskauteen ja toivotaan että pikkuinen pysyisi vatsan sisäpuolella ainakin siihen RV37 saakka!

Harmittaa myös, että Porvoo on suljettu. Synnytin kuopuksen suunnittelematta siellä, vaikka asun alle 5 km matkan päässä Kättäriltä(täällä mun piti synnyttää) sekä Nkl:lta. Sattui vain sellainen päivä, että Kättärillä, Nkl:lla ja Jorvissa oli yhtäaikaa sulku.
Hauskinta oli, että lääkäri lähetti aiemmin päivällä polilta kotiin lievistä toksemiaoireista huolimatta ”koska asun niin lähellä” 😀
Ihan ei riitä usko, että Espoon sairaala ja Klinikka kaksin riittää jatkossakaan.

Desire Nyman

Tätä minäkin hämmästelin, että ennen on lähetetty jengiä Porvooseen koska kättäri, jorvi ja nkl on ollu ”täynnä”. Nyt pitäisi sitten pärjätä pelkällä naikkarilla ja Jorvilla ? toki meitä Porvoolaisia lähetetään myös kotkaan ja hyvinkäälle. Ja apua mikä hoitovirhe lääkäri teki, onneksi kaikki kuitenkin meni hyvin!

Minulla ja monella muulla on 5 tunnin synnärimatka, henkilöautolla kuljetettuna. Ambulanssilla pääsee kahteen tuntiin.

Älytöntä, että joskus lähin synnäri on lakkautettu ja äidit saatettu tälläiseen ”turhaan” vaaraan.

Esikoiseni syntyi alle viidessä tunnissa. Omalla autolla olisi tullut kiire.

Desire Nyman

Siis tämä on kyllä ihan älytöntä! Menee oikeasti niin hermo! Pitäisi olla jokaisen naisen oikeus synnyttää turvallisesti! ?

Kätilöt ei saa puhua yksittäisestä synnytyksestä koska vaitiolovelvollisuus käskee näin. Vastasin siihen kun sanoit että hoitajat ei saa puhua sun synnytyksestä.
Aika hurja synnytys joka tapauksessa!

Desire Nyman

Niin, tämä saattaa kyllä myös olla totta 🙂 joku lääkäri oli kuitenkin myöntänyt että porvoossa on ollut synnytys sulkemisen jälkeen lehdessä, mutta lehtijuttuhan tehtiin monta kuukautta synnytyksen jälkeen. Onneksi kaikki meni hyvin 🙂

Hurja synnytys. Onneksi oli onnellinen loppu. <3

Desire Nyman

Se on pääasia joo, ja että meillä on kaikki hyvin 😀 mutta ei kyllä tee mieli synnyttää uudestaan ihan heti xD <3

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä