ÄIDIT 27.5.2018

Elämänkumppanina bloggaaja – kestääkö pääkoppa?

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Ammattivalinta joka on monelle unelma, mutta jonka mukana tulee paljon negatiivista. Kaikkea analysoidaan ja pilkotaan molekyyleiksi, kivitetään keskustelupalstoilla ja eri facebook ryhmissä. Tarkkaillaan, spekuloidaan, heitetään turhan vittumaisia kommentteja ja kaikkea ymmärretään väkisinkin väärin.

Bloggaajalla ei ole niitä säännöllisiä duunipäiviä ma-pe 9-17. Meidän blogit ja youtube-kanavat koostuu meidän elämästä joten meidän työ on pakostikin koko ajan läsnä. Teemme työtä silloin kun meidän elämässä tapahtuu jotain, mitä me haluamme jakaa. Viikon loma etelässä tarkoittaa tavalliselle tallaajalle nimenomaan ihanaa lomaa – bloggaaja tai vloggaaja taas näkee sen silleen, että nyt saan paljon sisältöä mun blogiin tai youtube-kanavaan.

Periaatteessa Andreas näkyy täällä blogin puolella tosi harvoin, mitä nyt satunnaisia yhteiskuvia välillä päivittelen. Toisaalta me asumme yhdessä ja olemme parisuhteessa, joten Andreas liittyy ihan kaikkeen. Välillä avaudun mun parisuhteesta ja mun seksielämästä, näytän missä minä asun ja mitä minä puuhailen vapaa-ajalla. Vaikka en käytä Andreaksen nimeä, kaikki tietävät että hän on tässä läsnä. Että minä näytän meidän kotia, puhun meidän suhteesta ja seksielämästä.

Millaista seurustelu on bloggaajan/vloggaajan kanssa?

Meillä kaikki on mennyt tosi hyvin, mutta minä pidin blogia ja vloggailin jo ennen Andreasta joten tottakai että kaikki on mennyt tosi luontevasti. Andreaksella on niin hyvä ja tsemppaava asenne ja on oikeasti kiinnostunut mun some-jutuista. Välillä Andreas myös ehdottaa jotain sisältöä tänne, mitä voisimme yhdessä kuvailla/tehdä tai mistä voisin kirjoittaa. Minä taas olen jarruna, koska jotenkin kuvien ottaminen tai vloggaaminen jonkun muun edessä ahdistaa minua. En myöskään tykkää siitä, että Andreas lukee mun blogia tai katselee mun vlogeja, koska koen sen nolona. Postauksen tai vlogin julkaiseminen nettiin on helppoa jos on sellainen asenne että ”ei kukaan kuitenkaan näitä katso/lue”. Ja minä haluan pitää sen silleen, että elän omassa kuplassa, missä kukaan ei lue eikä katso mun sisältöä. En halua miettiä miten muut reagoi tai miettiä että onko tämä liian noloa?

Mun somettaminen tuli vastaan jo ennen meidän ensimmäistä tapaamista. Andreas oli fiksuna poikana heittänyt mun nimen googleen, mistä löytyy aika reilusti tietoa. Andreaksen ystävä oli myös soittanut ja ilmoittanut että ”se on joku hullu! Se on polttanu sen häämekon!”. Onneksi kuitenkin mentiin kahville ja Andreas tokaisi vaan, että somesta saa ihan vääränlaisen kuvan minusta, koska hän luuli että vastassa olisi pappa-betalar pintoliitoämmä. Tämän jälkeen rupesin itsekin miettimään, jospa muokkaisin mun sisältöä vähäsen. Näytetään ihan rehellisesti että kuljen treenivaatteissa vaikka en ole treenannut vuosiin, myönnetään että koti ei ole siisti ja että äitiys välillä vituttaa sekä näytetään rohkeasti naamaa ilman meikkiä.

Mökötys ja stressi

Millaista palautetta olet saanut? Ja takaisin tulee sellaista epämääräistä muminaa vittu jätä mut rauhaan asenteella. Vastaus on aika selkeä, eli huonoa. Tai sitten niitä hämmentäviä hetkiä, kun olen liikuttunut kyyneliin saakka jonkun ihanan kommentin takia. Muutenkin kyylään statistiikkaa kuin pieni Ulla Taalasmaa ja jos kuukausi on huono paniikki saattaa iskeä. Mun matsku ei uppoo, jengi ei lue, olen huono, pitäisikö vaan lopettaa?!

Välillä saan mahtipontisia ideoita jotka ovat työläitä toteuttaa ja siitäkin iskee hirveä masennus. Kuukausi takaperin rupesin suunnittelemaan kivaa päivää YH mutseille ja luulin positiivisesti että kaikki yritykset lähtisivät tähän hommaan mukaan ilman ongelmia. Mulle tarjotaan muutenkin kaiken maailman kylpylälomia mihin en ikinä jaksa lähteä, joten miten vaikeeta olisi saada esim konferenssitila tai sisäänpääsy huvipuistoon sponssina, kun kerta menee hyvään tarkoitukseen? No ilmeisesti tosi vaikeeta. Andreas ehdotti piknikkiä jossain leikkipuistossa, mutta miten sellainen nyt auttaisi YH äitejä ja kuka jaksaisi sellaiseen osallistua? Valvoin 2 vuorokautta ja joka ikinen ”valitettavasti enme”-sähköposti aiheutti itkua, raivoa ja mökötystä.

Viikko sitten olin sitä mieltä, että meidän remppa tuhoo mun uran. Tavaroita siirrellään paikasta toiseen ja eletään kaaoksen keskellä. Eihän täällä saa otettua hienoja kuvia enkä pysty vloggailemaan! Pidettiin siivoustalkoot jotka myös aiheuttivat pientä kitkaa ja siinä sitten huusin naama punaisena että miksi siivoat tota, ei kukaan näe tota huonetta tai tota nurkkaa?! Andreas siinä sitten haavi auki että eihän kukaan tätä näe, ei meille oo tulossa vieraita?! Ja mistä se reppana olisi voinut tietää missä minä meinaan kuvata tai missä kuvakulmassa?

Kamera naamassa 24/7

Tehtiin raparperipiirakkaa ja seison siinä vieressä, kamera kädessä selostamassa miten Andreas pitäisi seistä että piirakka näkyy. Ja miten hänen ei saisi heittää mitään sarkastista mustahuumoriläppää koska mielensäpahoittajat. Ja älä nyt kulta vielä pistä sitä uuniin, mun pitää saada se kuvattua! Okej, koko perhe odottaa koska Dessi tässä vloggailee. Ja kulta voisitko pitää Bellen tossa uunin vieressä, että saisin otettua teistä kuvan? Sitten se hirveä syyllisyyden tunne. Miksi pakotan mun miestä auttamaan minua duunijutuissa lauantaina?

Toinen asia joka on saanut pientä hämmenystä aikaan on ne tilanteet jossa en ole halunnut näyttää Andreasta, tai en vaan ole halunnut vloggailla. Uskokaa tai älkää, mutta minäkin haluan säilyttää pientä yksityisyyttä, vaikka huomiohuora olenkin. Minulle some, valokuvien ottaminen ja videoiden kuvaaminen on työtä. Enkä halua tehdä töitä koko ajan, haluan myös viettää sitä niin sanottua vapaa aikaa.

Kävimme Kygon keikalla, enkä halunnut tehdä siitä vlogia. Puuhaillaan kaikenlaista iltaisin, mutta en myöskään halua kuvata sitä. Meistä ei löydy yhtä ainuttakaan yhteiskuvaa. Häpeetsä mua? No en! Hulluko olet?! Julkisesti ollaan parisuhteessa facebookissa. Tämäkin asia aiheutti pientä hämmennystä, koska parisuhdestatuksen päivittämisen jälkeen Andreakselle tuli seuraajapyyntöjä oikein urakalla. En häpeä miestäni, päin vastoin! Olen hänestä niin ylpeä, olen niin kiitollinen että hän on jaksanut teipata ja liimata minut kasaan. Sydän sulaa joka kerta kun näen hänet Bellen kanssa ja miten ihana isä hänestä on tullut. Mutta haluan suojella mun parisuhdetta. Haluan viettää laatuaikaa ilman kameroita.

Jos taas kuvaan jonkun ”asiavideon” käsken Andreaksen poistumaan koska en vaan pysty kuvaamaan mitään höpötys-matskua jos joku toinen on vieressä. Meeppä vaikka kulta haravoimaan pihaa tai shellille kahville, ok? Välillä se fakta että meidän koti on mun office tekee asioista vaikeeta. Sisustaminen ja remppaaminen on myös ollut yhtä helvettiä, koska kaiken pitää olla instagram friendly. Välillä tää menee ihan yli ja haluaisin antaa itselleni litsarin.

En myöskään halua että mun sometus on Belleltä pois. Kuvien ottaminen sekä videoiden kuvaaminen on hauskaa puuhaa mitä tehdään yhdessä, mutta kirjoittaminen, editointi, sähköpostit yms hoidetaan yöllä, kun Belle on nukkumassa. Tai sitten silloin, kun Belle on isänsä luona. Tämä osa on siis pois multa ja Andreakselta. Mitä sä kulta meinaat tehdä viikonloppuna kun Belle on poissa? Syödä sipsejä, tehdä töitä ja nukkua. Sellainen villikissa olen nykyään, grau ja murr.

Muiden mielipiteet

Voisin listata teille pari lausetta, johon itse olen tottunut, mutta joku muu saattaa kokea loukkaavana. Kyllä minä olen huomannut, että välillä Andreaksella menee tunteisiin, vaikka muuten on sellainen viilipytty-kaveri.

Siis bloggaaja? Kai hänellä on joku oikea työ?

Millainen on oikea työ? Itse koen sen niin, että jos jollakin hommalla saa laskut maksettua ja leivän pöytään, se on työ. Onhan strippaaminenkin työ, ei ehkä jokaisen unelma-ammatti, mutta kyllä silläkin laskuja maksetaan.

Eikun kyllä se on näin, luin blogissa!

Kirjoitan aika avoimesti kyllä, mutta onhan mun elämässä myös paljon asioita jotka eivät päädy blogiin. Haluan muistuttaa että somen perusteella ei oikeasti tunne ketään. Some ja IRL on kaksi eri asiaa.

Jos teet jotain paskaa se päätyy blogiin!

Jokainen pariskunta riitelee, tottakai. En nyt silti koe tarpeelliseksi jakaa joka ikistä riitaa täällä julkisesti. Sitä paitsi, jokainen pettäjä voi joutua CIA naisten olohuone – ryhmään ja kaikki parisuhdeongelmat voidaan puida Naistenhuoneella, missä yli 100.000 naista vastaavat ”jätä se sika”! Kukaan mies ei ole turvassa.

Somen positiiviset puolet

Onhan tässä kieltämättä paljon positiivisiakin puolia. Jokainen vastoinkäyminen tuo kävijäpiikin, nimimerkillä hoidin avioeron julkisesti somessa ja sen takia sain lukijoita. Jokainen elämänmuutos tuo myös mukanaan kävijäpiikin, kuten esim raskaus. Tämä on mun mielestä tosi siistiä, jos tätä miettii vähän tarkemmin. Bloggaaminen ja vloggaaminen taitaa olla ainoa ammatti, joissa lisääntyminen ei ole haitaksi, vaan jopa hyödyksi! Onhan tämä nyt perkele hieno asia naiset!

Voin työskennellä missä vain, milloin vain. Saan olla kotona lapseni kanssa ja tehdä töitä samalla. Andreas on yrittäjä, jonka takia hänellä on pitkiä päiviä. Minä taas olen kotona koko ajan, joten saamme silti yhteistä aikaa ihan mukavasti. Tilanne olisi eri jos tekeisin ilta tai yövuoroja. Nöyräkiitos teille lukijoille, jotka teette tämän mahdolliseksi ❤️.

Ja hei Andreas kun luet tätä postausta, niin suuri kiitos siitä että sinäkin jaksat tätä hässäkkää. Ja että jaksat tukea minua tässä hommassa, muutenhan mun pääkoppa hajoaisi aika nopeasti. Operaatio äiti Anette muotoili sen niin hienosti, kun hän sanoi että some on ankara mutta antoisa paikka. Kohta minulla on kaksi vuotta bloggaamista ja vuosi tubettamista takana. Olen löytänyt itselleni sen sopivan asian mistä tykkään ja olen onnistunut tekemään siitä työni. Ja taas liikutuin kyyneliin. Olen niin kiitollinen kaikesta. Että elämäni suurin vastoinkäyminen koitui joksikin kauniiksi, joka mullisti koko elämäni, koska päätin dokumentoida sen kappaleen mun elämästä, ja te päätitte lukea.

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Kommentit (4)

Oletko muuten miettinyt, että mitä jos Belle 15-vuotiaana huomaa, ettei tykkääkään, että kuvia hänestä vauvana pyörii edelleen ympäri nettiä? Tai miten hyväksyt faktan, että monikin pedofiili saattaa rukata hänen kuvilleen? Koska näitä ihmisiä on enemmän kun uskotkaan ja kyllähän heille sellaisetkin kuvat varma käy, jossa lapsi ei ole alasti.

1 vastaus

Oli tosi hyvä, että otit tällaisen aiheen esille. Olen itse hiljattain alkanut seurustella vakavassa mielessä ja koska pidän blogia ja sometan aika paljon niin tällaiset asiat tulee jossain vaiheessa vastaan että onko kumppanille OK päätyä mun blogiin tai vaikka instaan. Mitä yhteisiä juttuja voi jakaa kaikkien tietoon jne. Koska se toinen liittyy niihin postauksiin ja kuviin niin ainakin itse haluan olla varma, että hänelle on OK esiintyä niissä.
Vaikka bloggaankin ”vain” harrastusmielessä ja sometukseni ei aina ole niinkään säännöllistä, niin onhan tämä tärkeä aihe miettiä. Ja olet oikeassa että bloggaaminen on työ siinä missä mikä tahansa mistä saa rahaa ja millä pystyy elää. Omasta mielestäni jotenkin tylyä sanoa mistään työstä ettei se ole ”oikeaa”.
Hyvä postaus!

1 vastaus

Din blogg e bäst o du verkar vara sån huippu typ!
Ha en bra da😘🤩

1 vastaus

Ihanan liikuttava teksti! Sitä vaan miettii millasta ois elää toisen elämää, mutta hyväksyy sen et jopa upea Desire ei vedä aina täysiä.. Jatka tätä, kun sinä ja me tästä nautimme.
Pidä paljon yhteistä aikaa miehesi kanssa aina, kun voit ja rakasta sekä kasvata lastasi. Hän katsoo sinua ylöspäin ihaillen, kuten minä! ANSAITSETTE KAIKKEA HYVÄÄ!! ❤❤

1 vastaus

Oletko muuten miettinyt, että mitä jos Belle 15-vuotiaana huomaa, ettei tykkääkään, että kuvia hänestä vauvana pyörii edelleen ympäri nettiä? Tai miten hyväksyt faktan, että monikin pedofiili saattaa rukata hänen kuvilleen? Koska näitä ihmisiä on enemmän kun uskotkaan ja kyllähän heille sellaisetkin kuvat varma käy, jossa lapsi ei ole alasti.

1 vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Suomen suurin perheblogiyhteisö tarjoaa luettavaa ja vertaistukea niin odotusajasta, vauva-arjesta, taaperon uhmasta kuin muistakin perhe-elämän iloista ja haasteista. Tarjolla on huumoria, vinkkejä, arjen vertaistukea, kyyneliäkin. Tervetuloa joukkoon!

Seuraa
meitä: