Aukiolotutkimus: kidutuskeino vai pikkujuttu?

Perjantaina sain soiton naistenklinikalta, että minulle tehdään aukiolotutkimus. Pikaisen googlauksen jälkeen löysin monen monta kauhustooria, miten aukkari olisi mainio kidutuskeino ja miten se kipu on jotain aivan järkyttävää. Kyllähän siinä nousi pieni paniikki, koska mulla ihan perus papa-koe tuntuu ikävältä. Paniikki, ahdistus, painajaisia ja vitutus. Satoja viestejä teiltä että ei se satu, ei oo paha, ihan pikku juttu, älä stressa. Silti olin ihan paniikissa.

Eilen flippasin totaalisesti ja olin sekaisin ku seinäkello. Mieheni totesi nätisti viestillä että hän voi varmaan lähteä iltakeikalle toimenpiteen jälkeen. Vastasin että ”vedä vittu päähän”. Kerroinko jo että mulla oli pahimmat pms oireet ikinä tässä kuussa? Että mun menkat loppuivat vasta eilen? Olin draamalaaman ja diivan risteytys ja siinä sitten päätin että nyt jumalauta, psykoosit tulille. Pienen draamasetin jälkeen mieheni kyllä ymmärsi että kyseinen toimenpide ei välttämättä ole ”ihan pikku juttu vaan” ja että mä oikeasti pelkäsin ihan helvetisti. Onhan se vähän niin että miehet eivät välttämättä tajua mitä kaikkea me naiset käymme läpi. Alapääjutut kiinnostavat kyllä muuten, mutta ei silloin jos siihen liittyy gynekologi. Muutenkin raskaus ja synnytys saattaa tuntua ydinfysiikalta, eikä miehet välttämättä tajua mitä pitäisi tehdä tai miten pitäisi olla ilman ohjeistusta. Toki ohjeistusta kannattaa antaa asiallisella tavalla, eikä ”vedä vittu päähän” tavalla, kuten minä nyt hormoonihuuruissa tein.

Tänään tehtiin sitten kauhulla odotettu aukkari. Otin buranaa ja panadolia tuntia ennen toimenpidettä, kuten ohjeistettiin. Pääsin tutkimushuoneeseen ja lääkäri kyseli fiiliksiä (hän huomasi varmaan meikäläisen paniikin). Ei muutaku housut pois ja tutkimuspöydälle makaamaan. Hoitaja varmisti että minulla on mukava asento ja kaikki hoidettiin tosi rauhallisesti ja varovaisesti. Ensin ihan perus ultra, todettiin että kaikki näyttäisi olevan ihan ok ja sitten laitettiin katetri. ”Tunnet varmaan jotain pientä nipistelyä” ja kyllä, siltä se nimenomaan tuntui. Nipistelyltä.

Ensin laitettiin ilmaa ja tunsin pientä painetta, mutta ei kipua. Sitten laitettiin keittosuolaliuosta. Siinä kerkesin ajatella että ”Apua mä kuolen! Kohta sattuu ja sattuu muuten ihan helvetisti!”. Tunsin pientä painetta ja lääkäri totesi että ”Tämä puoli on ainakin auki”. Mitä? Oliko se siinä?! Toinen puoli vielä ja sekin oli auki. Sitten se oli siinä. Täysin kivuton prosessi. Lääkäri kertoi koko ajan mitä hän teki eikä tullut mitään ”ylläreitä”. Kyseltiin monesti että onko kaikki ok. Vasta sitten kun nousin ylös tunsin menkkamaista kipua, mutta menkkakipuihin olen tottunut.

Käytiin vielä läpi miten hormooneja pistellään. Sovittiin että soitan sitten kun menkat alkavat ja aloitan pistoshoidot kp5. Kp10 olisi sitten ultra. Siinä olikin sitten tämän päivän lääkärikäynti. Stressasin ihan turhaan, toimenpide oli täysin kivuton ja elossa ollaan. Sain kommentteja että monelle on tärpännyt heti aukkarin jälkeen, joten toivotaan että tästä oli apua inssiin. Kotimatkalla jälkikivut pahenivat ja nyt makaan sängyssä, puolikuolleena, mutta Andreas on tässä hoitamassa ja huolehtimassa sekä minusta että Bellestä. Ai niin, tällä hetkellä minulla on melkoista vuotoa. Tuplamenkat JEE! Mutta kaikki oli sen arvosta. Ainakin tiedetään että molemmat munanjohtimet ovat auki ja mennän kohti inseminaatiota.

Kiitos kaikista viesteistä! Olette niin huippuja ❤️ En pysty sanoilla kuvailemaan miten paljon teidän tsemppi-viestit lämmittävät mun sydäntä ja miten kiitollinen olen.

Kommentit

3 kommenttia
Avatar

Koska vertaistuki on aina hyvästä, niin halusin tulla tänne vielä kertomaan oman kokemukseni aukkarista.
Se oli ja meni, kesti kokonaisuudessaan ehkä 5 minuuttia. Siinä vaiheessa kun ruiskutettiin ilmaa ja vettä, niin tunsin ehkä sekunnin ajan pienen viiltävän tunteen, vähän kuin joku olisi pistänyt neulalla. Eka puoli auki ja toisen puolen todettiin olevan auki lähes samantien, ei tuntunut edes sitä sekunnin kestävää tunnetta. Eli täysin kivuton homma 🙂

Eikä tullut edes mitään jälkioireita, ei menkkakipua eikä olkapääpistoa. Joskus siis näinkin. Tulipa silti jännitettyä.

Avatar

Tiedätkö miten minua jännitti lukea tätä tekstiä. Kirjoitit alun niin, että minua huolestutti sinun puolestasi miten oikein kestitkään sen loppuun asti. Kunnon myötätuntoa jälkikäteen 🙂

Mutta onneksi tällä oli onnellinen loppu 😀 ja kaikki meni sittenkin hyvin. Toivon siis, että itsellänikin käy näin hyvin.

Desire Nyman

Pahinta oli nimenomaan se jännitys ennen toimenpidettä 😀 mutta ihan turhaa draamailua! Otat vaan reilusti kipulääkettä ennen niin hyvin se menee! ?❤️

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä