15 päivää lapsettomuushoitoihin

Teksti

Tänään on kp18, joten rouva punainen pitäisi tulla kylään kymmenen päivän päästä. Seuraavassa kierrossa tehdän inseminaatio ja hormoonipistokset alkavat kp5. 15 päivää normaalia elämää jäljellä. Toisaalta koko tämä lapsettomuushomma on sellaista tunteiden vuoristorataa että mikään ei ole normaalia. Tässä olen koko ajan väittänyt että en stressaa, en hermoile, en kiukuttele enkä itke. Kaksi viikkoa hoitoihin ja olen tikittävä aikapommi ja haluaisin heittää itseäni kivellä päähän.

Tämän viikon aikana olen eristänyt itseni ulkomaailmasta. Ihan sen takia että olen hermoromahduksen partaalla, joten tiedän että en todellakaan ole ”mukavaa seuraa” tällä hetkellä. Yritän siis suojella ihmiset mun ympärillä ja loput maailmasta itsestäni. Täällä kotona, neljän seinän sisällä, olen ollut raivona ko-ko a-jan. Tavallaan haluaisin valloittaa koko maailman ennen hormoonipistoksia ja ehkä tulevaa raskautta, toisaalta haluaisin vaan elää ihan normaalisti. Mutta sitten pitäisi vielä ”valmistautua hoitoihin”, eli vetää stressin minimiin, nukkua hyvin, syödä terveellisesti, liikkua, yogata, syödä greippiä ja juoda greippimehua, ottaa foolihappoa, käydä akupungtiossa ja mitä nyt vielä. Tai sitten lopettaa se saatanan googlettaminen ihan kokonaan.

Bellen kanssa ollaan puuhailtu kaikkea kivaa yhdessä mutta mun ”zen-kiintiö” tyhjenee aina iltaisin ja voitte varmaan arvata kuka on päässyt nauttimaan mun ”pahoitan mieleni kaikesta ja kiron koko maailman alimpaan maanrakoon” – episodeista. Yksikin väärä lause saa aikaan megalomaanisen reaktion. Ollaan sellaisessa pisteessä että en kestä itseäni ja ihmiset ympärilläni yrittävät laskea kymmeneen ja ottaa kaiken yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos.

”Miksi teillä on kiire hankkia lapsia?” sanoi ihminen joka tuli raskaaksi ekassa kierrossa, mutta oletteko ikinä kuulleet että joku joka kärsii lapsettomuudesta olisi sanonut ”olen niin iloinen että odotettiin”.

”Mitäs nillität, sinullahan jo on lapsi. Minulla ei ole yhtäkään” tai sitten ”Mitäs nillität, meilläkin on vaan yksi lapsi”. Mieheni on lapseton, joten tottakai että se on minullekin iso asia jos hoidot kusee. Ymmärrän että on olemassa ihmisiä jotka haluavat ”vaan” yhden lapsen, mutta siinä vaiheessa tämä päätös on ollut heidän. On myös ihmisiä jotka haluavat monta lasta ja silloin se tuntuu melko haikeelta jos luonto päättää että ei, sinulla on jo yksi ja enempää ei tule.

Mun ympärillä on valtava määrä ihmisiä jotka koittavat tsempata parhaansa mukaan ja ovat tukena. Täällä blogin puolella olen myös saanut paljon positiivisiä kommentteja ja tsemppausta. Mutta sitten ne vitamiinimyyjät jotka yrittävät tässäkin tilanteessa hyötyä ja saada ”pikkasen myyntiä” tehtyä. Kyllä minä niin mieleni pahoitin. Facebookissa minulle yritettiin yv:nä kaupata jotain aloeveera juomaa, joka oli auttanut monen monta pariskuntaa lisääntymään vaikka IVF hoidoista ei tullu mitään. Nopeasti luin tuoteselosteen ja selvisi että kyseistä tuotetta ei suositella raskaanaoleville. Olihan se nyt ihan turhaa vetää hernemaissipaprika-sekoituksen nenään, mutta rajansa kaikella.

Tiistaina en meinannut saada unta sitten millään, koska tulevat hormoonipistokset pelottavat ihan perkeleesti. Näin neulakammoisena se tuntuu kidutukselta, vaikka tiedän että ihan itse olen valintani tehnyt. Keskiviikkona sain hirveän hermoromahduksen ja heitin läppärin ja kameran komeroon. Mun ajatukset oli niin sekaisin että en saanut mitään järkevää kirjoitettua eikä vloggaamisesta tullut yhtään mitään. Nyt viikon someloman jälkeen minulla on ihan liikaa fiiliksiä yhteen postaukseen ja tästäkin tulee epäselvää höttöä.

Tilastot saavat masennuksen aikaan

Mielestäni olen nuori, mutta tilastojen mukaan en ole. Paras aika hankkia lapsia on 20-25v ja sen jälkeen lisääntymisestä tulee vaikeampaa ja vaikeampaa. Lapsettomuuhoidot kestävät yleensä 2-3 vuotta ja inseminaation onnistumisprosentti on jotain 15-20% luokkaa. IVF:än onnistumisprosentti taas on 30% luokkaa, eli ei sekään päätä huimaa. Vaikka ei pitäisi stressata ja vaikka pitäisi pysyä positiivisena nämä tilastot saavat pienen masennuksen aikaan.

Siihen päälle vielä se fiilis että kukaan ei ymmärrä. Että olet ihan yksin. Vaikka niitä kanssasisaria on eri face-ryhmissä niitä ei välttämättä löydy lähipiiristä. Ollaan samassa veneessä Andreaksen kanssa, periaatteessa, mutta sitten taas ei. Minä piikitän itseeni hormooneja, minä ramppaan lääkärissä, minulle tehdään toimenpiteitä, koska biologia on päättänyt että nainen on se joka kantaa lapsen. Andreas yrittää olla tukena ja yrittää kovasti tsempata ja ymmärtää miltä musta tuntuu. Välillä tulee kuitenkin sellainen olo että olen ihan yksin tässä. Se on tätä tunteiden vuoristorataa, jota on erittäin vaikeeta pueta sanoiksi.

Kommentit

7 kommenttia

Toista lasta ivf hoidoilla odottavana sen neuvon annan että älä ainakaan ”lopeta” elämistä. Minä tein aikoinani ekan kanssa sen virheen, siinä meni neljä vuotta. Eli harrastuksia vaan ja touhua lapsen ja miehen kanssa 💕. Vaikkei aina huvittaiskaan. Tiedän tunteen.

Pistosten kanssa helpottaa kun saa muutaman kerran tehtyä sen. Kynnellä kannattaa hakee kohtaa ”vatsamakkarasta,”mis ei oo niin paljon tuntoo. Toivotaan että teillä jo inseminaatiot auttaa ja ivf:iin ei tarvii turvautua 💕.

Jollain tavalla osaan tuntea fiiliksiäsi. ”Lohdutin” juuri miestäni, että onneksi olen jo niin vanha, että tässä on tullut avattua haarat jo useammallekin lääkärille ja miehelle 😀 (kuulostaapa pervolta), joten sitä haarojen avaamista se on jatkossakin. Että jos minä kestän, niin eiköhän hänkin kestää ne muutamat käynnit mitä joutuu tulemaan paikalle.
Saan kyllä mieheltäni ihanasti tukea asiaan, yhdessä tässä siis ollaan liikkeellä, mutta silti se on eri asia.

Aika mielenkiintoiselta kuulosti tuo myyjien toiminta. Yritetään sitä kyllä markkinoida kaikkea, mutta ihan kaikkea ei kannattaisi kaikkiin aiheisiin liittyen koittaa myydä.

Ymmärrän fiiliksesi. Itselleni tehtiin alkion tuoresiirto kohtuun perjantaina, ja nyt vaan yritän olla saamatta hermoromahdusta ennen raskaustestiä. Keltarauhashormonin käyttö ei mitenkään helpota oloa myöskään, koska se tuo mukanaan raskausoireet.

Tsemppiä hoitoihin teille ❤

Musta on tosi hienoa, että puhut näistä aiheista julkisesti niinkuin ne on ja juuri siten miltä ne itsestä tuntuu. Osittain ymmärrän sun pelkoa ja stressiä, ja jos tietäisin jonkun tavan millä ne voisi poistaa, niin kertoisin heti! Me yritettiin reilun vuoden verran ennen ”virallisia” hoitoja (söin kaikkia eri yksityisen määräämiä tabuja) ja sit kaikki tapahtui tosi nopeesti: mulle aukkari, syötäväksi hormonikuuri, inseminaatio ja keltarauhasnapit naamaan. Kuulostelin mun kroppaa sen koko kuukauden tosi tarkasti, stressasin testin tekemistä ja kuinka ollakaan, tää eka inssi onnistui ja nyt ollaan rv29. Että joskus voi käydä hyvinkin ja harvemmin niitä hyviä kokemuksia välttämättä saa lukea sieltä keskustelupalstoilta. 🙂 Tsemppiä hoitoihin!

Moikka, suosittelen ostamaan apteekista emla-puudutusvoidetta, ja käyttämään sitä ohjeen mukaan ennen pistoa. Vaikka piikkikammoisena tiedänkin, että kipu ei ole se ainoa juttu mikä pelottaa, niin helpottaa kyllä kovasti että edes se osa on eliminoitu. Tiedän monia, jotka hoitavat sairauttaan viikottaisilla lääkeinfuusioilla vatsan ihon alle (olen kans itse pitkäaikaissairas). Heistä moni käyttää puudutusta poistamaan pistokivun 😊

Sun blogi ja videot on mulle tosi tärkeää vertaistukea ❤️ Ollaan vuosi yritetty lasta ja varmaan hoidot kutsuu pian. Kukaan läheinen (edes mies koska vika on mussa) ei tunnu ymmärtävän näitä tunteita mut sun videoiden katsominen auttaa! Kiitos niistä!

Droppia kävijöihin voi aiheuttaa myös se, että bloglovin ei enää näytä sun uusimpia postauksia vaan on jotenkin jumiutunut. Toki en tiedä miten paljon sul on virtaa sen kautta, mut ite en olis huomannut uusia postauksia jos en olis eksynyt sun ig:hen.

Tsemppiä hoitoihin, mua ainakin kiinnostaa kovasti tämä ”prosessi” joten en pistä ollenkaan pahakseni vaikka näitä postauksia tulisi enemmänkin. 🙂

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä