Introvertti vai ihmisvihaaja

Monelle se tulee yllätyksenä että vihaan ihmismassoja. Että en viihdy uudessa porukassa ja että messut tai festarit ovat hyvä idea, siihen sisäänkäyntiin saakka. Että syke nousee jos joudun tilaamaan ruokaa uudessa paikassa, tai ylipäätänsä että uusi ympäristö tuntuu ahdistavalta. ”Mutta ethän sinä vaikuta ujolta ja hiljainen et ainakaan ole”. En olekaan, vaan introvertti. Sen takia osallistun harvoin juhliin tai illanistujaisiin, mutta anna mun selittää miksi.

introvertti

En ole hiljainen, enkä ujo. Väittäisin enemmänkin olevani epävarma uusien ihmisten ympärillä. Minulla on vahvat mielipiteet, jonka takana uskallan seistä, mutta tämän te varmaan jo tiesitte jos olette seuranneet mun blogia. Voin itse ehdottaa menoja missä on ihmisiä ja minulla voi olla superhauskaa, mutta olen totaalisen ryytynyt sen jälkeen. Mun aivot käyvät ylikierroksilla ja kiinnitän huomiota pieniin yksityiskohtiin. Hajuihin, ääniin, väreihin ja ihmisissä taas eleisiin, puhetyyliin ja äänensävyyn. Mikään ei ikinä ole yksinkertaista tai mustavalkoista, minä mietin asioita ja tilanteita niin paljon laajemmin jonka takia yleensä asetun alivastaajan puolelle väittelytilanteissa missä etsitään ”oikeeta ja väärää”.

Introvertti tarkkailee ihmisiä ja ylianalysoi

Ainakin minä ja mun paras kaveri kuulutaan tähän kastiin. Emme mieti mitä ihminen sanoo, vaan mitä hän tarkoittaa. Tämän takia istun ja tarkkailen ihmisen ilmeitä, äänensävyä ja eleitä. Aivan liian usein huomaan että kiinnitän huomiota ihmisten paridynamiikkaan. Näen päässäni aikajanan jonka yritän täyttää, sekä fläppitaulun missä on kuvia, neuloja ja lankaa, ihan CSI tyyliin. Minua ei kiinnosta mitä ihminen tekee työkseen, minua kiinnostaa ihmisen luonne, elämänkokemus ja elämänkatsomus. Mikä teki sinusta sen ihmisen jonka olet tänään, mitä olet kokenut, miksi ajattelet niin tai näin.

introvertti

Sitten istun ja tarkkailen miten Pentti kohtelee Ritvaa, esimerkiksi millä äänensävyllä he puhuvat toisillensa. Analysoin heidän parisuhdetta ja mielikuvitus laukkaa, johtiko tämä tähän ja tämä sitten tähän ja tämä on lopputulos. Vaikka oikeasti minulla ei ole mitään tekemistä tämän asian kanssa. Oikeasti minua ei edes kiinnosta koko Pentin ja Ritvan parisuhde, mutta mun pääkoppa käy ylikierroksilla. Saatan istua ihan hiljaa, kunnes joku sanoo jotain mistä olen erimieltä. Sitten olen jo argumentoimassa että mitäköhän helvettiä, eihän toi ole loogista koska X ja Y ja Ö. 

Ylianalysointi pätee kaikkeen, koska elämän asenne on ”Mikään ei voi olla noin mustavalkoista”. Tämän moni teistä on huomauttanut, että blogiteksteissä tuon esille monta eri näkökulmaa. Minulle ei ikinä riitä pelkästään yksi, lähestyn asioita monesta eri kulmasta ja tässäkin mun aivot ylikuormittuvat. Olisihan elämä paljon helpompaa jos yksi mielipide ja yksi lähestymistapa riittäisi per aihe, mutta tämä on osa mun luonnetta ja olen oppinut elämään sen kanssa. Vaikka se on uuvuttavaa.

Introvertti tarvitsee tukihenkilön ja omaa aikaa

Yksin meneminen on helvetin ahdistavaa, mutta jos liikun mun parhaan ystävän seurassa minulla ei ole ongelmia. Paitsi ylivoimainen väsymys ja uupumus kun saavun kotiin. Meillä on aika selkeä työnjako, mun kaveri on se joka astuu uuteen tilaan ekana ja joka hoitaa tilauksia. Minä taas olen se joka juttelee tuntemattomien kanssa esimerkiksi illanistujaisissa tai baarissa. Tämä on minun tukipilari sosialisissa tilanteissa, eikä mikään ihme koska ollaan oltu kuin paita ja perse viimeiset 8 vuotta. Meillä on niin samanlainen ajattelutapa, että kahdeksan vuoden aikana emme ikinä ole olleet riidoissa. Ei kertaakaan. Tässä vuosien saatossa olemme puheneet puhelimessa KERRAN. Muuten lähetetään aina viesti.

weekend festival

Tästä puheen ollen, en ikinä vastaa puhelimeen. Tämä on asia jota vihaan yli kaiken ja jos vaan voisin hoitaisin kaiken sähköpostitse. En tiedä miksi soittaminen on niin ahdistavaa, mutta se vaan on. Parasta laatuaikaa on kotona, neljän seinän sisällä. Tarvitsen aika paljon omaa aikaa ja jos elämä yllättää, kuten nyt esimerkiksi lapsettomuushoitojen takia, minä vetäydyn ja pohdin asioita rauhassa. Ensin saatan olla tosi kärttyinen, mutta pohdiskelun jälkeen jaksan taas olla positiivinen. Muutenkin olen yöihminen. Yössä on jotain niin kaunista, kun kaikki on niin pimeetä ja rauhallista. Öisin istun usein yksin, pimeässä olkkarissa ja kirjoitan tai pohdiskelen. Silloin pää lepää ja saan rauhassa käsitellä asioita ilman ärsykkeitä.

weekend festival

Näin introverttinä voin kertoa että äitiys on oikea lottovoitto. Minulla on hurmaavan suloinen pieni tyttö joka on keskipisteessä ja jonka takana tavallaan piileksin. Jos aivot hitsaavat kiinni voin keskittyä mun muksuun, eikä kukaan loukkaannu siitä. Se on ihan normaalia että lapset tarvitsevat huomiota. Olen myös aika tarkka mun ”omasta tilasta”, mitä kutsun mun omaksi neliöksi. Halaan pelkästään mun sukulaisia, mun muksua ja mun poikaystävää. Jos minulla on oma lapsi sylissä, niin hän tavallaan toimii suojakilpenä eikä kukaan hyökkää mun päälle halaamaan. 

Tutut ihmisporukat eivät ahdista

Huoneessa missä on kolmekymmentä ennestään tuttua naamaa ei ahdista. Olen jo tottunut heidän äänensävyyn, puhetapaan ja eleisiin. Silloin voin olla oma itseni, ilman ylianalysointia. Huone missä on neljä ennestään tuntematonta ihmistä taas ahdistaa urakalla. Mieheni on ekstrovertti ja haluaisi osallistua joka ikiseen kissanristiäiseen. ”Onhan se kivaa tavata uusia ihmisiä!”, paitsi että ei, mun mielestä se ei ole. Meidän seurustelun alkuaikoina mentiin nopeasti moikkaamaan hänen kavereita. Luulen että kyseessä on pikakahvit, mutta siellä oli 20 henkilön illanistujaiset. Jengi puhui kovaan ääneen, lapset pitivät ääntä viereisessä huoneessa ja tunsin miten syke nousee ja kylmähiki valuu. Onneksi mun paras ystävä oli mukana silloin ja siinä sitten istuttiin ja annettiin toisillemme sellaisia ”APUA, PANIIKKI” ilmeitä.

introvertti

Äitiyden myötä en muutenkaan voi osallistua ihan kaikkeen ja sanomattakin selvää että en halua. Minulla ei myöskään ole ongelmia istua yksin kotona tai Bellen kanssa. Ollaan siis ratkaistu tämä ongelma niin että mies yleensä menee yksin ja minä sitten saan sitä omaa aikaa jota kaipaan. Alussa tämä oli vaikeeta, koska mies ei ymmärtänyt miksi en halunnut osallistua. Että ”onko se muka liikaa vaadittua” vai ”eikö sinua kiinnosta”. Ei se johdu siitä, vaan siitä että tarvitsen sitä omaa aikaa ja rauhaa. Muuten minusta tulee hermoraunio.

Miten introvertti voi jakaa elämänsä tuhansien kanssa?

Vastaus tähän on melko yksinkertainen, koska te olette ruudun toisella puolella. Minä en näe teitä, enkä puhu teidän kanssa. Kommentteihin ja viesteihin kyllä vastaan ja olette minulle tärkeitä, mutta jos iso porukka teistä tulisi juttelemaan minulle livenä saattaisin saada paniikkikohtauksen. Tämä on myös se syy miksi en ikinä osallistu tuotelanseerauksiin tai muihin PR-tapahtumiin. 

desibelle

Hetki sitten meillä oli Kaksplussan workshop. Olin kyllä menossa sinne, koska me bloggaajat ollaan pidetty yhteyttä melko aktiivisesti whatsapissa jo pari vuotta. Oltiin sitten kipeitä Bellen kanssa ja sen takia en osallistunut koko tapahtumaan, mutta voitin ”Kaksplussan Paras Blogi 2018” – tittelin. Eka ajatus oli, että onneksi en osallistunut. Minun olisi varmasti ollut pakko käydä hakemassa mun kunniakirjan siinä kaikkien edessä ja pahimmassa tapauksessa jopa sanoa jotain, hyi kauhee.

Ammattina olen tehnyt nappivalinnan. Istun kotona ja kirjoitan, en tunne olevani yksin koska saan teiltä kommentteja ja viestejä päivittäin, mutta saan silti olla rauhassa. Ei ole pakko nähdä ihmisiä joka päivä, kahvin saan juoda rauhassa (huutonaurua, Bellen kanssa se harvoin onnistuu) eikä smalltalk kuulu arkipäivään. Voin lämpimästi suositella tätä kaikille introverteille. Introverttihan ei tarkoita, että et uskaltaisi kertoa itsestäsi avoimesti. 

desibelle

Onko siellä ruudun takana muita introverttejä? Voitteko samaistua tähän? Tämähän ei ole mistään faktakirjasta vedetty, vaan mun näkemys ja miten introverttiys on vaikuttanut mun elämään. 

Kommentit

29 kommenttia
Avatar

Mä en ehkä luokittelisi itseäni itroventiksi, vaikka piirteitä siihen on. Ehkä enemmänkin erityisherkkä. Mutta estyneen persoonallisuushäiriön diagnoosin oon saanut. Estyneet eivät usein halua mennä eri paikkoihin, mutta siinä mielestäni oon vähän erilainen, että joskus meen ja joskus en. Mutta niissä paikoissa sitten mihin meen, on niissä vähän tai paljon ihmisiä, mietin paljon mitä muut ihmiset ajattelee musta ja se on usein negatiivista ajattelua. Isoissa porukoissa puhun vähän, mutta pienemmissä enemmän. Hyvien ystävien kanssa paljonkin. Syy miksi menen näihin eri paikkoihin, vaikka mua ahdistaa mun ajattelu mitä muut ajattelee musta on se, että niissä on myös mielenkiintoista tekemistä ja näkemistä. Sekä toivo siitä että vaikka tapaisi jonkun uuden tuttavuuden, josta voisi tulla vaikka ystävä, kun olen kokenut monta vuotta yksinäisyyttä. Nykyään minulla on onneksi kaksi hyvää ystävää ja pari etäisempää ystävää.

Avatar

Kaikki kirjoittamasi piirteet kuulostavat aivan erityisherkkyydeltä, joten mietin onko se sinulle tuttu termi? 🙂 Tietenkin erityisherkkä voi olla myös introvertti, mutta erityisherkkyyteen itsessään kuuluu paljon mainitsemiasi piirteitä. Itselleni avautui aikanaan täysin uusi maailma, kun kuulin erityisherkkyydestä ja opin vihdoin ymmärtämään itseäni paremmin, joten suosittelen ihmeessä sinuakin tutustumaan asiaan! 🙂

Desire Nyman

Täytyy ottaa enemmän selvää aiheesta! 😄 kiitos kun vinkkasit ja kiva kuulla että on muitakin jotka kokee sosiaaliset tilanteet yhtä uuvuttavina 🙈

Avatar

Mä olen ihan vastakohta 😂 juhlissa juttelen aina kaikille, ja tykkään tavata uusia ihmisiä. Tosin ihmistungokset ja jonot on ahdistavia. Mun sisko taas on introvertti, joten tavallaan ymmärrän mistä puhut. Tämä avasi paljon uusia näkökulmia! ☺

Desire Nyman

Vitsi mä haluaisin välillä olla just sellainen! 😀 toisaalta se riittää että on yksi extrovertti mukana, se hoitaa sitten puheosuudet 😂👌🏻

Avatar

siis vasta tän tekstin myötä käsitän itseni – mä oon niiiin introvertti! 😂

Desire Nyman

Hei ihana kuulla! 😍 toinen kaima siellä ♥️

Avatar

Tunnistin itseni aika hyvin tekstistäsi. Itse kuitenkin olen oppinut tutustumaan vieraisiin ihmisiin luontevasti esim juhlissa ja oudossa porukassa luoviminen yksin onnistuu kyllä hyvin. Hakeuduin hoitoalalle, koska se tuntui luontevalta, mutta huomasin, etten pysty työskentelemään isoissa yksiköissä, en edes keskikokoisissa. Niiden työpäivien jälkeen olin aivan loppu, vaikka työpäivä ei olisi ollut edes raskas. Aistin ihmisten energioita hyvin herkästi ja tavallaan annan muiden ihmisten imeä minusta energiat negatiivisessa, kuluttavassa ympäristössä. Väsyn myös nopeasti esim ostoskeskuksissa, en pysty olemaan siellä kauan vaikka pidän shoppailusta enkä ”pelkää” ihmisiä. Jotenkin ihan outo ristiriita, kun on ihmisrakas, mutta viihdyn kotona neljän seinän sisällä ja tekisin töitäkin sieltä käsin ehkä mieluiten. Pystyn hyvin nopeasti lukemaan ihmisestä tietynlaisia asioita. Sitä on vaikea selittää, mutta luen ihmisiä ja tilanteita vaistomaisesti ja silloin aivot todellakin käyvät sen koko päivän ylikierroksilla. Vanhemmiten olen vaan hyväksynyt tämän piirteen itsessäni, koska tämä ominaisuus on ollut minussa aina. Tietenkin siedätyshoitoa on hyvä tehdä aina silloin tällöin ja mennä tilanteisiin, vaikka ahdistaisivatkin😊. Hei onnea voitosta, ansaitsit sen!❤

Avatar

^ Ulla, tuo kuulostaa erityisherkkyydeltä. 🙂

Avatar

Joo, voi olla. Mutta enemmän koen silti olevani introvertti kuin ekstrovertti. Enkä nyt koko psyykettäni suoltanut esille tuossa äskeisessä tekstissä, vaikea tiivistää lyhyeen😊

Avatar

Niin siis tämä kommentti piti laittaa Suville takaisin…ärsyttävä kännykkä.

Desire Nyman

Voin niin samaistua tähän! Varsinkin ostoskeskuksiin. Perus pari tuntia jumbossa ja olen aivan loppu 😅 ja kiitos, eihän tämä ikinä olisi ollut mahdollista ilman teitä 😍♥️

Avatar

Täysin mun teksti, sanasta sanaan… Pelottavaa, että joku pystyy sanoittamaan mun fiilikset just niinkuin ne koen. Kiitos tästä, ihan oikeasti!!

Desire Nyman

Kiitos itsellesi 😍 ja ihanaa että meitä introverttejä on näinkin paljon!

Avatar

Täällä yks introvertti ja erityisherkkä! 😊 Ja onnellinen siitä. <3

Avatar

Tälläkin yksi introvertti ja erityisherkkyyteen jo vuosia sitten tutustunut. Se tavallaan auttaa kun tietää miksi kuormittuu niin helposti mutta välillä myös stressaa todella paljon kun ei välttämättä pysty kitkemään kaikkea kuormaa pois vaikka haluaisi (hyvin kuormittavat läheiset ym) Erityisherkkyydessä itsessään ei ole mitään vikaa, se on oikeastaan aika mahtava ominaisuus mutta välillä koen että olisi helpompaa elää ilman tätä ominaisuutta. 😀

Desire Nyman

Mä oon sen verran tumpelo että en edes tiennyt että ”erityisherkkyys” on juttu 😀 mun pitää oikein paneutua aiheeseen! Niinhän se on että on paljon helpompi olla jos ”ymmärtää itsensä” 😄

Avatar

Teksti oli ihan kuin itse kirjoittamani, voin samastua täysin! Varsinkin tuo puhelimessa puhuminen. VIHAAN puhua puhelimessa 😂

Desire Nyman

Haha ihana kuulla että en ole yksin! 😂 iskee aina hirveä raivo että ”MIKSI ETTE VAAN VOI LÄHETTÄÄ VIESTIN?!” 😅😂

Avatar

Tunnistan paljon samoja piirteitä. Joissain asioissa huomana olevani hyvin erilainen. Rakastan puhua puhelimessa ja soittelen parhaalle ystävälle usein muuten vaan. Mutta uusin juhliin/tilaisuukseen en pidä mennä. Ehdin esim ruokaa tilatessa miettiä tuhat kertaa miltä kuulostan kun sanon ”otan lasin viiniä” tai että millä äänen sävyllä sanon tämän, mitäköhän tarjoilija siihen, mitä muut juo, voinko sanoa noin. Ehdin aivan kaikkea ajatella ja vähän panikoida. Kuitenkin ihailen kaikkia suur henkilöitä jotka pitää luentoja ja esittäytyy yleisön edessä arvokkaasti. 😀 Olen siten vähän yrittänyt tsempata itseäni ja olla oma itseni ja tuoda itseäni esiin enemmän ja yrittää vähemmän stressata. Tosin mietin kotona paljon myös kaikkea ja kaikken sanoja ja ääniä ja eleitä. 😀 En koe että olisin erityisherkkä, minulle vain on herkkä luonne osaksi, osaan kyllä puoleni pitää. Todella kiva huomata että en ole ainut joka ajattelee näin 😀

Desire Nyman

Joo siis mulla on täysin sama jos pitää tilata jotain ravintolassa 😀 ja sit yleensä se menee niin että vastaan ”sama”. 😂 Luulin olevani outo, ja ehkä olenkin, mutta ainakin meitä on kaksi! 😀

Avatar

Ihanaa! Osaat niin täydellisesti pukea sanoiksi tämän(kin) aiheen😍 Lukiessani kirjoitustasi,en voinut muuta kuin nyökkäillä ja hihkaista, et tälläinen mä just oon!.
Monet ei ymmärrä ja sen takia oon puolitutuilta ja tuntemattomilta saanut ” hiljainen ja sisäänpäin vetäytynyt”-leiman otsaan. Kerran kuulin vahingossa kun yksi puolituttu kuvasi mua: ”juttelu sen kanssa on kuin jääpaloja polttelisi”🙄
Mut en mä oo sellainen mun lähimpien ja lempi- ihmisten seurassa, päinvastoin. Heidän kanssa mä oon ihan erilainen. Tuntemattomien kanssa oon varautunut enkä halua antaa heti itsestäni kaikkea. Ja hitsi miten puuduttavaa ihmisjoukossa voikaan olla, kun mäkin just ylianalisoin kaikkea ympärilläni🙈

Mun mies on kanssa super ekstrovertti ja saa kivetkin puhumaan.. Välillä ei ymmärretä toisiamme, mut ehkä se erilaisuus on vaan voima😘
Kiitos vielä, kun kirjoitat sun blogia. Se on niin parasta!

Desire Nyman

Meillä se ainakin toimii voimavarana 😀 ilman mun miestä istuisin kotona 24/7 😂 ja mun mies taas olisi sellainen tuuliviiri joka on maanantaina ruotsissa ja keskiviikkona levillä. Tai no, ainakin joka viikonloppu jossain. Nyt se on itse tuumaillu et onhan tää kotona oleminen ihan jees 😍♥️

Avatar

Helt som om du sku ha skrivi om mig😂 känner igen mig så!

Desire Nyman

Vitsi så skönt att de finns folk som förstår! 😂 största delen tycker bara att man e lusti å udda 😅🙈

Avatar

Mielenkiintoinen juttu (tosin alun perin tulin tänne lukemaan seuraavaa postausta) ja tunnistin kyllä sinut erityisherkäksi, kuten tuolla aiemmin on kirjoitettu. Bloggaajana mietin kovasti tuota omien kasvojen näyttämistä blogissa ja toit siihen ihan uutta näkökulmaa.

En ole siis esiintynyt omilla kasvoillani blogissa, jota olen pitänyt jo kohta 10v. Nyt olisi kuitenkin aika päättää blogin suunnasta ja se vaatisi jonkinlaista oman persoonan esille tuomista. Erityisherkkänä ja introverttina kynnys itsensä esille tuomiseen on suuri, enkä ole vielä tehnyt siitä mitään lopullista päätöstä. Kiitos jutusta, sain vähän lisää välineitä asian pohtimiseen:)

Desire Nyman

Tosi kiva kuulla! 😊 Itse koen että on helpompaa jos kertoo kaikesta ihan rehellisesti, silloin ei tartte hirveästi ylianalysoida vaan on oma ittensä vaan. Pääasia et on sinut itsensä kanssa, jos joku ei tykkää niin ei oikeassakaan elämässä voi synkata kaikkien kanssa. Tsemppiä bloggaamiseen! 😊👍🏻

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä