desire nymark - Banneri

Odotellaan meidän tulevaa IVF palaveria, joka on ensiviikon torstaina. Kovasti jännittää että tehdäänkö pitkällä kaavalla vai lyhyellä. Meillä on sellainen ”noniin, milloin päästään aloittamaan” – fiilis. Tämä on sinänsä hyvä juttu, viikko sitten stressasin tulevia hoitoja ja punktioneula meinasi saada aikaan sydänkohtauksen. Minua ei niinkään sureta, että lapsia ei tule ”luonnollisella tavalla”, olen ollut tästä tietoinen alusta saakka. Mutta itse hoito, lääkkeet ja sivuoireet, lääkärissä ravaaminen, se ärsyttää ja tuntuu raskaalta.

Lapsi

Yritin ennakoida ja tehdä blogipostauksia joita voisin ajastaa, jos nyt kävisi niin että olen tosi kipeä. Mutta tiedättekö, mä en pysty siihen. Viime viikonloppuna tein 12 postausta ja nyt minusta tuntuu että mulla ei enää ole yhtään mitään sanottavaa! Toki voisin tehdä täytepostauksia, esimerkiksi meidän sisustuksesta tai lyhyitä postauksia missä on meidän kuulumisia. Mutta se ei tunnu oikealta. Mä kirjoitan aina silloin jos ja kun minulla ”on jotain sanottavaa” ja olen huomannut että nämä minun postaukset sen kun pitenee. Ennen ne oli noin 600 sanaa, nykyään yli tuhat. Saatte siis luultavasti seurata meidän hoitoja ihan reaaliajassa, kuten viimeksi. 

Kuvia en ole jaksanut ottaa pitkään aikaan, koska ihan rehellisesti mulla on ollut niin paska fiilis. En oo halunnu olla kameran edessä, haluan vaan viettää aikaa Bellen ja Andreaksen kanssa. Koen jotenkin että joudun puolustamaan itseäni koko ajan. Monet yrittävät lohduttaa minua sanomalla että ”sinulla on jo Belle” ja siis ovathan ne oikeassa. Mutta koen että tämä toinen lapsi on yhtä toivottu, jos ei jopa vielä enemmän. Ennen Belleä en tiennyt mitä äitiys on. Miten ihanaa se voikaan olla! Ja vaikka koen olevani tosi onnekas, kun minulla nyt on tämä yksi hurmaava pikkuneiti niin hän kasvaa aivan liian nopeasti. Jotenkin koen että tämä äitiys, se on mun juttu. 

On helppo huudella, kun oma lapsi on super helppo

Sanomattakin selvää, että äitiys on rankkaa välillä, olenhan minäkin tästä aiheesta kirjoittanut monesti. Äitiys on kuitenkin antanut minulle ihan hirveästi ja se on iso osa mun identiteettiä. Belle on muuttanut minut ihmisenä ja nimenomaan hyvällä tavalla. Belle nyt on muutenkin niin helppo lapsi, hän nukkuu hyvin ja on aina iloinen. Siis oikeasti aina. Jos hänellä on kiukkukohtaus niin se on mun syy, joko hänellä on nälkä tai sit häntä väsyttää. Onhan niitä rankempiakin jaksoja ollut, kun hän on ollut kipeenä tai saanut hampaita. Mutta minä olen 25 ja marisen että mun viisaudenhampaat ovat kipeät, olen kärttyinen koska menkat ja heitän kunnon marttyyrisetit jos olen kipeä. Että taitaa olla ihan geeneissä.

Lapsi

Meillä on niin vahva side, jota en oikein pysty selittämään. Bellellä on sellainen tosi herkkä luonne, että jos hän epäonnistuu niin hän ottaa sen tosi rankasti. Esimerkiksi jos sanon että ”nyt äiti suuttuu” niin hänestä tulee surullinen. Välillä tulee jopa itku, vaikka en korota ääntä. Tämä herkkyys on mahdollistanut sen että turhia kiukkukohtauksia ei tule, eikä hirveästi tartte kieltää asioita. Käännän sen mielummin positiiviseksi asiaksi, että ”voisitko olla kiltti tyttö ja lopettaa”. Tämä on sinänsä helppoa, koska Belle kalastelee kehuja koko ajan ja loistaa kuin naantalin aurinko aina kun me kehutaan häntä Andreaksen kanssa.

Enkä nyt meinaa, että ne vanhemmat jotka käyttäisivät sanaa ”EI!” viisituhatta kertaa päivässä olisi huonompia. Tai ne jotka joutuvat pitämään tiukempaa kuria. Tämä johtuu ihan lapsen luonteesta. Minä olin tosi herkkä lapsena, menin itse häpeemään mun omaan huoneeseen enkä suostunut tulemaan sieltä pois ennen kuin äiti tuli hakemaan minut. Mun siskolla taas on tosi vahva luonne. Siinä oltiin koko ajan sanomassa ei ja siskoni teki vaikka mitä kepposia silti. Hymyili vielä samaan aikaan kun teki. Hänellä oli myös koliikki, joka oli yhtä helvettiä. Meillä on siis 15 vuotta ikäeroa, eli muistan nämä episodit hyvin. Äiti on usein ihmetellyt miten lapset voivatkaan olla niin erilaisia.

Tämä fiilis, että äitiys on just se mun juttu voisi olla ihan eri jos Bellellä olisi vahvempi luonne. Sittenhan meitä on täällä kaksi hoitamassa ja sen voin sanoa, että jos joku on ”kuin tehty isäksi” niin se on Andreas. Yksikin ilme että mulla on hermot kiirenä tai että minua väsyttää niin Andreas pakkaa Bellen autoon ja ne lähtee viettämään laatuaikaa kahdestaan. Tämä laatuaika voi olla ihan vaan kaupassa käyminen jos he eivät muuta keksi. Eli minulla on kyllä huilaus taukoja ihan riittävästi. Andreas on muutenkin aamuihminen, koska hän nousee ylös 6 aikaan arkisin. Hän on siis hereillä 8 aikaan viikonloppuisin, joten arvatkaa kuka saa nukkua la-su. Yleensä tuodaan vielä kahvikuppi sänkyyn ja katsotaan perheen kanssa muumeja kun herään.

Hitto jos jokainen saisi yhden Andreaksen äippäpakkauksessa, niin tämä äitiys olisi varmaan kaikkien mielestä ihanaa. Meidän tiimityö toimii niin sairaan hyvin, että välillä ihmettelen miten se edes on mahdollista. Minullahan on yksi kaatunut avioliitto mun CV:llä, joten tiedän kyllä miten vaikeeta se on jos mistään ei pääse yhteisymmärrykseen. Sen voin kyllä sanoa, että Andreas ei ymmärrä Belleä samalla tavalla kun mitä minä teen ja välillä Belle hermostuu kun Babba ei ymmärrä. Mutta tämä nyt on ihan normaalia, minä vietän niin paljon enemmän aikaa Bellen kanssa. Pääasia on että Andreas kuuntelee jos selitän, että ”Kosho” tarkoittaa choko, eli suklaata. Tai että Bellen on pakko saada palan nimenomaan Andreaksen leivästä, oma ei kelpaa koska sehän voi maistua erilaiselta.

En halua loukata ketään

Onko se oikeasti niin vaikeeta uskoa, että jotkut haluavat monta lasta? Tai että jotkut oikeasti nauttii äitiydestä eikä koe sen olevan ylivoimaisen rankkaa? En nyt ehkä ole se stereotyyppinen pullantuoksuva äiti joka rakastaa kaikkia maailmassa olevia lapsia. En myöskään ole se joka koko ajan hehkuttaa että rakastan äitiyttä ja mun muksu on kiltein ja ihanin ja nukkuu hyvin. Asiahan on niin, mutta se olisi aika törkeetä sanoa jos vastapäätä istuu äiti jonka hermot menivät umpeen kolme viikkoa sitten ja jonka Pirkkoeevertti on valvottanut yli vuoden. Siinä vaiheessa on parempi muistella niitä hammasepisodeja jotka olivat rankkoja ja sanoa että ei tämä aina ole herkkua, mulle saat valittaa, tässä on iso kahvikuppi, juo se niin pidän raivoavan Pirkkoeevertin sylissä sillä aikaa. Kyllä se siitä. 

Onhan äitiydessä niitä paskojakin puolia, kuten esimerkiksi raskaus. Voi luoja että vihasin sitä! Luvattiin hehkua ja sain aknen, hyperemeesin ja saikkua. Väitettiin myös että synnytys on maaginen juttu, no sain hätäsektion ja kyllä minä nyt jotain eufoorisia tunteita koin mutta se johtui varmaan morfiinista. Raskauskiloja ei tullut, kiitos hyperemeesin, eikä raskausarpia mutta nämä tissit. Voi pyhä sylvi. Kuvittele miltä vappupallot näyttävät joulukuussa, oikea nänni napa nänni tilanne meneillään. Jos tunkisin kaksi roiskeläppää mun rintaliiveihin niin kukaan ei huomaisi mitään eroa. 

Pääosin äitiys on ihanaa ja antoisaa. Hyvä tukiverkosto mahdollistaa sen että voin nauttia äitiydestä täysin rinnoin. Olipa muuten ironiaa täynnä toi ”täysin rinnoin”. Okei, puolityhjin rinnoin mutta sydän täynnä lämpöä, olisiko se paremmin muotoiltu? Minä haluan lisää lapsia ja minulla on oikeus haluta vaikka kymmenen lasta, eikä minun tarvitse perustella sitä asiaa kenellekään. Vaikka nimenomaan sitä nyt tein, ja siitä tuli 1091 sanaa pitkä blogipostaus. 

Kommentit (9)

Ihan oikea on että saa halua oman elämässään mita halua. Mä esim. olen aina halunnut yhden lapsen, AINA ja nyt kun olen hänet saanut niin hän on nukkunut hyvin kk ikäisestä asti 22.00-10.00 1-2 syötöllä, viihtyy yksin ja vanhempien kanssa, erittäin tyytyväinen ja iloinen helppo vauva. En tietää mitään kun tekee hampaita tai mitään masuvaivoista tms. Kyllä hän on itkenyt mutta erittäin harvoin joten ei mitään vaivaa hänen kaa. Raskaus meni helposti vaan pikkuvaivojen kanssa. Mies on ihan upea ja tyttö täysin isin lapsi. Jos isi kotona töistä niin tärkeintä olla hänen kanssa duunissa. Hoidettaan miehen kanssa kaikki yhteessä joten en ole ollenkaan uppunut ja hyvä näin. Meillä on iso koira kuka on vauvan kanssa ollut synnytyksesta asti ja pitää hänesta erittäin paljon. Ja nyt kun olen saanut toivomasi niin jokaisesta paikasta monta kertaa päivässä tule kysymys että milloin tule seuraava vauva. No hitto jos mä oon sanonnut jo aloista asti että haluan yhden lapsen niin see asia ei muuttu 10 min tolkulla ja siitä ei tartte joka kertaa kysellä. Kaikkit ihmettele että jos on ollut näin helppo ja hyvä niin miksei enemmän mut mä vaan en halua. Ja sama se mitä sä päätät,halusit vaikka kymmenen lasta. Jokaisen oma asia ja se kyseileminen on niin inhottava vaikka miten kysyttään. Se on oma päätös ja jos parin v päästä sanon että oon raskaana niin se kyllä on mun oma päätös ja halu muttei mul tartte puhua siitä kenenkään muun kun mun miehen kanssa.

Tsemppia että saisit toivomasi mikä ikina se olisikaan.

Totta kai sä saat haluta lisää lapsia, ilman selityksiä kenellekkään 🙂 Toivon sydämmestäni että saatte A:n kanssa lapsen/lapsia. A vaikuttaa niin ihanalta mieheltä ja mahtavalta isältä. Huonon suhteen jälkeen osaa arvostaa sellaista eri tavalla <3 Ollaan niin paljon samanlaisia ja meillä on myös paljon samanlaisia elämän kokemuksia, esim remontti,dektio,keskosuus ynm….Olet ihan mahtava tyyppi 🙂 Mun kaverit nauraakin kun puhun mun uudesta "ystävästä" Desireestä 😀 😉 Ihanaa Joulua teille <3

Saat ihan oikeasti haluta toista (tai kolmatta, neljättä tai viidettä!) lasta ja surra lapsettomuutta ihan yhtä paljon kuin joku jolla ei vielä ole yhtäkään lasta. Luulen että sekundäärinen lapsettomuus on joskus vielä mahdollisesti rankempaa, kun sinulla on jo yksi lapsi ja tiedät kuinka ihanaa on olla vanhempi. Mukaan tulee myös mahdollisesti suru siitä että saako se eka lapsesi koskaan sisaruksia – monet meistä kumminkin on sitä mieltä että sisarukset on tärkeä juttu! Lisäänpä minäkin muuten korteni kekoon ja sanon ettei ne alkion siirrot ja munasolujen keräys tosiaan ole kivuliaita, ja piikittelyynkin vissiin tottuu. Toivotan teille tosi paljon onnea IVF-hoitoihin, se on hermoja raastavaa, mutta toivottavasti lopputulos on sitten positiivinen!

Sinulla on kiva blogi, yks kerta löysin, kun olin ensin katsellut sun videoita. Sit luin blogia taaksepäin vaikka kuinka paljon yhtä mittaa. 😊 Mulla itsellä 7 lasta ja 8:s tulossa❣️

Kiva kuulla 😍 olisi tosi kiva tietää miten suurperheet elävät. Tää on mun mielest jostain syystä tosi mielenkiintoista 😀 miten te jaksatte? Missä säilytätte kaikki teidän tavarat? Onko teillä kaksi jääkaappia/pesukonetta? Miten iso talo teillä on? Millainen auto? Millaiset teidän ruokaostokset ovat? Heti herää satatuhatta kysymystä 😂 ihanaa että teillä on vauva tulossa, tsemppiä loppuraskauteen! 😍

Hm, hyviä kysymyksiä. Me pärjätään hyvin taloudellisesti, koska mun mies tekee paljon töitä. Se on tietysti välillä/usein rajoittanut mun jaksamista, kun oon ollu lähes aina yksin. Ja tietty hänellekin raskasta. Mies on siis yrittäjä ja tehnyt ympäri pyöreetä päivää monia vuosia. Mä oon myös sen mitä pystyn töissä hänen firmassa (paperihommia siis vähäsen) eli Saan siitä palkkaa sillon kun en saa tukia. Meillä on talo, itse rakennutettu, pian jo 3 v asuttu , reilu 200 m2 (5 makkaria,, iso khh keittiö olkkari ja lisäksi 140m2 autotalli//varasto rakennus (jossa osa firman tilaa) et meillä on tässä tilaa tavaralle. On vielä mahdollisuus rakentaa yläkerta joskus jos tarvitaan. Autona meil on ’vanha’ taksi, Sprinter , jossa 9 paikkaa. Siihenkin saa lisää penkkejä tarvittaessa. Toki sillon sitä ei saa ajaa b-kortilla🤔. Meillä on kaksi pesukonetta+ kuivausrumpu, ei välttämättä tarttis kahta konetta mut kun tuo vanha on ehjä ni käytetään sitä niin kauan kun toimii uuden rinnalla. Jääkaappeja on kaksi, pakastimia useampi myös. Ruokaostokset. Käyn yleensä kerran vkos tekemässä isommat ostokset, jotka on 200e paikkeilla. Joskus pääsee halvemmalla ja toisaalta voi mennä vaikka 250e. Se niin riippuu mitä milloinkin ostaa. Jos jotain loppuu niin haetaan jälkeen. Tästähän voisi kirjoittaa vaikka kuinka😊
Ja siis ihan hyvin jaksetaan, vaihtelevasti tietysti. Tulee kausia kun on raskaampaa. Meillä on kaikki niin tiheeseen tullut, että se tietysti kuluttaa aika paljon. Vanhin on vasta Pian 9v. Välillä tuntuu että suurperheellisen on ns pakko jaksaa, koska ’itsehän hankit lapsesi’. Totta, mutta myös 2 lapsen vanhemmat on itse hankkineet lapsensa, niin miksi ne saisi sen paremmin valittaa🙂 mä oon sitä mieltä et kaikilla on varmasti joskus rankkaa, oli niitä lapsia 1 tai 10 🙂 ❤️ Ja kiitos tämmöistä! Tsemppiä sinne hoitoihin❤️

Kiitos tsempeistä siis❤️

Minusta on ihanaa, että jollain on noin ihana parisuhde ja että mies osallistuu lapsenhoitoon ja jaksaa touhuta! Ja juuri noin, ei sun pitäis tarvita perustella yhtää kellekkää miksi haluat lapsia tai montako niitä haluat. Yksi kaverini kysyi minulta pari viikkoa sitten toistamiseen, et meinataanko tehdä kolmas lapsi. Aiemmin sanoi, ettei hän ymmärrä miksi edes jotkut tekee enemmän kuin kaksi lasta. En ymmärrä mikä ihme siinä on, että kenenkään pitää kysyä tuollaista yhtään keltään. Minusta se on jokaisen oma asia, montako lasta hankkii, kuinka monen vuoden ikäerolla, millä keinoin tai ylipäänsä miksi mitenkään pitää toisten ihmisten valintoja kyseenalaistaa.

Tämäpä! Siinä on niin monta tekijää, että mikä sopii kenellekin. Jotkut ei halua lapsia ollenkaan, koska ne rajoittavat elämää niin paljon. Minä taas olen tällainen kotirotta, niin eipä haittaa 😀 ja lapsilla on kans erilaiset luonteenpiirteet, jos on tosi helppoja muksuja niin joku saattaa haluta vaikka 10, mikäs siinä! Sit tietty kans puolisolla on väliä. Jos esim reissuduunissa niin onhan äitiys varmasti rankempaa. Ihme touhua, että pitää kyseenalaistaa ja antaa omia mielipiteitä vaikka kaikki ollaan erilaisia 😀

Vastaa käyttäjälle Suurperhe Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Desire Nymark

Desire Nymark

Olen kolmenkympin kynnyksellä oleva nainen joka tekee kahvikuppeja, vauvoja sekä taistelee naisen nautinnon puolesta. Suosikkiasioihin kuuluu pastan syöminen ja kapitalistisen patriarkaatin kukistumisesta haaveilu. Harrastuksena kahvin juominen, nukkuminen sekä sarkasmi. Valitettavasti työtehtäviini kuuluu myös siivoaminen, ruonlaitto huonolla menestyksellä ja pyykkikori, jonka pohjaa en ole nähnyt vuosikausiin.

Arkisto

X