Feminismi ja sukupuolineutraalisuus näkyy meidän perheessä

Nykyään kaikesta halutaan vänkätä ja känkätä. Ensin feminismi oli tapetilla, ”ne hullut femakot jotka vihaavat miehiä”. Koen olevani feministi, minun mielestä nainen voi olla putkimies, rekkamies tai pomo. Mies voi olla lentoemäntä (stuartti), sairaanhoitaja, sihteeri tai kotiisä. Pääasia että ihminen löytää sen oman juttunsa mistä pitää. Kovasti rummutetaan että miehen pitäisi tehdä kotitöitä ja hoitaa lapsia. Usein unohdetaan että nainenkin voi vaihtaa autonrenkaita, hehkulamppuja, heittää tauluja seinään ja maksaa laskun ravintolassa.

Tämä tarkoittaa siis että ei ole olemassa naistenhommia ja miestenhommia, vaan pelkästään hommia mitä pitää tehdä. Tällaista se on meillä, mutta myönnän että yleensä tehdään kaikki yhdessä joten tämä menee melko luonnollisesti meidän talossa. Meillä hommat jaetaan osaamisen ja kiinnostuksen mukaan. Minä olen onneton kokki, joten vaikka me tehdään ruokaa yhdessä niin ne helpot ja simppelit hommat kuten salaatinteko ja pöydän kattamaninen jää minulle. Remontteja ollaan tehty yhdessä, mutta silloinkin teen niitä helppoja hommia, kuten esimerkiksi tapetin repiminen koska mieheni on raksamies ja hänen kädenjälki on huomattavasti parempi. Minä taas olen se joka imuroi, moppaa lattiat, pyyhkii pölyt ja pesee ikkunoita, ne ovat minulle sellaisia terapeuttisia kotihommia. 

Mies on silti mies ja nainen on silti nainen

Sitten on tietty olemassa sellaisia biologisia juttuja, joita pitää huomioida. Esimerkiksi se että Andreas on vahvempi enkä jaksa nostaa tai kantaa painavia asioita samalla tavalla. Tai se että minulla on menkat ja silloin olen kärttyinen, kipeä ja väsynyt. Lapsettomuushoidoissa minä olen se joka joutuu käyttämään lääkkeitä ja kärsimään sivuoireista, silloin mies tekee enemmän kotona. Minä olen myös se joka kantaa lasta ja se joka jää kotiin lapsen kanssa, sen takia että minä haluan. Mun mies avaa minulle oven koska hän haluaa ja hän on yleensä se maksava osapuoli, mutta meillä on yhteiset rahat joten eipä sillä ole väliä kumpi meistä hoitaa ravintolassa laskun.

Meillä ei ole mitään väliä mitä Bellestä tulee isona, kunhan hän on onnellinen. Tällä hetkellä veikkaisin että sähkäri tai raksamies, ihan vaan kiinnostuksien perusteella. Minulta on kysytty jos Bellestä tulee prinsessa vai poikatyttö ja olen vastannut että en tiedä. En minä voi päättää tällaisia asioita Bellen puolesta. Minulta on myös kysytty miten reagoisin, jos Belle tulevaisuudessa tuntisi itsensä pojaksi. Raskausaikana sanoin että minulla ei ole väliä, saanko pojan vai tytön. Vastaus on edelleenkin sama. Belle on mun lapsi ja minulle erittäin rakas, ei mikään asia muuta sitä. Tärkeintä minulle on että hän olisi onnellinen ja jokainen ihminen on oman onnensa seppä. 

Bellellä on aina ollut sekä ”tyttöjen vaatteita” että ”poikien vaatteita”. Minun kaverilla on vuotta vanhempi poika ja häneltä saadaan välillä liian pieneksi jääneitä vaatteita, eikä minua kiinnosta ovatko ne sinisiä tai vihreitä. Kerran joku sanoi että ”jos en tietäisi että hän on tyttö niin luulisin kyllä hänen olevan poika”. Okei, sitten luulisit niin, eihän sillä ole mitään väliä. Bellelle iski pieni uhmis 1,5 vuoden iässä ja tilanne rauhoittui sillä, että Belle saa päättää itse. Sellaisia pieniä asioita tietty, että puetaanko tänään tämä vai tämä paita. Kaupassa hän kyllä itse osaa sanoa mitkä asiat kiinnostavat. 

Vapaus päättää itse

Tällä hetkellä vaaleanpunainen ja oranssi on se juttu ja sitten Bellellä on oma nukke jota hän hoitaa. Tämä nukke, jota kutsutaan beibiksi, kulkee mukana ihan joka paikkaan. Belle on siis tällä hetkellä melko tyttömäinen, mutta pari kuukautta sitten lemppariväri oli vihreä ja työkalut oli se juttu. Nämä kiinnostuksen kohteet vaihtelevat, eikä hänelle tuputeta mitään. Eikä kyllä tarvitsekaan, Belle osaa itse valita. Näinhän sen pitäisi ollakin, että lapsi itse valitsee ne kiinnostuksen kohteet ilman tuputtamista ja ohjaamista. Että lapsi saa olla joko feminiininen tai maskuliininen tai jotain siltä väliltä. Sukupuolineutraalisuus ei tarkoita että tytöistä tehdään poikia ja pojista tehdään tyttöjä. Minulle se ainakin tarkoittaa sitä, että lapsi saa olla just sitä mitä se haluaa olla.

Raskausaikana minun äidille väitettiin että olisin poika. Minulla oli jo nimi valittuna ja minusta piti tulla Renee, joka sitten hätäisesti vaihdettiin Desireeksi. Minun huone oli vaaleansininen ja käytin isoveljen vanhoja vaatteita ja leluja. Toki ostettiin myös uusia prinsessahärpäkkeitä. Sitten minullekin iski uhmis ja halusin itse valita omat vaatteet. Musta oli mun lemppariväri ja ainoa värivaihtoehto joka kelpasi. Käytin pelkästään mustia vaatteita monen monta vuotta. Vasta nyt Bellen syntymän jälkeen olen huomannut että vaaleanpunainen on kiva väri. Ennen en voinut sietää pinkkiä. Toinen hauska fakta, meidän yläasteella oli unisex vessat. Tätä en ole ikinä kyseenalaistanut tai pitänyt outona, minulle ne olivat vaan rivi vessoja.

”No koska sinä olet tyttö”

Täydellisessä maailmassa ei ikinä pitäisi olla asioita, mihin vastaus on ”koska sinä olet tyttö”. Näin nopealla funtsimisella mieleen tulee silti pari kysymystä, mihin on pakko vastata näin. Miksi minulla ei ole pippeliä? Miksi minulla on kuukautiset? Miksi minulla on rinnat? Miksi minun pitää olla se, joka on raskaana? Miksi minun pitää olla se joka imettää? Näihin asioihin emme voi vaikuttaa. Mutta vaikka sinulla on tissit ja menkat ja sinulta puuttuu pippeli, sinä olet ihminen ja arvokas, ja sinulla on oikeus valita omat kiinnostuksen kohteet. Sinun ei myöskään ole pakko synnyttää lapsia tähän maailmaan, vaikka sinulla on siihen tarvittava värkki. 

Tämä on melko herkkä aihe ja mielipiteitä on monia. En siis väitä että mun mielipide olisi ainoa oikea, mutta näin me toimitaan meidän perheessä. Kertokaa toki mitä mieltä te olette feminismistä ja sukupuolineutraalisuudesta, ehkä minäkin saan uusia näkökulmia asiaan.