Kaksi vuotta äitinä, tätä olen oppinut

Teksti

Herranjestas sentään, parin viikon päästä Belle on kaksi vuotias. Tähän heti alkuun ne perinteiset aika menee liian nopeasti, missä mun vauva, apua, paniikki ja ahdistus. Kyllä te äidit tiedätte. Mutta mitä olen oppinut kahden vuoden aikana, no, yhtä sun toista. Pirkkaniksejä, pieniä oivalluksia, koetuksia, outoja tilanteita, hermojen kasvatusta.

Älä ikinä mene väsyneen tai nälkäisen lapsen kanssa kauppaan. Silloin iskee raivo. Sellainen maksimaalinen kaikki on paskaa, hietetään tavaroita lattialle, huudetaan, itketään, potkitaan, huudetaan vähän lisää. Tämän johdosta hermostut itse ja tilanne eskaloituu. Sitten ollaankin jo vetämässä itkupotku raivareita ja häpeät silmät päästäsi, vaikka oikeasti haluaisit mennä siihen viereen huutamaan ja potkimaan.

Lelukori joka ikisessä huoneessa. Kyllä, jopa makkarissa ja varsinkin keittiössä. Meillä kannetaan leluja jopa suihkuun, koska Belle pyörii mun jaloissa 24/7. Tulisin hulluksi jos joutuisin kantamaan leluja joka ikisestä nurkasta takaisin Bellen huoneeseen, missä neiti ei ikinä edes leiki, koska minä en istu siellä. Illalla vaan kori käteen ja survotaan kaikki lelut sinne ja vältytään kaaoksesta.

Pyyhe oven päällä. Meillä on pieni käsipyyhe Bellen oven päällä, sillä tavalla voin avata ja sulkea oven ilman minkäänlaista ääntä. Eihän oven sulkeminen nyt pidä hirveästi meteliä, mutta tämä on sellainen ääni josta Belle herää superhelposti.

Mustekala ja pomppusalpa. OI KYLLÄ! Tällä hetkellä revitään ulos kaikki. Siis ihan kaikki. Laatikot, kaapit, korit, kaikki tyhjennetään. Pomppusalpa on aivan mahtava keksintö ja niihin paikkoihin missä meillä ei sellaisia ole, tehtiin viritelmiä mustekaloilla. Eipä muuten avata kaappeja tai laatikoita enää ja tavarat saavat olla rauhassa.

Lelut ovat rahanhaaskausta. No siis ei kaikki, esim eri palikat ja palapelit ovat hyviä kehityksen kannalta. Mutta sitten Bellellä on ihan omia ”leluja”, jotka ovat neidin lemppareita. Keittiössä meillä on kasa vanhoja kattiloita ja purkkeja millä hän leikkii. Olkkarissa meillä on kasa epämääräisiä johtoja ja vanhoja kasetteja. Suihkussa pari tyhjää kosmetiikka pulloa. Anna lapsellesi johtoja, koiranpapanoita, pussin makaronia, kallein omistamasi huulipuna ja kaukosäädin niin jopas ollaan tyytyväisiä!

Huolehdi itsestäsi. Ovatko hermot riekaleina ja olet saamassa hermoromahduksen? Käy ensin läpi nämä: Olenko juonut tarpeeksi vettä? Olenko syönyt mitään tänään? Hillunko edelleenkin pyjamassa? Milloin kävin viimeksi suihkussa? Olenko saanut raitista ilmaa tänään? Jos olet tosi uupunut, pyydä rohkeasti apua. Puolisolle voi ihan hyvin sanoa että nyt minun on pakko saada nukkua päikkärit tai yhden kokonaisen yön niin että sinä hoidat yösyötöt ja yöulinat. Yksinhuoltajana asia on tietysti vaikeampi, varsinkin jos ei ole tukiverkostoa, mutta esimerkiksi mannerheimin lastensuojeluliitolta voi palkata lastenvahdin suhteellisen edullisesti.

Välillä olet paska äiti. Välillä tota omaa lasta oikein käy sääliksi, kun hänellä on niin julma äiti. Eilen neiti itki raivokkaasti koska hupparissa ei ollut taskuja ja sitä että ulkona oli liukasta, enkä osannut tehdä asialle mitään. Tai esim se kerta, kun laitoin lusikan suoraan viiliin ja tuhosin täydellisen tasaisen pinnan. Tällaisia törkeitä vääryyksiä meidänkin talossa välillä tapahtuu.

Lapset eivät halua nukkua. Ei sitten ikinä. Päikkärit on paskaa ja iltapesun jälkeen on jano, tai sitten nukke on hukassa, tai tähdet väärässä asennossa. Aina on syy lykätä nukahtamista ja ulinoida ympäri kämppää. Minä taas antaisin vasemman käden ja oikein jalan, sekä puolet mun tukasta jos saisin nukkua.

EI on trendikäs sana. Tai näin suomenruotsalaisittain NEJ. Sekä lapselle että äidille. Meillä on viimeaikoina ollut NEJ vaihe ja Belle vastaa kaikkeen NEJ. Ihan sama onko kyse mistä vaan niin vastaus on aina NEJ. Tälle sanalle on olemassa kolme erilaista muotoa: iloinen nej, neutraali nej ja kiukkuinen nej.

Neuvot yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos. Jokainen lapsi on erilainen, eikä kasvattaminen onnistu pelkästään kirjaa lukemalla. Vinkkejä voi toki kokeilla, mutta sellainen yleinen kilpailu ja neuvo-oksennus on valitettavasti tosi yleistä kun puhutaan lapsista ja äitiydestä. 

Uhmasta selviää huijaamalla. Eli kiinnittämällä huomio ihan eri asiaan. Bellelle on myös tosi tärkeetä että hän saa valita itse. Tyyliiä kumpi lautanen, banaani vai omena, vihreä vai keltainen paita. Kehuminen toimii myös meillä. ”Olisitko tosi reipas tyttö ja…” ja siihen perään mahtipontiset kehumiset jos lapsi tekee kuten käsketään. 

Duploja voi pestä tiskikoneessa. Tai pesukoneessa, jos niitä laitetaan pesupussin sisään. Varsinkin jos perheessä on ollut pöpöjä niin tällainen operaatio kannattaa tehdä. Kannustan teitä myös olemaan sellaisia mulkkuja jotka pyytävät vieraita pesemään kätensä jos he tulevat vierailulle ja toki myös että itse pesette lapaset vierailun alussa sekä lopussa. Tietysti myös se että kipeitä vieraita ei oteta vastaan ja että pysytään kotona jos on flunssaa, kuumetta, enterorokkoa tai muuta vastaavaa.

Omeletti on helppo ja nopea ruoka. Aamupala, päivällinen, iltapala. Omeletti sopii vähän kaikkeen. Omeletin täytteeksi voi laittaa vaikka mitä, eli kaappejakin saa siivottua samalla. Välillä vaan iskee niitä päiviä kun on kiire tai mielikuvitus tökkii.

Älä edes tavoittele täydellisyyttä. Ylisuorittaminen on perkeleen raskasta. Kukaan ei ole täydellinen, se on fakta. Välillä on pakko ottaa vähän iisimmin. Väsynyt ja stressaantunut ihminen on yleensä kärttyinen. Maailma ei kaadu vaikka pyykkikorissa ei ikinä näy pohjaa.

Äitiys tuo mukanaan ihmeellisiä tilanteita. Kuten esimerkiksi se suoeralaston olo, jos liikut ilman lasta tai ilman lastentarvikkeita. Tai se että päikkäriaikana et uskalla edes käydä vessassa tai ylipäätänsä hengittää, ettei vaan lapsi herää. Tai se että osaat lastenohjelmien tunnarit ulkoa ja laulat jopa mukana. Tai se että illan päätteeksi raivaat kasan epämääräisiä leluja ja murusia sängystä, jotta pääsisit nukkumaan. 

Äitiaivot ovat myös ihan oikea juttu! Olen ajanut kauppaan (reilu 8km) ja huomannut parkkihallissa että Apua, mulla ei ole housuja päällä! Olen myös käynyt postissa eripari kengät päällä, unohtanut laittaa rintiskoita päälle ja hillunut kaupungilla nännit nöpöttäen. Kerran lähdin kampaajalle pelkästään yksi kulmakarva piirrettynä ja välillä paidatkin ovat väärinpäin. Lapsi on tottakai ihan mintissä koko ajan.

Olen myös unohtanut oman nimeni, koska olin liian väsynyt. En edelleenkään osaa uutta puhelinnumeroa ulkoa, enkä muista Bellen hetua. Hyvä jos edes muistan omani. Välillä viikkopäivätkin ovat sekaisin, koska täällä on sunnuntai joka päivä. Olen periaatteessa vapaalla, mutta silti huomenna on tekemistä, joten mitään mahtipontista en voi tehdä. Pelkästään viinipullon avaaminen saa päänsäryn ja krapulan aikaiseksi koska viinapää on olematon. Onko se ihan OK jättää joulukoristeet esille? Tuleehan se joulu kuitenkin ihan kohta taas, aika menee niin nopeasti. Ihan vaan kaverin puolesta kyselen.

Kommentit

5 kommenttia
Avatar

En kestä näitä sun postauksia, parhaita! :’D Ja samaistun allmost kaikkeen, uhmaa ei oo vielä esiintyny tän meidän 1v pojan kanssa onneks 😀 Tsemppiä teille ivf-hoitoihin, selviät niistä kyllä! Toivon teille parasta mahdollista lopputulosta <3 Meidän poika on icsi:llä aikaansaatu ja kohta lähdetään yrittämään toista 🙂

Avatar

Alleviivaan kyllä jokaisen kohdan 😀

Desire Nyman

Kiva kuulla että en ole yksin! 😀

Avatar

Kyselit kirjoitusaiheita, niin lukisin mielelläni kaksikielisyydestä!

Avatar

Kyllä, samaistun! Itselläkin 2 veen äitinä ehkä isoin oppi ollut armollisuus itseä kohtaan. Jos on käyttäytynyt tyhmästi, sitä vaan antaa heti itselleen anteeksi. Toki muillekin on armollisempi. Jännä juttu 🙂

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä