Kuka väitti että taaperoikä on yhtä helvettiä

Teksti

Tykkäsin vauvavuodesta ihan sikana. Olihan välillä väsymystä ja noloja tilanteita, kuten se kerta kun menin väsyneenä kauppaan ilman housuja. Onneksi huomasin tämän insidentin parkkihallissa, mutta noin muuten niin viihdyin tosi hyvin kotona vauvan kanssa. Belle oli muutenkin superhelppo vauva, joka nukkui pitkiä yöunia ja kahdet päikkärit. Kämppä oli siistissä kunnossa koko ajan, koska kukaan ei silloin vielä tyhjentänyt laatikoita ja kaappeja.

Sitten tuli se outo ”välitilanne”, lapsi oppii liikkumaan ja sanomaan muutamia sanoja mutta touhuissa ei oikein ole paljon järkeä. Mennään sata lasissa koko ajan, koska kaikki on uutta ja jäännää ja hei katso mamma mä kävelen. Ruokailussa heitetään safkat lattialle ja lautanen perään ja kämppä on täyttä kaaosta. Siirrytään kahdesta päikkäristä yhteen eikä se nukkuminen onnistu ihan tuosta noin vaan. Sanotaanko vaikka näin että äiti jolla on superhelppo vauva on täysin sekaisin vaapero-vaiheessa. Pitäisi olla kymmenen kättä ja valvoa kuin haukka ympäri vuorokauden.

Taaperoikä on ihana!

Mutta minun on pakko sanoa että tämä taapero-ikä on aivan ihana! Belle on tosi fiksu ja ottaa jopa käskyjä vastaan. Neiti vie roskat roskikseen, valitsee omat vaatteet ja pukee niitä jopa päälle itse. Likaiset vaatteet viedään pyykkikoriin, ilmoitetaan jos on nälkä tai jos väsyttää ja neidin kanssa pystyy muutenkin keskustelemaan. Mitään sellaista kunnon uhmaa meillä ei vielä ole ollut. Välillä on tietty kiukkupäiviä ja välillä kaikki on ”ei”, mutta noin muuten Belle on tosi rauhallinen, kiltti ja iloinen lapsi. 

Tällä hetkellä Belle on päättänyt että hän nousee ylös äidin kanssa ja aamutoimet tehdään tyttöjen kesken, mutta iltapesu ja iltasatu luetaan sitten Andreaksen kanssa. Voin ehkä myöntää että olen tuntenut itseni vähän ulkopuoliseksi, koska Belle ei suostu joustamaan tässä yhtään. Toisaalta niin me vietetään aikaa niin tiiviisti Beltsun kanssa, että onhan se kivaa että Andreaksella ja Bellellä on ihan omiakin juttuja jotka ne tekevät keskenään. 

Välillä olen nauranut ihan kippurassa Bellen jutuille. Viime viikolla Andreas ja Belle kävi tokmannilla ja siellä Belle oli bongannut mopin. Siinä Belle oli ylpeästi osoittanut moppia ja sanonut ”mamma!”. Onhan se kiva tietää että mopista tulee äiti mieleen. Tänään taas katsottiin luontodokkaria missä oli kaloja. Siinä sitten näytettiin kalaa jolla oli siivet ja hidastetussa kuvassa tämä kala ”osasi lentää”. Belle huusi ihan raivona että ”FISKEN SIMMAR TIPPAN FLYGER!!!!!!” eli Kala ui ja lintu lentää. Siinä sitten nopeasti google laulamaan ja hakukenttään ”lentävä kala”. Miten ihmeessä kaksivuotiaalle selitetään että jotkut kalat nyt ilmeisesti osaavat lentää?

Kovasti yritetään edistää puhekehitystä, varsinkin sellaisia sanoja jotka ovat Bellelle vaikeita niin niitä sitten hoetaan koko ajan kunnes ne menevät oikein. Pulkka oli pitkään ”Pulkla” ja mandariini on edelleenkin ”Lamliin”, mutta tosi nopeasti Bellen puhe on kehittynyt. Uusia sanoja tulee jatkuvalla syötöllä. On tämä elämä tällaisen pikkutyypin kanssa vaan niin uskomattoman siistiä! Jotenkin olen itsekin yllättynyt siitä miten hienosti meidän arki rullaa, vaikka Andreaksella on pitkiä duunipäiviä, mulla nämä somejutut, remppaa ja lapsettomuushoidot. 

Psoriasis yritti tehdä comebackin

Minulle puhkesi muuten helvetillinen ihottuma, joka valitettavasti muistuttaa psoria. En halua hillua kameran edessä tämän näköisenä, mutta Belle toimii varmasti oikein mielellään mallina joten saan sentään jotain uusia kuvia tänne blogin puolelle. Puhuin ihottumasta mun uudessa vlogissa ja sain kommentin että kylläpä meillä riittää vastoinkäymisiä. Menin vähän hämilleni, että miten niin muka paljon vastoinkäymisiä. Onhan niitä ollut, mutta ei se tunnu siltä että niitä nyt olisi jatkuvalla syötöllä. 

desibelle

Oma asenne ja elämäntilanne vaikuttaa tähän niin paljon. Vastoinkäymisistä huolimatta olen onnellinen, koska meidän arki on rauhallista ja elämä on muutenkin tasapainossa. Voin silti myöntää, että välillä on kiukkupäiviä ja silloin kaikki on perseestä, mutta kukaan ei ikinä väittänyt että elämä olisi helppoa. Jotenkin musta tuntuu että en ole tehnyt tällaista ”höpöttely postausta” pitkään aikaan, joten tästä nyt tuli tällainen sekava raapustus. Niin ja hei sitä vielä, että helmikuun lopussa meidän IVF hoidot alkavat! Sitä odotellessa.

Kommentit

1 kommenttia

Siis mä oon samaa mieltä tää taaperoikä on ihan mahtava! 😀 päivittäin saa nauraa pojan jutuille, hän auttaa siivouksessa, ruuanlaitossa ym. Ja juurikin kertoo koska nälkä koska pissattaa jne. Joten paljon helpompaa kuin arvailla mikä vauvalla on hätänä. Meillä poika siis 2v 2kk ja puhuu jo täysin sujuvasti, usein aamulla ensimmäisenä ”äiti rakastan sinua” 🙂

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä