desire nymark - Banneri

Tähän kysymykseen ei ole oikeaa vastausta, enkä oikein tykkää sanoista ”hankkia lapsia”, koska niitä lapsia ei noin vaan hankita. Mutta tämä asia on herättänyt jonkun verran keskustelua meidän kohdalla ja yleensä negatiivisessa sävyssä. Miksi hankitte lapsia nyt jo? Mihin teillä oikein on kiire? En ole ennen jaksanut kommentoida asiaa hirveästi, koska tuntuu niin oudolta että aikuinen ihminen pitäisi perustella miksi haluaa lisääntyä tai olla lisääntymättä.

Ihan täydellistä ajankohtaa ei ole olemassa, tärkeintä mun mielestä on että asia on yhteinen päätös. Enkä oikein tiedä miksi tällaisia asioita pitäisi kyseenalaistaa. Tämä on meidän oma päätös, enkä usko että kukaan muu osaisi arpoa meille sitä ”oikeeta ajankohtaa” paremmin kuin me itse. Mutta se on totta, että ollaan keskusteltu asiasta paljon ja kyseessä ei ollut mikään päähänpistos. Meidän lähtökohdat vaikuttavat, mitä kaikkea me ollaan keretty käymään läpi yhdessä näinkin lyhyessä ajassa ja tietysti myös meidän arki ja tulevaisuuden haaveet.

Vauvavuoden aikana erotaan

Se on totta että elämä muuttuu lapsen saannin jälkeen. Ihminen muuttuu, prioriteetit muuttuvat, arki muuttuu ja parisuhdekin muuttuu. Lapsen saaminen on niin mullistava kokemus että sitä ei pysty sanoilla kuvailemaan. Pienen lapsen kanssa kaikki menee lapsen rutiinien mukaan eikä sitä noin vaan enää lähdetä viettämään illanistujaisia tai reissulle, kahdenkeskeistä aikaa saattaa olla vaikeaa järkätä ja sitten kun olisi siihen mahdollisuus niin ei välttämättä edes jaksa tehdä mitään. Tai sitten tehdään ja iskee hirveä ikävä muksua, vaikka olet valittanut miten sitä omaa aikaa ei enää ikinä ole ja ehkä jopa vannonut ennen lapsen syntymää miten sinusta ”ei varmaankaan tule sellaista mutsia joka on VAAN lapsen kanssa koko ajan”.

Mutta jos lapsi on olemassa jo seurustelun alkuvaiheessa niin tilanne on eri. Hypätään heti siihen lapsiperhe arkeen, kuten meillä kävi. Heti alusta saakka Belle oli meidän ykkösprioriteetti, en kaunistellut meidän arkea millään tavalla vaan mentiin ”tällaista tämä on, joko sä kestät tai sitten et” asenteella. Alussa meillä oli vähän kasvukipuja. Andreas ei ihan heti ymmärtänyt että mökkiviikonloppu ei onnistu ihan tuosta noin vaan tai esimerkiksi etelänmatka. Minulla taas oli vaikeuksia jakaa vastuutta, vaikka Andreas halusi osallistua arjen pyörittämiseen, koska olin niin tottunut olemaan yksin. Keskustelemisen kanssa meillä ei kuitenkaan ikinä ole ollut ongelmia, joten aika nopeasti löydettiin yhteinen sävel.

Ollaan molemmat koti-ihmisiä ja meidän elämä pyörii perheen ympärillä. Tehdään ruokaa yhdessä, hoidetaan kotitöitä yhdessä, iltaisin luetaan yhdessä iltasatu ja sen jälkeen katsotaan sarjoja Andreaksen kanssa. Analysoidaan miksi päähenkilö tekee niin ja näin ja arvaillaan mitä seuraavaksi tapahtuu. Jonkun mielestä tämä saattaa kuulostaa tosi tylsältä, mutta meille tämä on laatuaikaa. Emme halua matkustaa, emme halua käydä hienoissa rafloissa syömässä eikä yöelämä kiinnosta. Yhdessä ollaan tehty kattava remontti ja meidän koti on maailman paras paikka maan päällä. En usko että meidän parisuhde menisi kriisiin jos kuvioon heitetään toinen lapsi, enkä oikein näe miten meidän arki muuttuisi. En tarkoita että kaksi menisi siinä missä yksikin, mutta pääosin arki pysyisi melko samana.

Lapsettomuushoidot ainoa mahdollisuus

Meillähän ei ole mahdollisuutta saada biologisia lapsia ilman hedelmällisyys hoitoja. Tämäkin vaikutti päätökseen, koska hoidot ovat yleensä pitkäjänteisiä. Tiesimme molemmat että haluamme lisää lapsia, joten haluttiin selvittää millaiset mahdollisuudet meillä on ja millainen prosessi olisi kyseessä. Ikä vaikuttaa sekä tietysti terveys jne. Minulla on keskenmenoja takana sekä vaikea raskausaika ja keskonen, jotka vaikeuttavat prosessia jonkun verran. Jonot ovat pitkiä ja hoitoihin kannattaa heittämällä varata 2-3 vuotta. Julkisella puolella hoitoja ei tehdä jos kalenterissa lukee pääsiäinen tai joulu ja kesällä on yleensä sulku. Ennen hoitoja tehdään erilaisia tutkimuksia ja niihinkin menee aikaa. Olen niin onnellinen siitä että hakeuduttiin hoitoihin ”ajoissa”, koska nyt ei ainakaan vielä ole tullut sellaista paniikkia vaikka jonotusajat ovat 3-6 kuukautta.

Hienosti ollaan selvitty uusioperhe-kuvioista, unettomista öistä, remontista ja elämän haasteista yhdessä. Lapsettomuushoidt ovat myös meidän yhteinen projekti. Mitään muita isoja suunnitelmia meillä ei oikeastaan ole. Matkustaminen ei oikein kiinnosta tällä hetkellä, remontti on kohta valmis ja asumme varmaan tässä torpassa kunnes me päädytään vanhainkotiin. Meidän taloudellinen tilanne ei järkyty jos toinen lapsi siunaantuisi. Hoidot ovat rankkoja mutta ne eivät ole tuoneet painetta suhteeseen, ainakaan tähän saakka. Enemmänkin väittäisin että hoidot ovat lähentäneet meidät entisestään. Välillä on oikeasti näinkin helppoa olla onnellinen.

Me emme hirveästi laske että ”miten pitkään ollaan seurusteltu”. Emme vietä merkkipäiviä muutenkaan koska en ikinä muista päivämääriä. Hyvä jos edes muistan milloin itse olen syntynyt. Andreas ei edes halua viettää synttärijuhlia enää koska kesällä tulee 35 vuotta mittariin ja hän tuntee itsensä vanhaksi, haha. Aika fiilispohjalla mennään ja tähän saakka kaikki on mennyt tosi luontevasti. Ollaan aika tavallinen ja varmasti monen mielestä tylsä perhe. Vastoinkäymisiä on toki ollut, mutta niistäkin ollaan selvitty melko nopeasti.

Jokaisen oma päätös

Meille tämä ajankohta tuntui järkevältä ja sopivalta, en oikein tiedä miten muuten perustelisin meidän päätöstä ”hankkia lapsia”. Enkä koe että meidän olisi pakko perustella meidän päätöstä muille. En koe että se on mun paikka kyseenalaistaa tai neuvoa muita ihmisiä milloin tai miksi pitäisi hankkia lapsia, tai olla hankkimatta. Omien päätösten takana pitää seistä ja niitten kanssa pitää elää. Olet itse oman onnesi seppä, vai miten se meni. Meidän lähipiirissä kukaan ei itseasiassa edes ole kyseenalaistanut tätä asiaa. Kaikki ovat olleet iloisia meidän puolesta ja tsempanneet meitä hoitojen aikana. Täällä somessa on vissiin helpompi kyseenalaistaa ja tavallaan ymmärrän. Täällä näette pelkästään mittarin miten kauan ollaan seurusteltu sekä satunnaisia kuvia ja videoita. Ette pääse näkemään miten me todellisuudessa pyöritämme arkea yhdessä.

Jos teillä on lisää kysymyksiä tästä aiheesta niin saa laittaa kommenttia 👇🏻

Kommentit (6)

Hei, olen uusi lukija ja kahlannut läpi näitä postauksia blogisi alkuajoista saakka. Saanko kysyä näin henkilökohtaisen kysymyksen, että miksi ette voi saada yhdessä lapsia ”luomusti”? Jos tähän on jo vastattu, niin en löydä kyseistä postausta. Ymmärrän, jos et halua vastata näin henkilökohtaiseen kysymykseen.

Teillä on hyvä asenne! Ei se määrä vaan se laatu pätee tässäkin, mitä väliä onko suhde kestänyt vuosia jos se on hyvä ja turvallinen suhde 🙂 sattuuhan noita lapsia tulemaan yhden yön suhteistakin, että teillä on kutenkin siihen verrattuna jo pitkä yhteinen taival 😀

Haha, niinpä! 😂 Tiedän sellaisia pariskuntia jotka ovat olleet kimpassa 10 vuotta mutta eroavat vauvavuotena ja tiedän myös sellaisia jotka ovat saaneet ekan lapsen yhenillan jutusta ja ovat edelleenkin naimisissa. Jotenkin tämä on aina sellainen aihe joka herättää niin paljon mielipiteitä, enkä oikein ymmärrä miksi. Outoa että ihmiset jotenkin luulevat olevansa oikeutettuja arvostelemaan milloin muut saisivat lisääntyä 😅

Se on kyllä hassua miten paljon just somessa kyseenalaistetaan toisten päätöksiä ja ihmetellään ja mietitään että ”mites te nyt noin toimitte kun MINÄ toimin näin ja se on oikein ja etkö tajua että tuo on ihan typerästi tehty ja blaablaa”. Ihmiset puuttuu aivan liikaa asioihin jotka ei vaikuta heidän elämään millään tavalla eikä edes kuulu heille.

Joo some on ihan oma maailmansa 😀 jännä sinänsä, koska täällä näkyy vaan murto osa elämästä ja luonteesta, vaikka olisi miten avoin tahansa 😀

Moikka ❤️ Miehellä on ollut kivessyöpä kaksi kertaa, jonka takia molemmat kivekset poistettiin. Eli käytettiin hänen pakastettuja siittiöitä 😊

Vastaa käyttäjälle Jenna Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Desire Nymark

Desire Nymark

Olen kolmenkympin kynnyksellä oleva nainen joka tekee kahvikuppeja, vauvoja sekä taistelee naisen nautinnon puolesta. Suosikkiasioihin kuuluu pastan syöminen ja kapitalistisen patriarkaatin kukistumisesta haaveilu. Harrastuksena kahvin juominen, nukkuminen sekä sarkasmi. Valitettavasti työtehtäviini kuuluu myös siivoaminen, ruonlaitto huonolla menestyksellä ja pyykkikori, jonka pohjaa en ole nähnyt vuosikausiin.

Arkisto

X