Hiio hoi, hormonimyrsky horisontissa!

Teksti

Muistatteko että voitin ”Kaksplussan paras blogi” – tittelin? Onhan tästä jo aikaa, mutta silloin sais Silja Linen lahjakortin ja perjantaina lähdettiin risteilylle Silja Symphonyn kanssa. Pitkästä aikaa päästiin kahdestaan Andreaksen kanssa viettämään laatuaikaa, ihanaa. Paitsi että niin, meidän lapsettomuushoidot sekoittivat pakkaa pikkaisen. Tukilääkkeensi käytetään tällä kertaa Lugesteronia, jonka ansiosta olen turvonnut, väsynyt ja erittäin kiukkuinen. 

Ennen itse risteilyä minulle puhkesi POD ihottuma. No arvatkaa mitä minä fiksuna likkana tein. Heitin ihottuman päälle kortisonia, jonka takia koko alue tulehtui. Jäljellä oli punoittava, hilseilevä ja märkivä läntti leuassa. Hormoonihuuruissa meinasin jo ruveta itkemään että olen aivan kauhean näköinen ja en mä oikeasti voi tän näköisenä mennä yhtään mihinkään. Onneksi tajusin että ketään ei kiinnosta miltä mun naama näyttää. 

Meillä oli commodore-hytti, joka oli tosi kiva ja tilava. Siellä sitten pötköteltiin, välillä käytiin Commodore loungista hakemassa pientä purtavaa ja kahvia. Olin aivan innoissani kun henkilökunta puhui ruotsia. Jotenkin se tuntui niin ihmeelliseltä saada palvelua ihan omalla äidinkielellä. Käytiin katsomassa Midnight showia, mentiin ajoissa nukkumaan ja otettiin rauhallisesti. Vietimme aika paljon aikaa hytissä, koska olin niin herkällä tuulella. Perjantaina jopa itkin Andille että ”en minä edes jaksa itteeni!” ja Andi siinä yritti lohduttaa että no, ne on noi sun lääkkeet jonka tekee tämän ja tämä(kin) asia on ohimenevää.

Sitten tietysti se perinteinen ”Ah, ihanaa, lapsetonta aikaa!” joka muuttuu voivotteluun että on hirveä ikävä ja miksi ei otettu Belleä mukaan ja mitäköhän Belle tekee ja olisihan se tosi kivaa istua Siljalandissa Bellen kanssa.. Jotenkin vanhemmuus on niin iroonista välillä. No, seuraavalla kerralla otetaan meidän pikkuneiti mukaan. Meillä oli oikeasti tosi kivaa Andin kanssa, mutta kyllä se oma koti (varsinkin oma sänky) ja perhe on paras asia maan päällä. Ihan kiva elämys, mutta kyllä se nyt vaan on niin että me ollaan kotirottia. 

Hormonimyrskystä puheen ollen, testipäivään on ”enää” 9 päivää. Voi luoja miten aika matelee. Eletään elämämme pisimmät kaksi viikkoa. Lugesteronit pitävät kyllä huolen siitä että välillä itketään ja välillä muristaan. Tämän takia en oikein ole jaksanut kirjoittaa mitään. Yleisolemus on vittuuntunut ja negatiivinen, vaikka mulla ei ole mitään syytä negistellä. Mun pitäisi olla onnen kukkuloilla, tehtiin just IVF ja saatiin tosi hyvä saalis alkioita pakkaseen! Hiphei, leivotaan kakku ja pistetään bilehatut päälle. Mutta kun ei, nyt on sellainen jakso meneillään että kaikki on muka huonosti.

”Tuntuuko sinusta siltä että olisit raskaana?” No en minä tiedä. Lugesteronit antavat kivan määrän raskausoireita. Joka aamu yökkään kun pesen hampaita. Kaikki ällöttää. Turvottaa, itkettää, väsyttää ja mitä näitä nyt on. Yritän olla miettimättä koko asiaa. Äiti jo siinä ihmetteli että ”eiköhän sitä testiä voisi tehdä aikaisemmin? Nykyäänhän on sellaisia tosi herkkiä” ja minä siinä raivosin että ”Jos lääkäri sanoo että tee vasta 2.4 niin sitten tehdään vasta 2.4!!!!!”. Sitten kun jotkut ihmettelevät miten IVF hoito muka voi olla niin rankka, niin tässä parisen viikkoa sitten hehkutin miten hyvin kaikki on mennyt ja yllättävän helposti. Niin se mieli muuttuu hormonihuuruissa! 

Nyt neidit vähän vertaistukea, mitä on hulluinta jotka olette tehneet/sanoneet hormonihuuruissa? 😀 Yhtenä iltana vedin hirveät itkusessiot teidän tsemppaavista kommenteista, koska ne oli niin ihania ja Andi vaan katseli pöllistyneenä että jaahas, sellaiset setit tällä kertaa.

Kommentit

4 kommenttia
Desire Nyman

Voi ei! Eli kyllä nää luget vaan aiheuttavat yhtä sun toista vaikka ovat niin viattoman näköisiä 🤣 tsemppiä loppukiertoon ja toivotaan plussaa ♥️

Avatar

Tiedän niin nuo tunteet! Taisin käydä läpi aika lailla samat kaikki 😀 ensin oli hirmu hyvä fiilis että Jes, ivf on ohi ja onnistuttiin jopa saaman pakkaseen (vaikkakin vain yksi). Kohta hirmu angsti miten kaikki on ihan paskaa ja en ikinä enää kyllä suostu ivf hoitoihin. Mulla onnistuneesta tuoresiirrosta oikeastaan ainoa raskausoire oli riisipuuron himo, se alkoi muutamia päiviä ennen plussaa ja jatkui koko kuukauden kestäneen raskauden ajan. Että oireiden kanssa minä pääsin aika helpolla, mitään ihmeempiä hormoonimyrskyjä ei siinä ajassa vielä ehtinyt tulla 😀 kovasti tsemppiä teille, toivotaan teille plussaa niin kovasti!

Desire Nyman

Ihana kuulla että en ole ainoa! 😀 En siis yhtään ymmärrä mistä nää angstifiilikset tuli, koska siinä piikitysvaiheessa olin vielä ihan iloinen ja zen 😂 Tosi kiva että jaksoit vastata, on tuntunu niin oudolta että mistä nyt muka kiikastaa kun se rankka osuus periaatteessa on ohi. Vaikka oikeasti nää piinaviikot kyllä on se pahin osuus! ♥️

Avatar

Täällä mulla bravuureina just nyt muun muassa väsymys, lyhyt pinna, voimakkaat mielialanvaihtelut, ihmisille tiuskiminen, luurin lyöminen korvaan puhelinmyyjälle (ei mun tapaista yleensä), asioiden unohtelu töissä, auton tankkaaminen niin, että tankki tulvii yli… 😂😂 Kiitokset vaan Lugesteronille ja estrogeenipillereille 🤷

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä