Nettideittailun ABC, ole crazybitch!

Teksti

Nettideittailu ja tinder, kuulostaapa työläältä. Vaikka löysin itselleni kumppanin tinderin kautta minun on pakko myöntää että onhan se. Lukuisia matcheja mutta kukaan ei laita viestiä ja jos laittavat ne ovat tyyliä ”miten menee?”. Pakko myöntää että ei minullakaan ollut sen parempia alkurepliikkejä. Tylsää chattailua sovelluksessa joka tökkii ja syö akkua. Tinderistä voi toki siirtyä whatsappiin, mutta puhelinnumeron avulla täysin tuntematon ihminen voi kaivata esille sun osoitteen. 

Kukaan ei ikinä keskustele vaaroista. Siis nettideittailun tai ylipäätänsä deittailun vaaroista, varsinkin meille naisille. Miten nopeasti kaikki voi mennä metsään ja lujaa, jos ei ole tarpeeksi varovainen. Yhdenillan jutut ovat kivoja, jos se toinen ihminen on mukava. Tai edes normaali ihminen joka omaa käytöstapoja. Kyseessä voi myös olla murhaaja tai tuleva stalkkeri. Lähdet kotiin täysin tuntemattoman ihmisen luokse, yleensä vieläpä öisin ja pienessä humalassa. Onhan siinä vaikka minkälaisia vaaroja identiteettivarkauksista vielä raffimpiin juttuihin. Saamme jatkuvasti kuulla kauhutarinoita, miten deittailu on mennyt päin persettä.

Meille naisille opetetaan että emme saa kävellä yksin pimeässä, varsinkaan puistojen läpi. Miten meidän aina pitäisi olla varuillamme, juoda pelkästään juomia jotka tulevat pullossa tai tölkissä ja niitäkin pitäisi vartioida huolella, koska tyrmäystipat. Kaveria ei ikinä saa jättää yksin. En väitä että miehillä ei olisi vaaroja, tietysti on, mutta itse olen 163 cm pitkä ja painan noin 50 kg. Mitä minä tekisin jos 80 kiloinen mies on mun kanssa eri mieltä ja haluaa ratkaista erimielisyydet fyysisellä tavalla. No enpä helvetti yhtään mitään. Lennän ku leppäkeihäs juuri sinne minne hän haluaa. Omasta mielestäni olen ollut varovainen. Mun numero on salainen ja ensimmäiset treffit ovat aina olleet julkisella paikalla, mutta toisaalta, mitä ensitreffit nyt oikeasti merkitsee. Ei kukaan kerro olevansa murhaaja. Sitäpaitsi olen aina liikkunut autolla ja jos rekkari on tiedossa mun osoite on yhden tekstarin takana. 

Catfish, valehtelija, psykopaatti, stalkkeri

On olemassa feikkiprofiilejä, ihmisiä jotka valehtelevat milloin mistäkin ja ihmisiä jotka elävät kaksoiselämää. Onpa riemukasta kuulla että miehellä on vaimo ja viisi lasta vuoden tapailun jälkeen. Minä olen juuri se hullu muija, joka turvautuu googleen. Se joka selvittää asioita ja löytää itsensä tyypin pikkuserkun tyttöystävän instagram tilillä keskellä yötä. Ette arvaakkaan miten paljon ihmiset valehtelee. Saattaa olla feikattu ikä, asuinpaikka, työpaikka, nimi. Mitään ei välttämättä pidä paikkaansa. Välillä koko ihmistä ei edes ole olemassa ja kyseessä on catfish. No mitä sitten jos herra toimitusjohtaja oikeasti on Siwan kassalla duunissa? Ei sillä muuten olisi mitään väliä, mutta mistä muusta tämä herra on valehdellut? 

Tällä hetkellä minulla on pari kaveria jotka käyttävät tinderiä. Välillä olen oikeasti ollut huolissani, että onko kaikki ihan ok ja olen pitänyt hirveän saarnan heille. Mun äitigeeni aiheuttaa tämän, vaikka kyseessä on aikuisia ja fiksuja ihmisiä. Nykyään olen ajan tasalla. Tiedän milloin heillä on treffit, kenen kanssa ja missä. Mulle lähetetään viesti treffien jälkeen että kaikki on hyvin. Jos hypätään tuntemattoman ihmisen autoon minulle lähetetään kuva rekkarista. Jos kyseessä on yhdenillan juttu, minulle lähetetään ”olen tässä” – nasta. Miksi minulle? No tuskin kukaan haluaa kertoa tällaisia juttuja omalle äidille tai vaarille, vaan kaverille. Melko helppoja juttuja, mutta joista on suuri apu jos jotain menee pieleen. Jos sinä yhtäkkiä olet ”kadonnut henkilö”, koska kaikki ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan, näin kevyesti muotoiltuna. 

Tiedän että olen stereotyyppinen crazy bitch stalkkeri. Sellainen joka penkoo nettiä ja tekee tutkimustyötä. Olen CIA nainen. Miehet lähtisivät minua pakoon renkaat ulvoen, jos saisivat tietää. Mutta jos tiedot ovat tarjolla julkisesti netissä, onko se silloin oikeasti stalkkaamista? Onko se muka väärin olla supervarovainen tai jopa vähän vainoharhainen tässä maailmassa? Mun mielestä ei. Meidän pitäisi olla varovaisempia. Sama koskee miehiä, mistä te tiedätte jos teidät ryöstetään tai teidän sisäelimet kaupataan darkwebissä yhdenillan jutun jälkeen. Joten olkaahan varovaisia. Tämän postauksen jälkeen en itsekään tiedä miten olen uskaltanut käyttää tinderiä.

Kertokaa hulluimmat treffikokemukset! Elän draamalle.

Kommentit

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä