desire nymark - Banneri

Tukilääkkeet ovat olleet käytössä viikon ja itse siirrosta on viisi päivää. Raskaustestiin on kuitenkin vielä 10 päivää. Moni on kysynyt miltä musta tuntuu, uskonko olevani raskaana, onko ollut oireita? Raskausoireita kyllä on, sellaisia tyypillisiä kuten väsymys, turvotus ja ällötys. Aamulla en meinaa saada kahvin alas ja hampaita harjatessa yökkään. Mutta tukilääkkeet saattavat antaa raskausoireita, joten en toivo liikaa.

Jotenkin sitä vaan luulisi että meillä tärppäisi helposti. Siinä mielessä että normi raskaudessa munasolun pitäisi ensin hedelmöittyä ja alkion pitäisi sitten vielä tarttua. Limakalvon paksuudesta ei ole tietoakaan, eikä käytössä ole tukilääkkeitä. Täällä on jo valmiiksi hedelmöittynyt alkio, joka on selvinnyt jatkoviljelystä ja siirretty just oikeeseen paikkaan, vieläpä oikeeseen aikaan. Käytössä on jopa lääkkeitä jotka tukevat raskautta. Silti minulla on sellainen mjäh, ei tämä kuitenkaan onnistu fiilis. En salli itseäni toivomaan liikaa.

Bellelle iski räkätauti keskiviikkona ja nyt minulla on vähän lämpöä ja kurkku on kipeä. Niin tyypillistä. Eilen käytiin Kotkassa, meillä oli tosi kiva päivä, mutta illalla iski tosi kova ikävä Andia. Belle ei oikein halunnut nukahtaa ilman Babbaa, enkä kyllä minäkään. Käytiin ihan tyttöjen kesken, koska Andreaksella on niin paljon töitä että hän ei päässyt mukaan. Otettiin mun ystävä ja hänen 1,5 vuotias tyttö mukaan. Illalla iski pienimutoiset uhmakiukut pikkutytöille, eikä yöllä nukuttu hirveästi. Tänään Belle lähti viettämään isäviikonloppua, joten saan sentään levätä ja tehdä töitä rauhassa.

Mutta jotenkin havahduin oikein kunnolla siihen, miten vaikeaa elämä olisi ilman Andia. Ollaan yhdessä tosi hyvä tiimi ja Andreas osallistuu tosi ahkerasti sekä kotitöihin että Bellen hoitoon. Välillä meillä molemmilla on paljon töitä ja kiirettä, joten kyllä tämä vaatii melko saumatonta yhteistyöitä. Mutta jotenkin saadaan aina kaikki sumplittua. Välillä se tarkoittaa että Belle menee Andreaksen kanssa töihin pariksi tunniksi, välillä taas menen mun kavereiden kanssa kahville vasta 21-22 aikaan. Selvisin raskaudesta yksin ja vauvavuonna pyöritin arkea yksin. Silloin oli tietysti vähemmän tekemistä siltä osalta, että mitään lapsettomuushoitoja ei ollut, eikä juurikaan kaupallisia yhteistöitä tai paperihommia. Mutta huhhu, en kyllä enää pystyisi samaan.

Andreaksella oli myös ollut hirveä ikävä ja talo oli tuntunut aivan liian tyhjältä ilman minua ja Beltsua. Minulle tuli vaan sellainen fiilis, että meillä on oikeasti kaikki tosi hyvin. Haluamme tietysti lisää lapsia, emme muuten olisi lapsettomuushoidoissa, mutta jos tämäkin kierto olisi pettymys se ei kaada koko maailmaa. Taivas ei tipu. Yritän olla ajattelematta koko testipäivää ja pysyä iloisena. Haluan olla onnellinen siitä mitä minulla jo on, eikä murehtia niitä asioita mitkä minulla ei ole. Toivottavasti edes joku ymmärtää mitä ajan takaa.

Onko täällä muita piinailijoita? Millaisilla fiiliksillä olette? ♥️

Kommentit (7)

No nyt on kyllä samisfiilikset: Piinaillaan IVF hoidon tulosta heinäkuun alkuun asti. Meidän IVF esikoinen on reilu 2v touhukas lapsi. Yritän olla ajattelematta koko asiaa ja kuulostelematta kroppaa, mutta silti eksyn jatkuvasti raskaus-aiheisiin blogeihin ja sivuille 😀 Se, että tämän on aiemminkin käynyt läpi ei mitenkään helpota stressailua. Tsemppiä sulle piinailuun ja toivotaan onnistumista molemmille!

Nyt en todellakaan tarkoita tätä pahallaan vaan kaikella hyvällä. Teet suomenkielessä suoran käännöksen ruotsista, joka siis on väärin. Tuo: ”jos minulla on ollut raskausoireita ja jos itse uskon olevani raskaana” kun oikeampi muoto olisi esimerkiksi:”onko minulla ollut raskausoireita ja uskonko olevani raskaana. Ymmärrän että se on ruotsiksi jotenkin että om jag har haft jne ja om jag tror att jag är gravid. Tää siis tuntuu olevan tosi yleinen virhe ruotsinkielisillä!

En muista oletko missään välissä maininnut miksi pakastealkiosiirtoa ei tehty heti vaan kokeiltiin muita, ilmeisesti selkeästi rajumpia hedelmöityskeinoja? Onko niissä parempi onnistumisprosentti? Jotenkin kuulostaa pöhköltä ja epäloogiselta aloittaa kaikilla mahdollisilla piikityksillä ym kivuliailla toimenpiteillä kun helpompikin tapa olisi

Meillä oli siis pelkästään siittiöitä pakkasessa. Sen takia tehtiin ensin inseminaatio, joka oli tulokseton ja sen jälkeen siirryttiin IVFään. IVFästä saimme 11 alkiota, joista yksi siirrettiin tuoresiirtona. Sekin oli tulokseton. Sen jälkeen pidettiin välikierto, joka valitettavasti oli jotain päälle 50 päivää pitkä. Nyt tehtiin pakastealkion siirto luonnollisessa kierrossa ja tällä mennään kunnes tulee plussa 🙂 Jos alkiot loppuvat kesken ennen plussaa joudutaan tekemään toinen IVF. Mutta toivotaan tietysti että kävisi tärppi ennen sitä 😄

Meillä oli PAS samana päivänä kuin teilläkin. En uskalla toivoa koska on ollut ihan hirveä mielialavuoristorata. Tukilääkkeet taitavat olla asialla! Minulla on myös ollut vatsakipuja viimeiset pari päivää mutta niin on joskus ollut myös ihan normikierrossa. Tämä oli meidän ensimmäinen siirto vaikka meilläkin oli koko hoitorumba jo helmi-maaliskuussa. Jos uskaltaisi toivoa että tämä vielä tästä onnistuisi! Tsemppiä teille!

Meillä olisi Pas tiistaina jos alkio selviää sulatuksesta. Tunnistan hyvin tuon, ettei uskalla toivoa liikoja vaan yrittää olla mahdollisimman neutraalisti. Onhan se helpompi kulkea maanpinnalla kuin tippua sieltä pilvilinnoista, ehtii niitä rakennella sittenkin kun raskaus on todellista. Täällä ainakin toivotaan teille tärppiä! 🙂

Hei! Osaan kyllä yhtyä sinun fiiliksiisi 100%. En ole kokenut samaa kuin sinä lapsettomuuden osalta, mutta olen luonteeltani vähän malttamaton ja epätietoisuus tuo tuskaa. Olen myös vähän piinailija tyyppiä, vaikka emme varsinaisesti yritä. Silti jostain syystä teen jatkuvasti ovistestejä, vertailen viivojen vahvuuksia ja teen raskaustestejä 10 päivää etuajassa- joo kuulostaa typerältä. Sinä sentään pysyt järjissäsi ja jaksat odottaa oikeaa päivää. Toivon kaikkea hyvää ja plussa tuulia! Olen jännityksellä seurannut tätä sinun matkaa lapsettomuushoidoissa ja aina pettynyt sinun puolesta, kun on epäonnistunut. Muistan rukouksissa, toivottavasti nyt tärppää! <3 ps. Teillä on ihana perhe <3

Vastaa käyttäjälle Molla Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Desire Nymark

Desire Nymark

Olen kolmenkympin kynnyksellä oleva nainen joka tekee kahvikuppeja, vauvoja sekä taistelee naisen nautinnon puolesta. Suosikkiasioihin kuuluu pastan syöminen ja kapitalistisen patriarkaatin kukistumisesta haaveilu. Harrastuksena kahvin juominen, nukkuminen sekä sarkasmi. Valitettavasti työtehtäviini kuuluu myös siivoaminen, ruonlaitto huonolla menestyksellä ja pyykkikori, jonka pohjaa en ole nähnyt vuosikausiin.

Arkisto

X