Raskausaika ja identiteettikriisi

Teksti

Ai vitsi mä rakastan näitä ”minä en kyllä ikinä tekisi niin tai näin” väitteitä, jotka nolona joutuu kumoamaan myöhemmin elämässä. Äitiys nyt on täynnä näitä. ”Mun lapsi ei ikinä saa syödä autossa”, ”mun lapsi ei itke kaupassa”, ”en todellakaan aio olla se äiti joka ei jaksa huolehtia omasta ulkonäöstään”. Diipa daapa, tämä on tällaista. Mutta että saisin kokea tällaisia asioita myös raskausaikana, vitsi se on kyllä ihanaa. Tekisi mieli läpsiä itsensä, että ”NYT! Ryhdistäydy nainen!”.

”En todellakaan valita mistään, jos en edes kärsi hyperemeesistä!”. Pari kertaa olen oksentanut, mutta muuten tämä alkutaipale on mennyt tosi hyvin. Silti minun on pakko myöntää että tämä väsymys on aivan jäätävää. Viimeksi iskin kaiken pahoinvoinnin piikkiin, mutta tässä ei edes ole ollut mitään kunnon yrjörumbaa ja silti olo on tosi voimaton? Tämä väsymys tuntuu muutenkin erilaiselta, verrattuna väsymykseen pitkän duunipäivän jälkeen tai huonosti nukutun yön ansiosta. En oikein osaa selittää, mutta tämä on erilaista. Olen juuri se ihminen, joka kertoo rehellisesti kaikille että väsyttää niin perkeelesti, mutta lisää vähän väkisin että ”mutta kyllä tämä tästä, tämä on normaalia, helpompaa kuin viimeksi, en valita, he he he”.

”Pysyn aktiivisena, vaikka väkisin!”. Väkisin nimenomaan. Minulla on kaksi asiaa, jotka haluaisin tehdä tällä hetkellä: 1. Syödä 2. Nukkua. Joudun jatkuvasti potkimaan itseäni persuuksiin. Siivoa, nouse ylös ja mene lenkille, yritä olla sosiaalinen. Sisäinen ääni huutaa ”onko pakko jos ei halua?”. Motivaatio on hävinnyt ihan kokonaan ja sitten kun yritän tehdä jotain, kaikki tapahtuu etanavauhdilla, joka ärsyttää itseäni entistä enemmän. Kun eihän nämä asiat nyt oikeasti ole niin vaikeita. Siivosin keittiön, olin aivan loppu. Kävin lenkillä, tuli verta nenästä. Katsottiin leffaa, nukahdin kello 17:30. Yritin tehdä ruokaa, oksensin. Minusta on tullut saamaton.

”En todellakaan aio syödä kahden edestä!”. Mutta hitto, että ihmisellä voi olla nälkä koko ajan! Sitten iskee kiukku, kun on nälkä mutta kaikki ällöttää ja oksettaa, eikä tiedä mitä pitäisi tehdä tai syödä. Satunnaisesta pahoinvoinnista huolimatta syön järkyttäviä määriä! Yritän syödä mahdollisimman terveellisesti, joten napostelen vihanneksia ja hedelmiä. Juon helposti yli 3 litraa vettä päivässä. Asia jonka kanssa taistelin ennen, mutta nyt on jatkuva jano. Tosin olen jättänyt kahvin pois ja vähentänyt sokerin aika radikaalisti, joten sekin saattaa vaikuttaa ruokahaluun, ehkä?

”En todellakaan käske mun miestä hakemaan jotain tiettyä ruokaa keskellä yötä!”. Tätä en kyllä vielä ole tehnytkään, mutta en enää koe asiaa outona. Tavallaan ymmärrän. Minulla on jatkuva nälkä, mutta samalla kaikki ällöttää. Minun pitää miettiä tosi tarkkaan mitä voisin tai haluaisin syödä. Eilen minulla oli vahva visio uunilohesta, uusista perunoista sekä fetajuustosta. Kauppaan ei enää keretty, koska olimme menossa mun pikkusiskon synttäreille. Yritin väkisin mussuttaa tonnikalaa, sillä logiikalla että sekin on kalaa. Lisukkeena oli raejuustoa, koska juusto ku juusto sekä keitettyä kananmunaa. Silloin olisi kyllä tehnyt mieli soittaa ja sanoa että olemme tunnin myöhässä, koska minä haluan sitä perkeleen uunilohta ja NYT!

Joku viisas on joskus sanonut että asioihin ei saisi ottaa kantaa, jos niistä ei mitään tiedä. Jotkut asiat ihminen tajuaa vasta sitten, kun jonkun tietyt asian/tilanteen saa kokea itse. Kuten nyt esimerkiksi äitiys. Mutta raskausaika on eri juttu, koska jokainen raskaus on erilainen. Yhdellä saattaa olla vahvoja raskaushimoja tai jäätävää väsymystä, mutta se ei tarkoita että kaikilla olisi. En minäkään osanut arvata että alkuraskauden väsymys olisi näin painava ilman hyperemeesiä. Joka päivä oppii uutta ja saa syödä omia sanoja. Sinänsä olen ihan iloinen näistä raskausoireista. Ne antavat uskoa ja toivoa siihen, että kaikki on hyvin. En oikein tiedä miksi, koska eihän ne oireet nyt oikeasti takaa mitään.

Onko raskausaika ollut hämmentävä teidän mielestä? 😀

Kommentit

11 kommenttia
Avatar

Anna itsellesi lupa olla väsynyt <3 väsymys voi olla henkistä, aiempien piinapäivien ja odotuksen odottamisen kerrostumaa

Avatar

Mää jouvuin esikoisen aikana ihan alussa viikon saikulle väsymyksen takia+tein 24/5 sillä hetkellä töitä. Väsymys tosin ei väistynyt koskaan ja piti käyä jo kilppari testeissä mutta niissäkään ei löytyny vikkaa🤷‍♀️😁 lopulta jäin rv joku 26 sairaslomalle lopullisesti jolloin vähä sai nukuttua enempi mutta ei se väsymys siltikään loppunu

Desire Nyman

On se jännä miten jotkut on tosi väsyneitä ja kipeitä, toiset dallaa raskaushehkun kanssa eikä tunnu missään 😀 tekisi hyvää kaikille oppia, että raskauksia ei ikinä saisi vertailla ja että jos väsyy/on kipeä niin hakee sitä sairaslomaa! Äidin ja vauvan hyvinvointi on tärkein asia tässä hommassa! 😊

Avatar

Niimpä! Toki sain ite pienen mahan, jota arvosteltiin sitte ”liian pieni” ja muuta. Jokaista pitäs kahtoo yksilönä eikä oleteta aina. Pahin niistä on tuo eka syntyy yleensä lasketun jälkeen😂 täällä meinas syntyä juurikin tollon rv26 saikun alotuksen aikaan, reilu kk ennen laskettua jouvuin kortisoni piikit hakia ja lopulta synty 38+4🙌 ja asennoidun aivan jäätäviin kipuihin, mutta ilman aamusta pientä veren vuotoa en olis sillonkaa ollu edes huolissaan ku kaikki sano että on vaan irtoova limatulppa ku eihän laskettukkaa oo lähellä, no sairaalaan mentiin ”ihan vaan mielenrauhan takia tarkistukselle” ja esitutkimuksessa oliki 6-7cm auki ja ilman supistuksia! 😲😂

Avatar

Itselläni on raskaus nyt vähän yli puolivälin ja olen siis voinut todella hyvin koko ajan. Siksi on hassua lukea, miten joku voi olla väsymyksen takia sairaslomalla tai miten joku ruoka voi ällöttää/tai sitä voi tehdä mieli kauheasti.

Oksentamisen jotenkin osaa kuvitella, koska jokainen on varmasti kärsinyt oksennustaudista ja silloin ei kyllä pysty tekemään oikein mitään. Tosin oksennustauti ei yleensä kestä kolmea kuukautta putkeen.

Ystävilläni on ollut hyvin erilaisia raskauksia ja olen niitä ”päässyt” seuraamaan. Siksi tiedänkin, että oikeasti olen vain onnekas kun vointini on hyvä. En siis todellakaan kyseenalaista kenenkään vointia raskausaikana, kärsi sitten millaisista oireista tahansa.

Tsemppiä siis sinne todella paljon!

Avatar

Mä olen ollut alkuraskaudesta aina ihan tolkuttoman väsynyt. Ei mitään sellaista sunnuntai-iltapäivän ”kylläpä nyt väsyttää, ei oikein saa mitään aikaiseksi”, vaan todella unettavaa väsymystä. Olen mm. Nukahtanut lattialle kesken työpäivän, kun odotin palaverin alkua.

Samoin pahoinvointi ei raskausaikana ole mitään ennen tai jälkeenkään sen kokemaani. Kuin päivästä toiseen jatkuva paha krapula. Sellainen, että hammasharjakin oli suussa välillä liikaa.

Toisaalta nyt, kun olen kroonisesti kipeä aivan muusta syystä, jaksan ärsyyntyä myös näistä raskausvaivavalitteöuista. Kun on itse ollut liikuntakyvytön jo useamman vuoden, ei voi käsittää, miksi joku jaksaa julkisesti valittaa liitoskivuista. Tai huonosti nukutuistq öistä. Kun on nukkunut huonosti jo vaikka kuinka kauan, herännyt kääntämään kipeänä kylkeään (mielellään puolison avustamana), tuntuu hullulta, kuinka joku, jonka vaivoille on ennalta jo määritelty parasta ennen päiväyskin, jaksaa valittaa moisesta.

Mutta sellaista ihmisen elämä nyt vain on. Se oma ja tämä hetki ovat aina lähinnä. Ja mitä sitä toisaalta arvottamaankaan kenenkään vaivoja. Ei se raskaupahoinvointia vähennä, vaikka kuinka tiedostaisi siinä itse oksentaessa, että joku oksentaa toisaalla syöpälääkkeiden voimasta.

Desire Nyman

Ihanaa että sulla on mennyt tosi hyvin! 😍 Olen itse yllättynyt väsymyksestä ja myös siitä miten helpolla kuitenkin olen päässyt. Odotin hyperemeesiä 99,9% varmuudella 😂♥️

Avatar

Esikoista odottaessa olin superväsynyt, toista odottaessa vain väsynyt 😀

Molemmat raskaudet olivat hyvin erilaiset.

Desire Nyman

Joo, raskauksia ei ikinä saisi vertailla! Kun siis jopa samalla ihmisellä odotusaika on erilaiset 😀 Mutta yllätyin kyllä, millaista tämä väsymys on, ilman sitä hyperemeesiä 😂 luulin että no ehkä minä joka ennen nukkui 5h yöunia sitten siirryn 8h yöuniin, mutta tässähän voisi nukkua vuorokauden ympäri 😅

Avatar

Onko sulla ollut siis seitsemän keskenmenoa ennen belleä? 😮
Muistelen et joskus puhuit tästä , mut ihmettelen kun et oo nyt maininnut mitään raskauden myötä..

Desire Nyman

Olen joo, mutta yritän olla ajattelematta koko asiaa. Yritän kovasti poistaa kaiken ”ylimääräisen” stressin, että pystyisin nauttia raskaudesta mahdollisimman paljon 🙂 Bellen raskausaika, synnytys ja keskosuus taas liittyy tähänkin raskauteen niin paljon että siitä luultavasti kyllä kirjoitan, vaikka nekään ei ole kivoja asioita. Toivottavasti ymmärsit mitä ajan takaa, vaikka tästä viestistä tuli tosi sekava 😅

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä