Onko sektio oikeasti niin paha tapa synnyttää?

Teksti

Belle syntyi hätäsektiolla raskausviikolla 32+5, kun istukka yllättäen repesi sairaalan parkkipaikalla, juuri ennen kontrollikäyntiä naistenpolilla. Synnytys itsessään oli melko traumaattinen kokemus. En varautunut synnytykseen ollenkaan, en tiennyt keskosista mitään enkä kyllä myöskään sektiosta, sektio hoidettiin suljetulla synnärillä ilman tukihenkilöä. Belle kiihdytettiin lastenklinikalle, sillä aikaa minä makasin heräämössä ja odotin siirtoa naistenklinikalle. Sektiopäätöksen jälkeen rupesin itkemään hysteerisesti ja pyysin että saisin nukutuksen, jonka sain.

Vaikka synnytys itsessään oli tosi traumaattinen, minulla ei ole mitään pahaa sanottavaa itse hätäsektiosta toimeenpiteenä. Ilman nukutusta olisin varmasti ollut ihan paniikissa leikkaussalissa, mutta nukutuksen ansiosta ei hirveästi tarvinnut miettiä ja ihmetellä. En tunenut kipua heräämössä, jopa siirto ambulanssilla naistenklinikalle onnistui ilman sen isompia kipuja. Illalla pääsin rullatuolissa teholle näkemään meidän pientä tyttöä. Itse rullatuoliin kömpiminen oli melkoinen homma, mutta istuminen onnistui ihan hyvin.

Seuraavana päivänä kävin suihkussa ja pystyin muutenkin liikkumaan. Etanavauhdilla, mutta silti. Mitään erityisen kovia kipuja ei missään vaiheessa ollut. Minulle pistettiin klexane piikkejä vatsaan veritulppariskin takia. Itse aine kyllä kirveli, mutta muuten piikki oli kivuton ja nopea toimenpide. Pari päivää sektion jälkeen minulle tankattiin vähän lisää punasoluja, koska hemoglobiini oli muistaakseni 80 paikkeilla ja meinasin pyörtyöä matkalla aamupalalle. En kyllä muutenkaan muista että hemppa olisi ollut yli 100 koko raskausaikana, joten sinänsä asia ei yllättänyt.

Maito nousi normaalisti. Imetys ei onnistunut, mutta pumppasin maitoa. Kiinnittymissuhde saattaa kärsiä sektion ansiosta, mutta itse en ainakaan huomannut että minun ja Bellen side olisi kärsinyt tai vaatinut enemmän työtä. Keskosen kanssa aikutaipale nyt muutenkin oli aika erilainen, verrattuna ”normisynnytkseen”, joten en tiedä. Toipuminen sektiosta meni hyvin ja mielestäni itse sektio oli mainio synnytystapa. Leikkaussalissa oli reilusti ihmisiä pitämässä meistä huolta ja kaikki meni hyvin. Jopa sektiohaava on pieni ja huomaamaton.

Alatiesynnytys pelottaa

Tiedän että sektiossa on enemmän riskejä, sekä äidille että vauvalle. Itse koen kuitenkin että alatiesynnytys on pelottavampi. Tämä johtuu tietysti omasta synnytystraumasta. Sektio olisi muutenkin ”tuttu tapa synnyttää”, alatiesynnytys on minulle täysin vieras asia. En edes kerennyt synnytysvalmennukseen ennen kuin Belle päätti syntyä maailmaan. Itsekkäistä syistä haluisin itselleni sektion, mutta mitään päätöstä en ole vielä tehnyt. Luottamus kätilöihin on pakkasen puolella, ja alatiesynnytyksessä minun apuna olisi pelkästään kätilö. Tämä itsessään tuntuu jo pelottavalta.

Sektiossa taas ollaan leikkaussalissa, missä on kaikki tarvittava jos jotain menisi pieleen. Huoneessa on erikoistunut kirurgi, anestesialääkäri sekä hoitsuja. Reilusti henkilökuntaa, jos tilanne muuttuu kriittiseksi. Saisin muutenkin tietää sektiopäivän etukäteen, joten varmistuisin että Andreas saa olla mukana. Viimeksi hoidin koko homman ilman että kukaan tiesi synnytyksestä mitään. Isälle ilmoitettiin sektion jälkeen ja äidille soitin vasta illalla kun pääsin naistenklinikalle. Kyllähän siinä nousi pieni paniikki leikkauspöydällä, kun tajusin että kukaan ei tiedä että olen menossa hätäsektioon.

Alatiesynnytyksessä pelottaa moni asia. Keretäänkö sairaalaan ajoissa? Onko naistenklinikalla tilaa? En missään nimessä haluaisi synnyttää Kotkassa tai Jorvissa, koska lastenklinikka on naistenklinikan vieressä. Mahtuuko vauva ulos? Itse olin yli 4 kiloinen vauva. Varsinkin se että synnytys menee päin persettä ja joutuisin silti sektioon pelottaa. Siinä tapauksessa olisi samanlainen paniikki kuin viimeksi. Voiko ihminen edes hoitaa alatiesynnytystä maaliin saakka, jos iskee paniikkikohtaus kesken kaiken? Tässä raskaudessa haluaisin olla murehtimatta ja hoitaa synnytyksen ilman pelkoja ja stressiä. Jospa tällä kerralla menisi paljon paremmin ja rauhallisemmin kuin viimeksi.

Millaisia mielipiteitä sektio vs alatiesynnytys herättää teissä?

Kommentit

60 kommenttia
Avatar

Kummatkin synnytystavat kokenut, poika syntyi alateitse käynnistettynä ja tyttö sektiolla poikittaisen perätilan takia. Huomattavasti mukavampi oli sektio kuin esikoisen monien tuntien synnytyksen käynnistely ja erittäin kipeät supistukset lääkkeen takia.

Avatar

Minulla oli ensimmäisen raskauden synnytys silleen, että lapsi ei loppujen lopuksi mahtunut laskeutumaan tarpeeksi synnytyksen aikana ja tuli kiire sektio yli 20 tuntia yrittämisen jälkeen. Tästä jäi sen verran traumat että pyysin toiseen synnytykseen suoraan sektion, ei olis pää kestänyt enempää. Molemmat meni hyvin. Jälkeenpäin mietin, että alatiesynnytys olis ollut korjaava kokemus toisella kerralla mutta nimenomaan olis pitänyt saada paljon tukea ja tsemppausta ja kätilö viereen koko synnytyksen ajaksi. Näistä on jo yli 20 v, silloin ei liiemmin ollut keskusteluapua, tällä järjellä nyt nimenomaan korostaisin henkisen tuen tärkeyttä, että uskaltaisi yrittää alatiesynnytystä.

Desire Nyman

Totta! Pitää vähän katsoa millaisilla fiiliksillä mennään pelkopolin jälkeen. Pelkään just pahasti että lamaantuisin paniikista jo siinä vaiheessa kun lapsivedet menee 🙈

Avatar

Koska en ole synnyttänyt vielä koskaan, en voi kertoa oman kokemuksen pohjalta mitään.

Ystävieni kokemuksia kuunnelleena ja asiasta lukeneena itse koen, että alatiesynnytys (kaikesta kivusta huolimatta) on turvallisempi ja luonnollisempi lapselle ja äidille. Toki olisi helpompaa tietää päivä jolloin sektio tehdään, kävellä synnärille, saada kipulääke ja hetken päästä lapsi olisikin jo ulkona. Mutta sektion jälkeen voi olla myös todella kipeä ja leikkaus on aina leikkaus.

Synnytys on siis edessä syksyllä, joten olen asiaa pohtinut paljon. Luotan myös siihen, että jos synnytyksessä tapahtuu jotain, niin henkilökuntaa on sairaalassa paljon ja tarpeen mukaan tehdään myös kiireellinen sektio tai hätäsektio. Ja silloinkin minusta huolehditaan yhtä lailla kuin suunnitellussa sektiossa. Jos lapsi on perätilassa, kallistun todennäköisemmin sektioon kuin lähden yrittämään synnytystä tavallista kautta.

Mutta kumman tahansa valitsetkin, on se hyvä ratkaisu.

Desire Nyman

Kiitos viestistäsi ♥️ Kyllä meilläkin meni oikein hyvin loppujen lopuksi, mutta se epätietoisuus ja paniikki hätäsektio päätöksen jälkeen oli aivan hirveä. En tiedä kestääkö pääkoppa jos sama tapahtuisi uudelleen 😅
Mutta Bellen raskausaikana en kyllä pelännyt synnytystä. Otin jotenkin itsestäänselvyytenä että menen Kotkaan ja synnytän alakautta. Toisin kävi 😀

Avatar

Minulla on ollut synnytyspelko ihan 18 vuotiaasta asti (nyt olen 29 v). Minulla ei ole lapsia. Pelkäsin siis sektiota sekä alatiesynnytystä. Vielä muutama vuosi sitten mietin haluanko edes lapsia, koska synnytys pelottaa niin paljon. Nyt raskaus on kuitenkin toiveena ja jos tulisin raskaaksi, niin valitsisin alatiesynnytyksen kaikesta huolimatta (ainahan ei voi valita kun ei tiedä mitä käy), ja haluaisin kaikesta pelosta huolimatta jopa kokea sen. Pelkokin on nyt jo laantunut ehkä normaali peloksi. Sektio pelottaisi silti enemmän.

Ps. Ekaa kertaa kommentoin. Täällä vuosi tulee täyteen kun raskautta on yritetty. Se ei ilmeisesti pco:n takia ole onnistunut. Olen blogiasi lukenut, koska lapsettomuushoidot saattaa täälläkin olla edessä.

Hirmuisesti onnea teille plussasta 🙂 ehkä täälläkin se päivä vielä koittaa 🙂

Desire Nyman

Kiitos kovasti! Toivotaan teille tärppiä mahdollisimman nopeasti! 😍 Jos ei muuta, niin ei ne lapsettomuushoidotkaan loppupeleissä ole maailmanloppu. Jotenkin näistä aina vaan selviää, tavalla tai toisella. Ja jos jotain mietityttää niin tänne saa laittaa viestiä, tai sitten instan puolelle 🙂 ♥️

Avatar

Suunniteltu sektio on kyllä vauvalle turvallisempi vaihtoehto, kuin alatie. Väitetäänkö jossain oikeasti muuta? Alatiesynnytyksessä vauvalle todennäköisemmin sattuu jotain, jopa kuolee ja suunniteltuun sektioon ei samoja riskejä kuulu. Ja nimenomaan turvallisempi, en sano että parempi. Itselleni tuon takia sektio oli ainoa vaihtoehto, ihan liikaa kuullut huonosti menneistä alatiesynnytyksistä. Suunnitellun sektion kokeneet taas taitavat olla poikkeuksetta tyytyväisiä ja valitsevat sen myös mahdollisesti jatkossa. Kannattaa liittyä Facebookissa suunnitellun sektion ryhmään 🙂

Desire Nyman

Tutkimuksien mukaan 90% alatiesynnytyksistä onnistuu, joka neljäs sektio sisältää komplikaatioita. Oli siinä kaikkea muutakin, miksi sektiota ei suositella vauvan kannalta. Mm atopia, astma, allergiat, sopeutuminen ulkomaailmaan jne 😀

Avatar

Täytyy muistaa, että usein noissa on laskettu hätäsektiot ja kiireelliset samaan ja niitä ei suunniteltiin voi verrata. Oma lapsenikin oli ensimmäisen yön teholla hengityksen takia, mikä ei oo harvinaista sektion jälkeen. Mutta paljon mieluummin se tai vaikkapa allergia, kuin esimerkiksi aivoverenvuoto, vammautuminen hapenpuutteesta ym. Mutta siis nimenomaan vakavia riskejä suunnittelussa sektiossa ei oo vauvalle, kuten alatiessä 🙂

Avatar

Olisiko hyvä ottaa pelko alatiesynnytyksestä puheeksi neuvolassa niin voisit saada ajan pelkopolille hyvissä ajoin? Voisit käydä siellä läpi tuntojasi ja kokemuksiasi kätilön kanssa. Varmasti tuo edellinen synnytys jättää jälkensä keneen hyvänsä. Itse synnyttänyt alateitse kerran, nyt odotan toista ja haluaisin synnyttää myös alakautta samasta syystä kun sinä haluat sektion eli aiempi kokemus siitä synnytystavasta joten se tuntuu tutummalta. (:

Desire Nyman

Joo, meillä on ensimmäinen neuvola keskiviikkona ja siellä meinasin ottaa puheeksi! Aika kultaa muistot, joten tässä hoitojen aikana en ole miettinyt synnytystä ollenkaan. Kun ei nyt muutenkaan ollut mitään varmuutta onnistuuko hoidot ylipäätänsä, mutta nyt olen miettinyt synnytystä tosi paljon. Vähän yllätyin itsekin että se pelko edellisestä synnytyksestä tuli niin voimakkaasti 🙂

Avatar

Hei,
Itse synnytin esikoiseni alateitse vuosi sitten. Alatiesynnytyksestä ei ole mitään muuta kuin hyvää sanottavaa. Repeämiä tuli, eikä mitään pieniä. Kaikki parani tosi nopeasti. Kuukautiseni myös niukkeni, ja kaikki kuukautiskivut katosivat alatiesynnytyksen jälkeen. Nyt tulossa toinen lapsi, ja todella hyvin mielin seuraavaa alatiesynnytystä kohti. Synnytysosastolla on myös alan erikoislääkäri koko ajan saatavilla, jos hätä iskee. Rauhallisin mielin vain 🙂

Desire Nyman

No se että menkkakivut katoaa ja vuoto niukkenee olisi kyllä todella positiivinen asia 😄 Täytyy katsoa millaiset fiilikset jää pelkopolin jälkeen 🙈

Avatar

Mulla on molemmat kokemukset.

Alatiesynnytyksen jälkeen olin kipeämpi repeämien takia, kun kuopus syntyi avosuisesta tarjonnasta..

Suunniteltu sektio tehtiin esikoisen perätilan takia ja oli sitten napanuorakin kaksi kertaa kaulan ympäri. Ensin oli tarkoitus synnyttää perätilastakin alakautta, mutta se muuttui sitten kun lapsivedet väheni liiaksi ja sitten tietysti heräsi myös epäilys tuosta napanuorasta.. jota mulle ei edes kerrottu siinä tilanteessa.

Nyt tätä kolmatta odottaessa toivon vaan että kaikki menis sillai luonnollisesti eikä ois mitään kummempia ongelmia.. ☺️

Jos nyt pitäisi sanoa noiden kokemusten pohjalta niin sektio menee ihan pienesti ohi, mutta muuten alatie tuntuu luonnollisemmalta. 😄

Desire Nyman

Toivotaan että tämä kolmas synnytys menisi ilman mutkia matkassa 🙏🏻😍 tää on just tätä, kun ei voi tietää etukäteen millainen synnytys on tulossa 😀 Jotkut pääsee tosi helpolla, toiset taas ei 🙈

Avatar

Tämä on kyllä mielenkiintoinen aihe joka jakaa mielipiteitä.. Itse koen asian niin että mikäli on ensisynnyttäjä niin miten voi pelätä jotain sellaista mistä ei ole kokemusta? Synnytys kuitenkin on jokaisella yksilöllinen. Nykyään tuntuu olevan ihan trendi että halutaan sektio alatiesynnytyksen sijaan vaikka sille ei olisi niin sanotusti mitään ”oikeaa” perustetta. Ymmärrän kyllä mikäli on jo synnytys takana ja kaikki ei ole mennyt putkeen mutta ensisynnyttäjien kohdalla en.

Desire Nyman

Itse en osannut pelätä synnytystä Bellen raskausaikana, joten tavallaan ymmärrän mitä tarkoitat. Mutta sitten taas lähipiirissä saattaa olla joku tosi paha kokemus ja jos sen näkee läheltä saattaa siitäkin jäädä trauma tai kova pelko. Ihmiset kun reagoivat niin eri tavalla 🙂

Avatar

Toinen lapseni syntyi aika pikana enkä ehtinyt saada kivunlievitystä. Se päätyi sitten pyörtymiseen kesken ponnistusvaiheen ja sen jälkeiseen paniikkikohtaukseen. Mutta siitä(kin) selvisi eikä ollut paljo vaihtoehtoja kun jatkaa ponnistamista.
Valitsen edelleen alatie synnytyksen vaikka pieni trauma tajuttomuudesta ja kivusta jäikin.

Desire Nyman

Oho :O toi on kyllä kans jännä, miten usein kuullaan että naiselle ei keretty antaa esim epiduraali, vaikka pyydetään 🤔 Mun äiti on syöksysynnyttäjä, ja kerkesi olemaan sairaalassa 10 min. Pari ponnistusta ja vauva pihalla 😅 Että silloin toki ymmärrän että ei keretä antamaan, mutta jotkut makaavat sairaalassa vuorokauden eikä silti muka kerkee 🤔😂

Avatar

Mulla on ilmeisesti jonkun sortin ”valmistusvika” tuolla alhaalla ja viimeksi 24 tunnin ja kahden rikkoutuneen imukupin jälkeen mentiin kiireelliseen sektioon. Nyt raskaana ja viimeksi puhuttiin, että tällä kertaa katsottais sitten kunnolla mahtuuko sieltä mitään ulos. Oon ite syntynyt hätäsektiolla ja ilmeisesti samaa vaivaa on mun äidillä. Eka neuvola takana ja aloin heti ottaa puheeksi suunniteltua sektiota. Sen verran kriittinen tilanne kuitenkin viimeksi oli, niin ei huvittais uudestaan mennä kokeilemaan että no mites tällä kertaa.

Mulla ei oo sektiosta mitään huonoa sanottavaa. Oikeastaan ihan hullua, että siihen nähden miten iso leikkaus on kyseessä, että voit jo seuraavana päivänä vaan käppäillä ympäriinsä..

Välillä saa kuulla, että ethän sä edes synnyttänyt, mut ne on sit taas sarjassamme niitä kommentteja, joista ei kannata välittää.

Belle on muuten päivän nuorempi ku mun lapsi ja nyt ollaan aika samoilla viikoilla 🙂 onnea vielä tuhannesti! <3

Desire Nyman

Oi vitsi, mikä jännä sattuma 😀 Olen muuten kuullut että 3 vuotta on optimaalinen ikäero lapsille 🙌🏻😂

Ymmärrän kyllä tuon fiiliksen että ei turhaan halua lähteä yrittämään. Nämäkin ovat niin henkilökohtaisia asioita. Jos synnytys menee oppikirjan mukaan ilman komplikaatioita, siitä nyt harvoin jää traumoja. Mutta jos kaikki menee päin pyllyä, sektio tuntuu turvallisemmalta monelle. En jotenkin ymmärrä miksi sektiota katsotaan niin pahalla ja muka itsekkäänä päätöksenä 🙈

Avatar

Olen synnyttänyt kertaalleen, alateitse. En voi verrata kokemuksiani siis sektioon, mutta synnytys meni pitkästä (1h) ponnistusvaiheesta huolimatta hyvin. Toipuminen repeämistä huolimatta sujui nopsaan, olen kuullut tutuilta että sektiosta toipuminen koettu haastavammaksi? Itsellä meinasi jossakin vaiheessa ponnistaessa loppua usko koko juttuun, mutta kätilöt ja mies tsemppasivat ja loppu mentiin leijonan raivolla. Me naiset pystytään ihmeellisiin asioihin, vaikka se paniikkikin iskisi!
Olen ammatiltani terveydenhoitaja, joten olisin myös suositellut ottamaan Sype-asiat puheeksi neuvolassa niin se valmistaisi sinua varmasti tulevaa synnytystä kohti ja saisit käydä asioita ja fiiliksiäsi läpi. Kaikkea hyvää teidän perheelle, innokkaana seurailen teidän matkaa! 😊

Desire Nyman

Ihana kuulla että sulla meni hyvin 😍 meinasin kyllä nyt heti keskiviikkona mainita mun peloista, jospa pääsisin sinne pelkopolille. 😄

Avatar

Itsellä esikoinen syntyi alateitse ja koska siitä kokemusta niin toivon että seuraavakin syntyy samalla tavalla 🙂
Viime viikolla sain keskeytyneen keskenmenon diagnoosin kunhan tämä saadaan kunnialla loppuun hoidettua toivon että seuraava raskaus alkaisi pian koska tätä keskenmennyttä edelsi 4 v yritys ja esikoista yritimme 5 ja puoli vuotta

Desire Nyman

Voi ei, kovasti tsemppiä koko perheelle! 😔♥️

Avatar

Ihan samassa tilanteessa olen Jonsku.😥

Avatar

Aluksi ajatus sektiosta pelotti ja halusin synnyttää alateitse. Kun poika kumminkin kääntöyrityksestä huolimatta oli tulossa jalat edellä (eikä alateitse olisi mahtunut varmuudella tulemaan) niin ajatukset vaihtuivat 🙂 oli kiva tietää sektiopäivä ja mies sai varauduttua olemaan paikalla. Saliin mennessä tunsin valtavaa voimaantumisen(?) tunnetta sillä kaikki olivat naisia siellä miestäni lukuunottamatta. Huumori oli myös samanlaista kuin itsellä joten tunsin että olin kuin siskojen keskellä. Ja itsekin olen saanut kommentteja että onko oikea synnytys jne mutta niinkuin edellinenkin kommentoija sanoo; ne voi jättää omaan arvoonsa. Sul on vatsa revitty auki ja pistetään kävelee seuraavana päivänä, et eiköhän siin oo tarpeeksi tehty ”töitä” lapsen saamiseksi maailmaan 🙂

Desire Nyman

Voi ihanaa 😍 Just tollaisen kokemuksen sektiosta minäkin haluaisin 🙏🏻 viimeksi oli niin paljon säätöä ja epävarmuutta, joten tämä voisi kyllä mennä edes pikkaisen rauhallisemmin 🙈 Enkä siis tiedä vielä mihin ratkaisuun päädyn. Täytyy vähän katsoa mitä mieltä lääkärit ovat ja olisiko alatiesynnytys ylipäätänsä mahdollista 🤔 Kun ei sekään ole mikään itsestäänselvyys 😅

Avatar

Itse olin valmistautunut alatiesynnytykseen, joka onnistuikin. Mutta synnytyksen aikana kun puskin vauvan päätä ulos, murtui häntäluu sekä sain järkyttävät liitoskivut, joiden takia en kävellyt kunnolla viikkoon. Lapsia haluamme lisää jos niitä suodaan, mutta seuraavat syntyy sitten sektiolla. Järkytyin niin paljon esikoisen synnyttämisestä, etten enää uskalla synnyttää alakautta.

Tähän synnytykseen olin valmistautunut ja olin innoissani kun synnytys alkoi, mutta aika rajusti tultiin alas niiltä pilvistä kun tajusin synnytyksen jälkeen homman.

Aijemmin olen ajatellut, ettei sektio ole oikea tapa synnyttää, mutta aiheesta lisää lukiessani olen täysin erimieltä.

Joten teet kumminka vain niin se on täysin oikea! ♥️

Desire Nyman

Ei apua 🙈 ymmärrän kyllä että haluat seuraavan sektiolla! Toipuminen on vähän hidasta, mutta muuten sektio oli oikein mainio tapa synnyttää! Ei ylimäärästä kipua ja nopea toimenpide 😄

Avatar

Takana kaksi sektiota, eka kiireellinen ja toinen suunniteltu. Erittäin kivutonta ja toipuminen oli nopeaa. En tarvinnut juuri kipulääkkeitä jälkikäteen. Edelleen olen oikein tyytyväinen synnytyksiini.

Avatar

Olin valmistautunut alatiedynnytykseen kaikilla mahdollisilla tavoilla…mutta kun sanottiin,.että painoarvio on n 4.7 kg niin en suostunut synnytämän itse vaikka kovasti sen päivän lääkäri halusi (koska olen läski niin kyllä mahtuu)… sain 2 päivää miettimisaikaa. Seuraavalla kerralla toinen lääkäri katsoi ja tunnusteli ja kertoi suoraan, ettei tämä vauva ole laskeutunut eikä mitään merkkejä ole synnytyksestä (oli jo yliajalla) joten luultavasti ei mahdu edes laskeutumaan… sektioon mentiin yhteisymmäryksessä.. kaikki meni loistavasti ja lapsi ei olisi pystynyt itse syntymään kun oli jotenkin vinossa siellä jo jumissa…lapsivesi vihreä. Ei jäänyt traumoja eikä mitään – iloinen päätökestä koska vaikka olisi käynnistetty niin lopulta olisi päättynyt kuitenkin sektioon.

Desire Nyman

No toi on kyllä jo hurjaa että 4.7kg lähdetään synnyttämään alakautta 😱 luulis että tossa vaiheessa on tosi kova riski että ei mahdu. Onneksi päädyitte sektioon 🙏🏻 jostain kuulin että naistenklinikalla ei vissiin ikinä synnytetä alakautta jos painoarvio on yli 4 kiloa 🤔 tosin toi painoarvio nyt myös saattaa heittää jopa kilolla.

Avatar

Itse jouduin hätäsektioon kun lapsi oli kiertynyt napanuoraan niin että sydänäänet romahti. Hätäsektiossa käsittääkseni nukutetaan aina. Ei multa ainakaan mitään kyselty 😀 ja sinne ei saa tulla tukihenkilö mukaan. Se oli aivan kamala säikäyttävä kokemus, kaikki tapahtui niin nopeasti. Mutta synnytystapana en näe siinä mitään huonoa. Pääasia että lapsi on kunnossa. Ja koin olevani hyvissä käsissä. Ja se miten hyvin sairaalassa keskusteltiin asiasta ja että tukea sen käsittelyyn saa myös jälkikäteen.

Desire Nyman

Minut oltais varmaan myös nukutettu ihan ilman että pyysinkin, mutta siinä oli niin kova härdelli päällä että kukaan ei oikein kertonut minulle missä mennään 😅 nostin vaan käden ylös ja pyysin että nukutetaan 😀 Minulta jäi myös uupumaan toi käsittely jälkikäteen, kun minut siirrettiin naistenklinikalle :/

Avatar

Olen synnyttänyt molemmat lapseni sektiolla järkisyistä. Mitä riskejä vauvalle on sektiossa? Mahdollisesti tarvitsee apua hengityksen kanssa aluksi? Niin voi tarvita alatien jälkeenkin ja tuo on pieni riski verrattuna alatien riskeihin vauvan kohdalla. Muutenkin suunnitellun sektion riskitilastot ovat vääristyneet (ehkä tarkoituksellisesti luotu näin) koska tilastoissa on myös kiire- ja hätäsektiot jotka tosiasiassa johtuvat komplisoituneesta alatiesynnytyksestä ja silloin on a. kiire ja b. voimat loppu jo valmiiksi. Leikkaus jopa tehdään eri tavalla näissä (enkä puhu viillon paikasta vaan ihan koko leikkauksesta alusta loppuun).

Jos haluat vertaistukea ja puolueetonta lisätietoa sektiossa, liity fb-ryhmään Suunniteltu sektio & synnytyspelko/trauma. Sieltä löytyy paitsi kokemuksia, myös ammattilaisia kertomaan asioista ja paljon linkkejä eri tutkimuksiin.

Avatar

Hei,
sinulla on oikeus kehoosi. Sinulla on oikeus tehdä sitä koskevia päätöksiä.
Ei ole väärää tapaa synnyttää.
Suomen terveydenhuolto tehdään verorahoilla; meillä ei ole varaa ottaa käytäntöön esim. Yhdysvaltojen mallia, joissa sektiota suositellaan melkeinpä kaikille. Eli on hyvä muistaa, että Suomessa ”lobataan” alatiesynnytystä kaikissa kanavissa tästä (rahoitus) syystä.

En tässä ota kantaa siihen mikä tapa on parempi, mutta on helpottavaa ymmärtää, että syyllisyys (ja syyllistäminen?) sektiosta kuuluu tähän meidän ”Suomen toimintamalliin” 🙂

Desire Nyman

Jep, olen miettinyt tätä asiaa kovastikin. Jos maksaisimme synnytyksestä itse, olisikohan silloinkin alatiesynnytys niin hyvä ja sektio niin paha. Jotenkin epäilen, että ei… 😀

Avatar

Oma tytär syntyi kiireellisellä sektiolla synnytyksen kestettyä jo 33h. Kävi ilmi, että oli virheasennossa, jonka vuoksi ei päässyt laskeutumaan. Jos toista lasta koskaan hankitaan, aion toivoa, että myös hänet sektioidaan. Vaikka mitään varsinaista synnytystraumaa mulle ei jäänyt, niin kyllä vähän ärsyttää, kun on kärvistellyt yli vuorokauden hirveissä kivuissa ”turhaan”, kun helpompiakin tapoja olisi ollut.
Toki sektiossa on aina omat riskinsä, mutta niin on alatiesynnytyksessäkin.

Desire Nyman

Ai vitsi, eikö tollaisia asioita oikeasti huomata jo siinä vaiheessa kun synnytys käynnistyy? Tosin esim mun painoarvio heitti yli kilolla 😂 mutta siitä on jo 26 vuotta.

Avatar

Esikoinen syntyi kiireellisellä sektiolla sydänäänten laskun takia ja nyt vajaan kahden viikon päästä oon menossa suunniteltuun sektioon. Kävin tässä raskaudessa pelkopolilla ja olin ihan varma että synnytän alateitse mutta sitten ennen synnytystapa-arviota ahdistuin niin pahasti siitä ajatuksesta, että mitä jos sama käy uudelleen niin päädyttiin sitten lääkärin kanssa varaamaan sektioaika. Aina on mahdollista muuttaa mieltään takasin alatiesynnytykseen jos alkais tuntua siltä että haluunkin yrittää. Monelta oon saanut kuulla olevani itsekäs kun valitsen mielummin leikkauksen kun alatiesynnytyksen riskit itselle ja vauvalle mutta kyllä sen itse parhaiten tietää mihin on kykenevä niin henkisesti kun fyysisestikin. 🙂

Desire Nyman

Kyllä minä väittäisin että synnyttäminen alateitse hirveässä paniikissa ja muutenkin paska synnytyskokemus on vaarallisempi kuin sektio. Trauman takia tunneside vauvaan saattaa kärsiä, äiti saattaa masentua jne. Älä kuuntele tollasia kommentteja ♥️ Törkeetä miten ihmiset kehtaavat sanoa noin 🙄

Avatar

Väitän ihan samaa. Se ei millään tapaa voi olla vauvan eikä äidin kannalta hyvä jos synnytys (oli sitten sektio tai alatie) on traumaattinen kokemus. Esikoisen jälkeen oli lievä synnytyksen jälkeinen masennus johon onneks sain apua neuvolan kautta ja nyt haluan välttää stressin itseltäni niin sektiolla mennään 😊 Jotenkin vaan tosi outoa et heti jos sanoo valitsevansa sektion niin saa saarnan siitä miten alateitse on niin paljon parempi vaihtoehto ja tuntuu että yritetään käännyttää 🙄 Onneks tälläkertaa sentään hoitohenkilökunta on ollut ymmärtäväistä eikä mun päätöstä oo kyseenalaistettu missään vaiheessa 😊

Avatar

Ite synnytin alakautta, eikä mitään sanottavaa. Ponnistusvaihe kesti tunti 30 Min ja tehtiin lopulta eppari että vauvan pää mahtuu syntymään, ei mitään pahaa sanottavaa. Mua taas ihtiä pelotti sektio, jos semmonen olis tullu😂 kokonaisuudessaan synnytys kesti 5 tuntia 35min😊 kipulääkkeistä olin kuullu vähä jokaisesta jotain, päädyin epiduraaliin mutta 3 yrityksen jälkeen sitä ei saatu laitettua kun selkäydin nesteet? Tuli vastaan joten anestesialääkäri teki lennossa päätöksen laittaa spinaalin joka sitten onnistui, eikä sekään haitannut😊

Avatar

Moikka! Oletko miettinyt että Doula voisi olla teille hyvä juttu? Tutustuisit etukäteen doulaan ja saisit käydä teille sopivaa suunnitelmaa lävitse 😊
Itselle on tarkoitus tehdä eka IVF syksyllä mutta silti jo pohtinut että Doula olisi meille varmasti hyvä tuki kunhan päästään sinne saakka 😊❤️

Desire Nyman

Bellen synnytykseen harkitsin doulaa 🙂 Mutta tällä kerralla toivoisin että Andreas pääsee mukaan, se jo riittäisi mulle! 🙈 Ja hei tsemppiä ekaan IVFään! 😍🙏🏻

Avatar

Odotin esikoistani 3-kymppisenä ja olen aina ollut synnytyspelkoinen. En kuitenkaan käynyt pelkopolilla, vaan ajattelin selviäväni synnytyksestä. Esikoinen kuitenkin syntyi suunnitellulla sektiolla perätilan vuoksi. Sektio ja toipuminen sujui hyvin, vaikka tietenkin olin todella kipeä ja liikkuminen tuskaa ekat päivät. Odotan tällä hetkellä toista lastani ja en voi oikeastaan edes kuvitella muuta synnytystapaa kuin suunniteltu sektio. Nyt minulle on varattu pelkopolikäynti ja vaadin sektion, vaikka lapsi olisikin tulossa oikeinpäin ja mitään muutakaan lääketieteellistä syytä sektioon ei olisi. Olen 4-kymppinen ja minulla ei ole varaa menettää tätä lasta tai terveyttäni alatiesynnytyksen mahdollisissa komplikaatioissa.

Desire Nyman

Totta tuokin, että aina alatiesynnytys ei edes ole mahdollinen 🙂 ennen Bellen synnytystä pelkäsin sektiota kuollakseni 😂 mutta olen samaa mieltä kanssasi, sektio tuntuu turvallisemmalta!

Avatar

Kovasti mietityttää että miksi väkisin halusitte raskaaksi, kun nyt jo on ollut pelkkää valitusta kaikesta raskauteen ja nyt synnytykseenkin liittyvästä.
Etkö osaa oikeasti mistään asiasta vain iloita ja levittää positiivisuutta? Livenä olet varmaan se ihminen, joka on kokoajan naama kurtussa ja valittaa pienimmästäkin asiasta.

Desire Nyman

Kiitos palautteestasi! Harmi että tulkitset minun postauksia tällä tavalla. Mielestäni olen useaan otteeseen nostanut esille miten hyvä tuki ja turva puolisoni on ja miten vähäisillä raskausoireilla olen päässyt 🙂 Tässäkään postauksessa ei ollut tarkoitus valittaa, vaan ottaa esille aihe synnytyspelko.
Tarkoituksena on kertoa raskaudesta rehellisesti ja siihen liittyy raskausoireet, himot ja tutkimukset. Harva ihminen nauttii pahoinvoinnista tai synnytyksestä, mutta se ei tarkoita että kaikki ei olisi sen arvosta. 9 kuukautta on loppu peleissä todella lyhyt aika.
Otin itsestäänselvyytenä että kaikki ymmärtäisivät tätä ”kaikki on sen arvosta” asiaa, ja että ollaan tosi iloisia raskaudesta hedelmöityshoitojen jälkeen. Sen takia en ole jaksanut hokea näitä asioita joka lauseen perään 😅
Suosittelisin kuitenkin että etsit itsellesi positiivisempia blogeja, jos tämä kyllästyttää 🙂

Avatar

Itselläni taustalla traumaattinen alatiesynnytys ja ihana, rauhallinen suunniteltu sektiosynnytys. Jos vielä kolmas tulee niin ehdottomasti sektiolla 🙂

Desire Nyman

Tosi ihana kuulla, että niin monelle on jäänyt positiivinen kuva sektiosta 🙂 jotenkin luulisi että näin ei olisi, jos katsoo tilastoja 😅

Avatar

En viitsi koko pitkää synnytystarinaa tänne kirjoittaa, mutta laitan kuitenkin ”kohokohdat” jotta tietää mitä voi käydä.. Synnytin naistenklinikalla. minulla kesti synnytys lapsivesien menosta pojan syntymään 30 tuntia (tuskaa.). Halusin synnyttää alakautta. Sain kipupiikin pakaraan ja 3x epiduraalia. Ponnistusvaihe kesti tunnin, josta puolen tunnin jälkeen vauvan sydänäänet rupesivat laskemaan joten paikalle kutsuttiin lääkäri imukupin kanssa. Kun rakas poikani syntyi, oli synnytyssalissa paikalla kätilö, lääkäri ja avustava lääkäri, oli kyllä sikäli turvallinen olo kun tiesi että on osaavaa porukkaa ja nyt poika varmasti syntyy. Imukupin laittaminen sattui aivan saatanasti, koska mistään puudutteista ei siinä vaiheessa enää ollut apua. Väliliha leikattiin puudutteen kanssa joka ei ehtinyt vaikuttamaan, kipu oli ihan sairasta. Mutta loppu hyvin kaikki hyvin ja terve poikavauva 53cm ja 3630g syntyi ❤️❤️ olisin etukäteen toivonut että joku olisi kertonut imukuppisynnytyksestä minulle. Oli kyllä silti helpotus että imukupilla syntyi, en olisi jaksanut muuten eikä myöskään vauva. Jälkikäteen ei ole mitään pahaa sanottavaa kenellekkään, kaikki kätilöt ja lääkärit olivat ihania ja osaavia! Tikkejä tuli alakertaan 8kpl ja noin kolme viikkoa kesti palautuminen että pystyi istua ja käydä vessassa kunnolla 😀

Avatar

Itsellä takana yksi kiireellinen sektio 24h sairaalassaolon jälkeen. Esikoinen oli avosuisessa tarjonnassa ja niin jumahtanut jonnekin synnytyskanavaan ettei sieltä omin avuin päässyt. Vauvan iso koko 4,4kg oli yllätys, sitä ei oltu mitenkään tutkittu etukäteen. Siltikin olin ja olen vain helpottunut että sektioon päädyttiin. Meillä oli alkukankeutta lähinnä oman väsymyksen takia, mutta kummankaan voinnissa ei sinänsä ollut mitään huonosti.
Nyt on rv 38 ja sama jännitys kun alatiesynnytys todennäköisesti edessä… ihan kuin olisi eka kerta.

Avatar

Oma ihana poikani syntyi sektiolla, omasta halustani, lääkärien kanssa käytyjen neuvottelujen jälkeen. Tippaakaan en ole katunut. Synnytys ja hänen maailmaan tulonsa oli kaunis ja minulle fyysisesti kivuton. Ihana muisto jäi ja henkilökunta sekä sektio ammattimaista (arjensuklaasuukkoja.blogi.net)

Avatar

Minun alatiesynnytyksessä oli paikalla pari kätilöä, synnytyslääkäri ja lastenlääkäri vauvaa varten. Kätilöitä taisi olla kolme ja yksi opiskelija. Jos on tiedossa että tarvitaan lisävoimia huoneeseen tulee kyllä osaavaa väkeä. Mulla oli esim vauvan sydänäänten laskuja. Mä valitsisin edelleen epiduraalin ja alatiesynnytyksen! Tsemppiä kovasti sinne! ❤

Avatar

Jag var ju inställd på en nedrevägsförlossning, men precis som för dig så blev det akut kejsarsnitt i v. 34+2. Något omtumlande i stunden, men nu i efterhand så har jag inget alls att klaga på. Har återhämtat mig så väldigt bra både fysiskt och psykiskt fast det bara gått fyra månader. Vid nästa eventuella graviditet så hoppas jag förstås kunna föda nedrevägen. Bara för att få erfara känslan och slippa oron och allt det jobbiga med en liten prematur.

Avatar

Itse odotan toista lasta jonka la on 4.12 🙂 ensimmäistä synnytystä odotin kovasti ja en yhtään tiennyt mitä siitä tulisi mutta olin kuitenkin luottavaisella mielellä 🙂 sitten kun supistukset alkoi ja niitä tuli minuutin välein niin menin taxilla sairaalan ja kun tuli ponnistusvaihe joka kesti lähes tunnin oli ihan hirveää ja traumaattista ja lopuksi kun tyttöni syntyi hänellä oli keuhkoissa limaa ja ei pystynyt hengittää hänet kiidätettiin toiseen huoneesee…olin paniikissa! onneksi lopulta kaikki hyvin ja tyttöni saatiin hengittämään 🙂 mulle tuli 3 asteen repeämät ja jouduin kaavintaan ja tikattavaksi ja mieheni hoiti sillä aikaa tyttöämme 🙂 nyt minulle on varattu aika pelkopolille ja haluan ehdottomasti sektion mutta sekin vähän pelottaa 😀 tiedän että tämä mitä mulle tapahtui että on harvoin että näin voi käydä ja tarkoitukseni ei ollut pelästyttää sua ja tiedän myös että on paljon onnistuneita alatiesynnytyksiä nopealla ja kivuttomalla ponnistusvaiheella 🙂 mulla onneksi spinaalipuudutus auttoi kipuun mutta pitkässä ponnistuksessa oli vain voimat tosi loppu 😀

Avatar

Olin ollut pari päivää sairaalassa kipeiden supistusten takia, oltiin raskaudessa jo reippaasti yliajalla. Mieleen jäi eräs kätilö, joka kylmästi tokaisi, että turhaan sinä täällä sairaalassa makoilet, sinun pitäisi olla kotona…samana yönä syntyi poika kiireellisellä sektiolla sydänäänten laskun takia. Onneksi kaikki meni hyvin, mutta kyllä tuosta ekasta kerrasta pelko jäi.
Kuopuksen kohdalla sain suunnitellun sektion ja se oli kyllä elämäni paras kokemus. En itse ollut edes kovin kipeä leikkauksen jälkeen.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä