desire nymark - Banneri

Raskausviikko 9 meni ohi super nopeasti. Andreaksella oli tosi pitkiä päviä, joten ollaan oltu aika paljon kahdestaan Bellen kanssa. Käytiin mummolassa poimimassa marjoja pakkaseen sekä mun veljen luona veneilemässä. Autotalli vaihtoi väriä, ulko-oven rappu sai uudet kakelit ja meillä oli ensimmäinen neuvolakäynti. Väsymyksestä ja työkiireistä huolimatta ollaan siis silti saatu aika paljon aikaiseksi.

Vatsa on edelleenkin tosi turvonnut, enkä usko että se tästä enää pienenee. Kohta pitäisi siis löytää mammafarkut jostain. Bellen raskaudessa minulla oli kaksi paria ja niillä pärjäsin oikein hyvin, mutta niillä on jo uusi omistaja. Aamupahoinvointi, väsymys ja hajuyliherkkyys jatkuu. Ruokahalu on myös hävinnyt ihan kokonaan, mutta nämä lämpimät kelit ovat varmasti osasyy. Yritän väkisin syödä edes jotain pientä parin tunnin välein, koska olen huomannut että se auttaa pahoinvointiin. Aamupahoinvointihan on sellainen laaja käsite, että se saattaa jatkua ihan iltaan saakka.

Ensimmäinen neuvolakäynti oli oikein mukava, vaikka siellä ei nyt tapahtunut mitään maata mullistavaa. Kohta pitäisi kuitenkin tulla aika nt-ultraan sekä pelkopolille. Ajattelin että hoidan sen pelkopolin alta pois mahdollisimman nopeasti, niin ei sitten turhaan tarvitse stressata. Loppuraskaudessa iskee varmasti muutenkin pelko ennenaikaisuudesta, vaikka tiedän että jokainen raskaus on erilainen. Alkutaipale keskosen kanssa oli sen verran rankka, että sellaista kokemusta ei ”noin vaan lakaista maton alle”. Epätietoisuus, huoli, stressi, sydän särkyy joka kerta kun joudut jättämään lapsen sairaalaan.

Innokas mies

Andreas odottaa jo kovasti että pääsisi tuntemaan vauvan liikkeitä, mutta siihen on vielä pitkä matka. Näin miehen näkökulmasta alkuraskaus on varmasti tosi tylsä. Tässä ei vielä tapahdu mitään konkreettista, paitsi nyt tämä tuleva nt-ultra. Ainoa merkki koko raskaudesta on väsynyt ja pahoinvoiva puoliso. Aika menee kuitenkin niin törkeän nopeasti, että eiköhän Andreas kohta pääse fiilistelemään raskautta. Viikon päästä on jo elokuu. Viisi kuukautta jouluun ja puoli vuotta äippälomaan. En kyllä ihan vielä tiedä, miten meinaan viettää sitä ”äippälomaa”. Se riippuu aika pitkälti omasta jaksamisesta ja vauvasta. Mutta jos siellä nyt on yrittäjämammoja langalla, niin kannattaa tarkostaa YEL-vakuutusta. Sen mukaan äippäraha maksetaan.

En oikein vielä koe olevani hirveän innostunut kaikesta raskaushömpästä. Toinen raskaus on niin erilainen, koska esikoisen kanssa riittää puuhailtavaa. En missään nimessä halua, että Belle kokee itsensä ulkopuoliseksi. Jonkin sortin mustasukkaisuusdraama tässä varmasti vielä tulee, koska onhan tämä iso muutos meille kaikille, varsinkin Bellelle. Yritetään kuitenkin vetää mustasukkaisuuden minimiin ja kääntää kelkan niinpäin että tämä olisi kiva lisä koko meidän perheelle. Tähän saakka Belle on ollut innoissaan ja toivoo kovasti pikkusiskoa. Katsotaan millainen reaktio neidillä on, jos sieltä tulee pikkuveli.

Näin tiivistettynä meillä on kaikki hyvin ja elämä hymyilee. Eletään aika normaalia perhearkea. On muuten jännä, miten paljon vatsan koko vaihtelee. Aamulla vatsa on litteä, mutta heti aamupalan jälkeen vatsa pullahtaa esiin ja illalla olen rantapallon kokoinen! Miten teillä menee? ♥️

Kommentit (4)

Mulla on kokemusta sekä että, synntyksen jälkeen osastolle ja kotiin mukaan lähteneestä vauvasta sekä siitä, joka vietiin samista suoraan teholle ja ”sairaalan vauvaksi”. Kolmannenkin kanssa olis sairaalassa yli kuukauden, joten vähän erilaisia alkuja.

Omasta mielestäni on helpompi, kun vauva oli teholla ja alku yhdessä vähän hitaampi. Saatiin enemmän aikaa ja apua juteen tilanteeseen sopeutumiseen, kuin silloin, kun vauva oli heti siinä arjessa, eikä mielikään meinannut ehtiä mukaan. Ehdin itse vähän synnytyksen jälkeen levätäkin, kun vauvan kanssa tuli oltua sairaalassa aloillaan.

Tottakai sitä siinä hetkessä oli myös kovin malttamaton, odotti aina kotiin pääsyä ja arjen aloittamista, mutta näin jälkeen päin ajateltuna päivistä ja viikoista sairaalassa on varmasti ollut myös äiti-identiteetilleni hyötyä. Välillä oli raskasta jakaa arkea kotona ja sairaalalla, eteenkin kun kotona oli jo niitä isompiakin sisaruksia, mutta toisaalta taas sai luvan kanssa myös ihan vain istua rauhassa siinä tehon nojatuolissa.

Ehkä molempi parempi.

Vuoden alusta vanhempainpäivärahojen laskeminen muuttuu, tarkastelujakso on 12kk, oletko huomannut? 🙂 Tai sitten Bellen mukainen raha myös mahdollinen.

Tsemppiä odotukseen ♥️

Huomasin joo, nyt kun rupesin tutkimaan asiaa enemmän 🙈 täytyy vähän katsoa että otanko sitten varhennettuna joulukuussa 😅 muuten laskisin edellisen mukaan, mutta Belle syntyi 23.1.17 ja nyt meillä on LA 26.2.20. Eli kuukaudesta kiinni 😀

Totta tuokin! Jos sairaala olisi ollut lähempänä olisi varmasti ollut helpompaa. Loskapaskassa yli 1h autossa sektion jälkeen oli mun mielestä niin perseestä kun vaan olla ja voi 😀 ja se maidonroudaus rumba oli myös mielenkiintoista 🙈 muistan miten jouduin pumppaamaan 2 tunnin välein ja öisin siirsin maitoa oikeisiin purnukkoihin ja teippailin etikettäjä silmät ristissä 😂 mutta siitäkin selvittiin! Alkujärkytys oli vaan tosi kova. Olin sellainen sinisilmäinen ja naiivi ensisynnyttäjä joka ei edes voinut kuvitella että näin kävisi 😅

Vastaa käyttäjälle Nimetön Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Desire Nymark

Desire Nymark

Olen kolmenkympin kynnyksellä oleva nainen joka tekee kahvikuppeja, vauvoja sekä taistelee naisen nautinnon puolesta. Suosikkiasioihin kuuluu pastan syöminen ja kapitalistisen patriarkaatin kukistumisesta haaveilu. Harrastuksena kahvin juominen, nukkuminen sekä sarkasmi. Valitettavasti työtehtäviini kuuluu myös siivoaminen, ruonlaitto huonolla menestyksellä ja pyykkikori, jonka pohjaa en ole nähnyt vuosikausiin.

Arkisto

X