Toinen neuvolakäynti

Mittarissa on rv13+3 ja tänään meillä oli toinen neuvolakäynti. Hemoglobiini oli 122, eli se on edelleen hyvä enkä edes syö rautalisää tällä hetkellä. Katseltiin vähän edellisen raskauden tuloksia ja heti alkuraskaudessa hb oli 111, siitä se lähti laskuun ja pysyi matalana vaikka käytin rautalisää. Tämä raskaus on kaikin puolin ollut paljon helpompi, mikä tietysti on tosi positiivinen asia. Tällä kertaa pessimisti yllättyi positiivisella tavalla!

Ruokahalu on edelleen vähän niin ja näin, joten paino oli tippunut pikkaisen. Mutta pahin turvotus on myös lähtenyt, joten saattaa johtua ihan siitäkin. Kuunneltiin sydänääniä ja kaikki vaikutti olevan ihan kuten pitääkin. Keskusteltiin tulevasta SyPe käynnistä ja millaisia fiiliksiä synnytys herättää minussa. Kukaan ei ole kyseenalaistanut minun synnytyspelkoa, päin vastoin kaikki ovat olleet todella ymmärtäväisiä. Liityin Suunniteltu sektio & synnytyspelko/trauma – ryhmään facebookissa ja olen saanut lukea miten pelkoa vähätellään ja miten tulevia äitejä syyllistetään sype käynneillä. Tässä olen odottanut että ensimmäinen kusinen lääkäri/kätilö/hoitaja tulisi vastaan mutta ei, ei vielä.

Odotan ensin että pääsisin rakenneultraan, missä määritellään istukan paikkaa ennen minkäänlaista päätöstä synnytystavasta. Minulla on kuitenkin hätäsektio takana, joten saattaa olla että tämä menee suoraan sektioon ihan lääkärin päätöksestä ja se ei haittaa minua ollenkaan. Minulla ei ole minkäänlaista hinkua synnyttää alakautta. Tällä hetkellä sektio tuntuu paremmalta ratkaisulta, mutta mieli saattaa toki muuttua. Neuvolatäti oli myös sitä mieltä että jos synnytys ahdistaa ja pelottaa sektio saattaa olla fiksumpi ratkaisu. Alatiesynnytys hirveässä paniikissa ei ole kenellekään hyvä kokemus.

Olin ennen sitä mieltä että haluan ehdottomasti synnyttää naistenklinikalla, koska siitä jäi niin hyvä kokemus viimeksi. Moni asia on kuitenkin muuttunut kolmessa vuodessa, kuten nyt esimerkiksi se fakta että naikkari on aika ylikuormittunut. Olen saanut viestejä teiltä lukijoilta että olette olleet todella tyytyväisiä sekä Kotkan että Hyvinkään synnäreihin. Pienempi synnäri saattaisi sittenkin olla meille se oikea ratkaisu, koska jos kaikki menee hyvin emme tarvitse lastenklinikkaa tällä kertaa.

Mun alaselkä on edelleenkin ollut aika kipeä, mutta näin muuten olen voinut todella hyvin. Välillä väsyttää ja turvottaa, mutta se nyt on ihan normaalia. Rauhallisin ja iloisin mielin mennään eteenpäin, päivä kerrallaan.

Kommentit

4 kommenttia
Avatar

Mä olen esikoisen synnyttänyt naikkarilla ja toisen pienemmässä sairaalassa. Naistenklinikka on varmasti riskisynnyttäjille paras paikka mutta ainakin itse koen että se oli todella sairaalamainen verrattuna pienempään synnytyssairaalaan. Jos nyt olisin etelä-suomessa valitsisin jonkun muun paikan synnyttää jos kyseessä olisi normaali raskaus

Avatar

Itse synnytin esikoiseni Hyvinkäällä vuosi sitten. Synnytys käynnistettiin ja olin koko päivän omassa huoneessa ja tämä oli kyllä ihana että saimme miehen kanssa olla rauhassa sen avautumisvaiheen. Myös kätilö ehti aika useinkin käymään huoneessa. Olin muistaakseni päivän kuudes synnyttäjä ja seuraavina päivinä syntyi jopa muutama vähemmän.
Naistenklinikasta kuullut vähän eri menoa joten olen tyytyväinen että päädyttiin Hyvinkäälle vaikka sinne vähän pidempi matka kuin Naikkarille.

Avatar

Mäkin tykkäsin synnyttää Hyvinkäällä ja parin kuukauden päästä olis tarkotus synnyttää siellä uudestaan 🙂 Tosi rauhallista ja siellä ehdittiin hyvin huomioida kaikki tarpeet 🙂 Mullakin käynnistettiin ja saatiin miehen kanssa olla omassa huoneessa siihen saakka kunnes siirryttiin synnytys saliin 🙂

Avatar

Olin Naistenklinikalla synnyttämässä viime vuoden lopulla. Itsellä oli vähän samat ennakkoasenteet kun ruuhkista oli puhuttu niin paljon. Aluksi harkittiin mieheni kanssa jos toivoisimme synnytystä pienempään sairaalaan.
Raskausajan sairaudet kuitenkin pakottivat tiiviiseen hoitosuhteeseen ja synnytykseen Naistenklinikalla, joka osoittautui lopulta aivan muuksi kuin mitä pelättiin.
Raskausajan hoito oli ensiluokkaista tuntuen henkilökohtaiselta ja välittävältä, joka käyntikerralla.
Käynnistetyssä synnytyksessä, kestoltaan kaksi vuorokautta, kohtasimme hoitohenkilökuntaa ja lääkäreitä monessa vuorossa ja sama juttu jatkui. Oli päällimmäisenä tunne, että heille on todella tärkeää saada lapsi ulos terveenä ja siinä sivussa pitää mahdollisimman hyvää huolta niin äidistä kuin isästäkin.
Moneen kertaan ihmettelin ääneen, miten sen kokoluokan sairaalassa saadaan luotua niin intiimi ja lämmin tunnelma.
Synnytys oli vaikea ja kamala. Kahden tunnin ponnistusvaiheen jälkeen saatiin syliin terve vauva.
Kaikista ongelmista huolimatta en nähnyt muuta vaihtoehtoa kuin antaa synnytyksen arvosanaksi täyden kympin.
Henkilökunta oli vähintään sen ansainnut.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä