desire nymark - Banneri

Ensimmäinen raskausaika oli suoraan sanottuna helvettiä. Pahoinvointia ja oksentelua plussasta synnytykseen saakka, veristä vuotoa, hemoglobiini 100 hujakoilla rautalisästä huolimatta, liitoskipuja, supistuksia, vuodelepoa, suonenvetoja, akne, närästystä ja mitä nyt vielä. Kaiken kruunasi istukan repeäminen ja hätäsektio rv32+5. Synnytyksen jälkeen kätilö yritti lohdutella, että ”seuraava menee varmasti paremmin”. Silloin väitin että en ikinä enää lisäänny.

Sitten tapahtui tietysti se klassinen. Meni vähän päälle vuosi ja ajatus toisesta lapsesta ei enää tuntunutkaan niin huonolta idealta. Kovasti toivoin että tämä seuraava raskaus olisi helpompi, mutta varauduin silti siihen samaan hyperemeesi helvettiin mikä oli esikoisen kanssa. Nyt olen viikolla 23 (22+1) ja voin kertoa, että tämä toinen raskaus on niin erilainen kun olla ja voi! Tällä postauksella haluan antaa vähän toivoa heille, joilla on ollut kamala raskausaika. Jokainen raskaus todellakin on erilainen, eli toivoa on. Tämä voi tietysti myös mennä toisin päin, helppo raskaus ei välttämättä tarkoita että seuraavakin olisi yhtö helppo, valitettavasti.

Vatsa

Tässä raskaudessa vatsa on paljon isompi! Tämä lienee ihan tavallista toisen raskauden kohdalla, että vatsa näkyy nopeammin. Tässä raskaudessa tunsin myös vauvan liikkeet aikaisemmin ja sekin taitaa olla ihan normaalia. Siihen vaikuttaa tietysti myös istukan sijainti, joka tässä raskaudessa on takana, selän puolella. Moni spekuloi että vauvan sukupuolta voisi ennustaa vatsan muodosta. Itse sanoisin että täyttä höttöä.

Iho

Tässä raskaudessa osasin ennakoida tulevaa aknea. Muuten rutikuiva iho muuttuu rasvaiseksi ja varsinkin leukaan ilmestyy kipeitä hormonifinnejä. Heti plussaamisen jälkeen pistin ihotuotteet uuteen uskoon ja iho on pysynyt yllättävän hyvässä kunnossa. Kyllähän niitä finnejä edelleenkin tulee, enkä väitä että raskaushehku olisi löytänyt perille tässäkään raskaudessa, mutta iho on kuitenkin ihan siedettävässä kunnossa. Itse veikkaisin että suurin pelastus on ollut hyvät ihonhoito tuotteet, mutta saattaa tietysti myös olla että olen päässyt helpommalla tässä raskaudessa.

Pahoinvointi

Alkuraskaudessa oli ällöttävä olo ja välillä jopa yökötti. Jätin aamukahvin pois ja yritin syödä mahdollisimman säännöllisesti ja näillä kikoilla pärjäsin ilman oksennusrumbaa! Toinen raskauskolmannes on ollut tosi helppo ja etova olo on väistynyt kokonaan. Välillä heikottaa ja huimaa, mutta muuten olo on ollut super hyvä! Ruokahalu on ollut vähän niin ja näin, mutta se ei kyllä johdu pahoinvoinnista. Alkuraskaudessa himoitsin minitomaatteja ja appelsiinimehua, mutta tällä hetkellä minulla ei oikein ole mitään mielitekoja. Sanoisin että syön ”aika normaalisti”.

Hemoglobiini

Esikoisen kanssa hemppa tippui tosi matalaksi heti plussaamisen jälkeen ja muistaakseni se oli satasen paikkeilla koko raskausajan, vaikka vedin rautalisää. Synnytyksen jälkeen se oli 80-85 ja silloin minulle annettiin punasoluja. Olin järkyttävän väsynyt koko ajan. Tässä raskaudessa olen tietysti myös ollut väsybyt, varsinkin alkuraskaudessa, mutta se nyt on ihan normaalia. Tässä raskaudessa en edes ole syönyt rautalisää ja hemppa on silti 119.

Muut raskausoireet

Närästystä on ja välillä näen tosi pahoja painajaisia, mutta olen päässyt tosi helpolla. Välillä alaselkä vaivaa, mutta väittäisin että sekin on ihan normaalia. Välillä kävely on sellaista ankkamaista, mutta sellaista se raskaus nyt vaan välillä taitaa olla. Odotan kyllä edelleenkin niitä suonenvetoja ja liitoskipuja, koska veikkaisin että 90% naisista kärsii niistä jossain vaiheessa raskautta. Vauva on tosi vilkkaalla tuulella aina 23-00 aikaan, joten välillä nukkuminen ei oikein onnistu. Sanoisin kuitenkin että tämä raskaus on mennyt tosi kivasti tähän saakka ja NOPEASTI! Enää olisi 125 päivää jäljellä, miettikää! Bellen kanssa raskausaika tuntui toooodella pitkältä. Tässä taas hiihdetään eteenpäin niin nopeasti että en meinaa pysyä perässä.

Onko teidän odotusajat olleet samanlaisia vai erilaisia? 😄

Kommentit (15)

Hei! Olisin halunnut tietää että onko puolisosi tai Belle tuntenut vauvan potkut? Millainen hetki oli? Entä aiotteko mennä vaikka 3D ultraan ja ottaa Bellen mukaan näkemään pikkuisen jo masussa? <3

Moi, ja ihanaa odotusta sulle💗 olen seurannut sua lähes blogin alkuajoista lähtien ja oon niiin onnellinen teidän puolesta 🥰 postaustoiveena mulla ois Andyn kirjoittama postaus raskauteen liittyen, jossa hän kuvailis vähän tarkemmin fiiliksiään koko raskausajalta. Me alettiin miehen kanssa seurustelemaan samoihin aikoihin kuin te, ja muutama viikko sitten saatiin tietää että meillekin on (ehkä toivottavasti 🤞) vauva tulossa. Mies on tosi huono puhumaan tunteistaan enkä yhtään ole saanut kiinni mitä sen päässä liikkuu, ei oikein kykene puhumaan koko raskaudesta mitään ja se tuntuu aika pahalta. Kuitenkaan muille läheisille ei haluta kertoa vielä, niin ei ole ketään kenen kanssa jutella enkä edes tiedä mitä tuleva isä oikeasti ajattelee.

Poikaa odottaessa olo oli mitä hirvein. 4kk oksentelua, 2kk putkeen migreeni, HB alhaalla, huimausta koska verenpaine oli niin alhainen, supistuksia, unettomuutta koko 9kk, suonenvetoja, kramppeja jaloissa, liitoskipuja, selkäkipuja ja aivan tolkuton väsymys joka helpotti vkolla 37 😂👏

Sitten toinen raskaus ja tyttö tuli. Oireina hmmmmmm…… Loppuajan selkäkipu 😂 lievää väsymystä oli alkuraskaudessa. Eli aivan täysin erilaiset. (Luojan kiitos)

Poikaa odottaessa näin törkeitä painajaisia. Kunnon murhaunia. Tyttöä odottaessa taas liitoskivut veivät ihan saikulle saakka.

Esikoista odottaessa oli helpompaa, kroppa kesti paremmin 😀

Seesteistä loppuraskautta sinulle!

Eka raskaus ihana ja helppo. Tämä vaikea. Rv 19 ja pahoinvointi jatkuu. Väsymys sairasta. Närästystä. Kaikkea…

Eka raskaus oli superkiva ja ylihelppo! Ei kipuja, nukkumisvaikeuksia, tai pahaa pahoinvointia yms. Nautin! Nyt mulla alkaa rv 19 ja on ollut rankkaa, on yhä. Vieläkin on jatkuvaa pahoinvointia, närästänyt alusta asti, rajua lamaavaa väsymystä koko ajan, päänsärkyä, selkäkipuja jne.

Kaksi kertaa raskaana, kaksi täysin erilaista raskautta.

Ensimmäisestä oksensin alussa viisi viikkoa (silloinkin olo muuten hyvä), loput raskaudesta aivan täysissä voimissaan, fyysisessä työssä ja vielä raskauden ollessa 15 päivää yliajalla käytin koiraa aamulenkillä ennen lähtöä käynnistykseen. Synnytys sen sijaan oli melkoista touhua, 12 tunnissa täysin epäkypsästä tilanteesta siihen että kuultiin ensimmäinen parkaisu, rajua oli mutta aika kultasi viidessä vuodessa muistot. 😀

Kuopuksesta oksentaminen, ruokahaluttomuus, huimaaminen ja jatkuva etova olo alkoi viikolla seitsemän ja jatkui synnytyssaliin saakka. Sen lisäksi supistelut alkoi viikolla 13 (siitä huolimatta käynnistettiin lopulta!) ja viimeiset 10 viikkoa sellaiset liitoskivut että välillä valui vesi silmistä kävellessä. Muutamaan otteeseen pisti lääkäri lomailemaan kun näytti ilmeisesti sille että mamma enää tajuissaan pysy vaivojensa kanssa, mutta varmaan palkintona hankalista viikoista synnytys olikin ekasta supistuksesta loppuun vain kolme tuntia. 😀

Kuusi raskautta ja kaikki tyttöjä. Yhdestä voin vaan huonosti mutta se olikin muutenkin epäonnistunut raskaus sikiön vaikeiden poikkeavuuksien vuoksi minkä arvasin heti itselleni normaalia poikkeavammasta pahoinvoinnista. Muuten eroja on ollut mieliteoissa ruokien suhteen. Kolmannesta oli järkyttävät liitoskivut, jotka jatkuivat vielä synnytyksen jälkeenkin mutta muista ei mitään oireita. Viimeisimmässä raskaudessa en tarvinnut rautalisää vaikka muissa tarvitsin. Helpot ja melko samanlaiset raskaudet olleet siis kun on tervettä vauvaa odottanut.

Meillä on 3 tyttöä ja kaikki raskaudet ovat kyllä olleet todella samanlaisia!

Olen potenut kaikista tosi huonoa oloa 24/7 puoleen väliin saakka, mutta kaikista vain kerran oksentanut. Päänsärkyä/migreeniä on ollut etenkin alkuraskaudessa.
Liikkeet olen tuntenut viikolla 14. Kaikissa samat himot, eli suolaista ja rasvaista ruokaa, tosin en tiedä onko se kehon tapa kertoa että verenpaineita täytyisi saada ylös , eli matalat paineet olleet.
Ja aina on myös ollut selvää, että tyttöä odotan! Viimeisessä raskaudessa oikein säikähdin kun en ollut edes osannut ajatella, että vauva voi tosiaan olla myös poika, oli jotenkin niin vahva tyttöfiilis kaikista.

Nyt olen raskausviikolla 10, edellinen meni kesken, joten nyt vain annan ajan kulua ja koitan luottaa tulevaan…

Meillä kaksi ensimmäistä lasta ovat tyttöjä ja pari kuukautta meni molemmissa oksentaen.
Kolmannessa ihmettelin, kun olo oli vain etova. Mietin voisiko olla poika ja poika ultrassa paljastuikin. En tiedä voiko olla hormooneihin liittyvää, en muistaakseni selvitellyt asiaa sen enempää.
Mutta alkuraskaudessa väsymys on ollut jokaisessa kaamea. 😄 Joka kerta mietin, että voiko tämä olla normaalia, mutta aina se onneksi helpotti jossain vaiheessa.
Kaikki raskaudet ovat onneksi menneet hyvin, siitä olen onnekas. Mukavaa odotusta!

Ihana kuulla että sulla on mennyt toinen raskaus paremmin ❤️ Antaa toivoa että ehkä mäkin uskallan yrittää toivomaani toista lasta sitten joskus 🙈 Nyt oon 29+3 raskaana ja kotiuduin just sairaalasta. Siellä kun odotin että syntyykö vauva nyt pikkukeskosena niin mietin kyllä että ei helvetti, ei ikinä enää. Muutenkaan tää raskaus ei oo menny putkeen.

Ihana kuulla että voi käydä myös noin hyvin! Mulla oli aivan kamala ensimmäinen raskaus, neuvolasta kysyivät kerran että meinaanko haalia kaikki vaivat itselleni. Vauva on nyt kolme kuukautta vanha ja viimeistä ”harvinaisempaa raskausajan vaivaa” ollaan hoitamassa parin viikon päästä, kun sappirakko poistetaan.

Aiemmin haaveilin kahdesta lapsesta pienellä ikäerolla. Ensin meni lähemmäs vuosi ennenkuin plussasin jolloin ehti jo pieni epätoivokin iskeä, sitten se kamala raskausaika ja oma terveys joka joutui koville ja on sitä edelleen. Mutta aina jotain hyvääkin: synnytys oli hieno ja ihana kokemus, ja lapsi on mitä kiltein ja rakkain. Silti se ajatus kauhistuttaa että tulisi toinen samanlainen raskaus (jos edes raskautuisi uudestaan). En ehkä kestäisi sitä.

Nauti raskaudestasi, se sopii sulle!

En oo itse ollut raskaana ja mietin että jos oksettaa koko ajan niin miten uskaltaa mennä mihinkään, edes kauppaan? 😀 Jouduitko jossain julkisilla paikoilla juosta johonkin oksentamaan vai miten selvisit?

Hyvä kuitenkin että tää raskaus on mennyt paremmin ja tsemppiä jatkoonkin 🙂

Ihana kuulla että toinen raskaus mennyt helpommin! Toivo herää itselläkin 😂 toista lasta olisi tarkoitus ruveta lähiaikoina yrittämään. Ensimmäisessä vaikea pahoinvointi kesti ensimmäiset neljä kuukautta, eikä kyse ollut mistään aamupahoinvoinnista. Pelottanut toisen yrittäminen, kun mietityttää miten tätä ensimmäistä hoitaa miehen ollessa töissä, jos iskee taas samanlainen raskauspahoinvointi. Ihanaa lukea tämmöisiä postauksia.

Andreas on tuntenut ja päivystää käsi vatsan päällä joka ilta 😍 En usko että mennään, yleensä ultriin ei saa ottaa lapsia mukaan ja mun mielestä niistä kuvista ei kuitenkaan saa mitään selvää 🙈💕

Vastaa käyttäjälle Sssss Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Desire Nymark

Desire Nymark

Olen kolmenkympin kynnyksellä oleva nainen joka tekee kahvikuppeja, vauvoja sekä taistelee naisen nautinnon puolesta. Suosikkiasioihin kuuluu pastan syöminen ja kapitalistisen patriarkaatin kukistumisesta haaveilu. Harrastuksena kahvin juominen, nukkuminen sekä sarkasmi. Valitettavasti työtehtäviini kuuluu myös siivoaminen, ruonlaitto huonolla menestyksellä ja pyykkikori, jonka pohjaa en ole nähnyt vuosikausiin.

Arkisto

X