Rauhallista joulumieltä vai tapa kiristää lapsia

Teksti

Noniin, marraskuu on täällä ja halloween on ohi, joten on aika heivata kurpitsat ja muut krääsät helvettiin, koska kohta on kuulkaas joulu. Kaivetaan kynttelikkö kaapin pohjalta ja asetetaan paraatipaikalle. Metsästetään glögiä ja konvehteja kaupasta, kerrotaan lapsille että ”kohta joulu on täällä!”, kuunnellaan joulumusiikkia ja odotellaan ensilumea. Ensilumen kanssa tulee luonnollisesti miljoona facebook päivitystä, että ulkona sataa muuten lunta, sekä tietysti ensimmäiset ketjukolarit. Valitus loskapaskasta ja ”hitto kun on niin saakelin kylmä!” ruikutukset alkavat muutama viikko sen jälkeen.

Joulu herättää minussa ristiriitaisia tunteita. Vihaan sitä kaupallista puolta, että pitäisi ostaa kaiken maailman krääsää pelkästään sen takia että niin nyt vaan kuuluu tehdä. Hamstrataan ihan hirveästi koska apua, paniikki jos nyt sattuisi loppumaan kesken. Hysteerisiä ihmisiä joka puolella, hirveä stressi, kiire kiire kiire. Mutta sitten taas jouluvalot, pimeät illat, ensilumi, joulumusiikki, leivontaa yhdessä perheen kanssa, jouluaatto, lasten riemu. Niistä minä oikeasti pidän!

”Muista olla kiltti, tontut näkevät ikkunoista!”

Lapset rakastavat joulua ja paketteja, tottakai. Hieno asia. Kaikki nauttii siitä, lapsen ilo on myös ilo meille vanhemmille. Mutta sitten päästäänkin tähän klassiseen ”JOS olet kiltti saat lahjoja” / ”jos et ole kiltti jäät ilman lahjoja”. Ai että särähtää korvaan. Sitten jos lapsi ei saa sitä toivottua lahjaa, koska loppu tai huono rahatilanne tai astetta mahtipontisempi lahjatoive (kuten nyt esim Bellellä, oma rekka, eikä sitten mikään lelu vaan OIKEA) niin lapsi saattaa miettiiä että enkö ollu tarpeeks kiltti. Kuka edes tietää mitä ”ole kiltti” tarkoittaa? Millaiset kriteerit tähän hommaan on? Haluaisin itsekin nähdä sen briiffin.

Toinen asia on tietysti se, että jos lapsi nyt ei ole kiltti niin siihen on yleensä olemassa jokin syy. On muuten aika kovat vaatimukset jos pitäisi olla kiltti ja hyvällä tuulella 24/7 vähintään kaksi kuukautta. Itse näin aikuisena sanoisin että pitäkää ne kusiset lahjat. Jos nyt vaikka puhutaan uhmasta, niin silloin vanhemman pitäisi opettaa lapselle että näitä huonojakin fiiliksiä tulee (kiukku, itku, raivo) ja se on ihan normaalia. Niitä fiiliksiä tulee, mutta niitä pitäisi oppia käsittelemään. Itsehän olen sitä mieltä että vitutus on ihan oikea tunne. Sehän ei tietenkään tarkoita että saisi huutaa tai rikkoa tavaroita, mutta vitutuksen tunnemyrskyssä en todellakaan hymyile tai teeskentele että elämä on niiiiin ihanaa.

Lapsen pettymys lahjoihin

Tämä ”jos et ole kiltti jäät ilman lahjoja” on aika yleinen fraasi ja varmasti jokaiselle tuttu. Pikkusiskoni kysyi viisi vuotiaana miten ihmeessä Perttileena sai tietyn lahjan joka nyt oli jokaisen lapsen lahjatoivelistalla vaikka tämä Perttileena oli heittänyt pikkusiskoani kivellä päähän pari viikkoa ennen joulua. Siinä vaiheessa pysähdyin miettimään että hitto, en ikinä heitä näitä ”kiltti = iso lahjakasa” juttuja mun omille lapsille. Tuntuu sydäntä särkevältä että jotkut lapset varmasti istuvat surullisina jouluaattona ja miettivät missä kohtaa meni pieleen, kun sitä suurella innolla toivottua lahjaa ei ollutkaan joulukuusen alla. Tai vanhempien surua, jos he eivät pysty toteuttamaan lahjatoiveita, vaikka kovasti haluaisivat.

Näin hormonimyrskyn keskellä olen ehkä vähän liian herkkä. Saatan analysoida tätä asiaa aivan liikaa. Rikon molekyyleiksi lauseen jonka vanhemmat nyt vaan väsyneenä käyttävät välttääkseen kiukkukohtauksen. Mielipiteeni on kuitenkin että joulupukki tai joulu ylipäätänsä ei saisi olla tapa kiristää tai pelotella lapsia. Sanon pelotella, koska pienille lapsille se saattaa oikeasti olla suurikin pelko. Siis koko tämä skenario että jäisi ilman yhtä ainuttakaan lahjaa jouluaattona. Toinen asia joka ärsyttää joulupukissa on vanhempien tapa heittää lasta joulupukin syliin. Kyse on kuitenkin vieraasta miehestä! Hitto jos joku heittäisi minut pukin syliin näin 26 vuotiaana. Mun introverttihälytys huutaisi punaista.

Tämä on juuri sellainen aihe joka saattaa herättää vahvojakin tunteita puoleen ja toiseen. Jouluvihaajat miettivät varmaan miksi jo marraskuussa pitää höpistä joulusta. Haluan kuitenkin toivottaa teille kaikille rauhallista joulumieltä. Täällä Porvoossa on jo muutama lumihiutale tippunut.

Kommentit

4 kommenttia
Avatar

Riippuu tilanteesta. Olen itse sanonut soittavani joulupukille jos jokin asia ei ole tapahtunut. Ja homma toimii. Tunnen lapseni ja tiedän että hän ei traumoja saa vaikka vähän ”uhkailisin” lahjoilla. Sekä jos hän saa vaikka vain pikkuauton on poika maailman onnellisin. Ei hän odota olemalla kiltti että saa kasan lahjoja. Toiseksi, minulle on sanottu myös että oleppas kiltti tai ei tule lahjoja. Enkä ole ottanut siitä itseeni en pienenä enkä aikuisena. Enkä pelkää pukkia tai tonttua, en ole katkera vaikka sain vähemmän lahjoja, enkä vihaa joulua. Minusta ihan fine. Jokainen tekee miten tykkää. Itse kaverin kanssa naurettiin että tässä melkein alkaa itsekkin uskomaan pukkiin kun sanoo näitä pukki ja tonttu asioita. Aika paljon huumorilla mennään meillä näissä. Sekä myös käytetään tonttu hassutteluja iloisiin asioihin. Esimerkiksi uusi tonttu lakki kun ”löytyy” lattialta lapsi on onnesta soikee ja kihelmöi että jee kivaa tonttu on käynyt meillä ja unohtanut lakkinsa 😀 Mutta ymmärrän myös että toisia tämä ärsyttää. Ja saakin ärsyttää, koska jokainen tekee omalla tavallaan. 🙂

Avatar

Meidän 3v poika kuuli viime jouluna muilta lapsilta ja aikuisilta tätä ”on kiltti niin saa lahjoja”, tai ”tontut kattoo ikkunasta” Ja pelkoahan se vain pojassa herätti. Iltaisin kyseltiin katsooko tontut ikkunasta jne. Siitä lähtien läheisille kerroin et tollaset ns. Pelottelu jutut saa jättää ulkopuolelle meidän kotona. Toinen mitä en ymmärrä ollenkaan on halloweenin vietto. Lapsiperheissä pukeudutaan mitä pelottavimpiin hahmoihin ja sit luullaan lapsen yöunet ei kärsi? Mut joo, olen puhunut 😀

Avatar

Kun sain ensimmäisen työpaikkani lastentarhanopettaja päiväkodissa, silloinen esimieheni ilmoitti koko työporukalle jo marraskuussa, että lasten kiristäminen joululla ja lahjoilla on sitten kielletty.
Tuosta on parikymmentä vuotta aikaa, mutta se teki minuun ilmeisen lähtemättömän vaikutuksen. Ja linja piti, koko päiväkodissa ei käytetty aikuisen valta-asemaa lasten kiltiksi kiristämiseen tontuilla ja tavaroilla.

Myöhemmin olen vienyt oppimaani sanomaa eteenpäin uusiin työtiimeiho i ja lopulta myös itse johtamaani päiväkotiin. Hyvin on toiminut! Enkä siinä sivussa ole sallinut moista roskaa kotonanikaan omien lasteni kanssa.
Meillä lapset onneksi tietävätkin, ettei kaikilla ole yhtä yltäkylläinen joulu kuin toisilla, samoin kuin sen, että omasta antaminen on jokaisen velvollisuus. Siksi me osallistumme joka vuosi mm. joulupuu-keräykseen.

Avatar

Just mietin että miten se pukilla ja tontuilla ja lahjoilla uhkailemattomuus toimii, jos/kun lapsi käy hoidossa myös kodin ulkopuolella. Ihanaa, että joissain päiväkodeissa on ihan linja siitä ettei sillä asialla uhkailla!

Mä mietin lapsuuden traumoista sitä, miten joskus oli pakko LAULAA pukille! Miksi?! Jos sattuukin olemaan ujompi, arempi tai hiljaisempi lapsi, tai ihan vaan sellainen olo ettei halua. Mitäs sitten? Et saa lahjoja, jos et esiinny vieraalle ihmiselle ja huoneelliselle sukulaisia? Tai jos et mene vieraan ihmisen syliin, jolla on uhkailtu viikkotolkulla? Meilläpäin oli vielä joillain tapana uhkailla että jos ei oo kiltisti, pukki tuo risuja. Miettikö aikuiset yhtään miten hiton ahdistavaa pienelle ihmiselle on miettiä että mitähän tuolla vieraalla aikuisella on mielessä, antaako se lahjoja vai tukkapöllyä?

Myöskin muuten, Bellen lahjatoive (se OIKEA rekka) on musta edelleen ehkä huikein lahjatoive ikinä!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä