Jääkö meistä äideistä edes jotain muistikuvaa

Teksti Desire Nyman

Keskusteltiin niitä näitä meidän lapsuudesta veljeni kanssa. Monta hulvatonta muistoa etelänmatkoista. Miten vuokra auto yhtäkkiä pysähtyi keskellä ei mitään, koska ajoimme isoon vesilätäkköön. Miten olimme Tunisiassa kaksi viikkoa eikä auringosta näkynyt pilkahdustakaan. Viikonloppuja mökillä, luistelua, harrastuksia, puuhamaata. Mutta missä ihmeessä meidän äiti oli? Hänestä meillä ei ollut monta muistikuvaa.

Muistan kyllä miten hän aina oli se joka teki minulle aamupalaa, kuskasi kouluun, kävi vanhempain illoissa, askarteli ja ompeli minulle pukuja koulun naamiaisiin, vei ratsastustunneille, hammaslääkärille ja perus lääkärille. Hän oli myös se joka oli kotona hoivaamassa minua jos olin kipeä. Meidän äiti on yrittäjä ja muistan miten hän roudasi mappeja mukaan joka paikkaan. Hän hoiti paperihommia milloin missäkin. Mökillä, ratsastustallin maneesissa, keittiössä keskellä yötä. Äippälomasta ei ollut tietoakaan. Minulla ja minun pikkusiskolla on 15 vuotta ikäeroa ja kaksi päivää synnytyksen jälkeen äitini oli jo papereiden kimpussa.

Nyt kun itse olen äiti ymmärrän kuvion paremmin. Isä oli se joka kävi meidän kanssa luistelemassa tai uimassa, mutta äiti oli se joka pakkasi meidän tavarat ennen lähtöä ja se joka sai heittää uikkarit ja märät pyyhkeet kuivumaan illalla. Äiti oli se joka piti kirjaa kaverisynttäreistä, hammaslääkäri käynneistä, millaisia vaatteita pakataan mukaan, milloin meidän piti olla missäkin, milloin uusia vaatteita ja muita kamppeita piti hankkia. Isä kyllä auttoi kotitöissä ja meidän kuskaamisessa, mutta päävastuu oli aina äidillä.


Ennen joulua äiti oli se joka pakkasi kaikki joululahjat. Ennen synttäreitä hän kysyi millaisen kakun haluan ja yleensä se kakku sitten myös leivottiin keskellä yötä. On ollut muumikakkua, heppakakkua ja haisulikakkua. Esivalmistelujen takia äiti oli yleensä aika väsynyt juhlien aika, sekä tietysti myös se joka niska limassa kaatoi meille limua ja toimi sekä tarjoilijana, siivoojana että valvojana. Kova työtahti taas mahdollisti meille muita asioita, kuten etelän matkoja ja kivoja harrastuksia. Kesälomia ei pidetty, joten yleensä äitini oli sen verran väsynyt reissujen aikana että hän nukkui suurimman osan ajasta. Eihän sitä nyt nuorempana ymmärtänyt että miksi äitiä väsyttää, mutta nyt aikuisiässä en taas ymmärrä miten hän on jaksanut.


Usein kaikki ns ”paskat hommat”, kuten esimerkiksi lasten kanssa valvominen oksennustaudin aikana, reppujen pakkaamiset, sotkujen siivoamiset, eksyneiden tavaroiden metsästäminen ja koko firman (perheen) aikataulut jää äidin harteille ja hoidettavaksi. Siinä samalla pitäisi tietysti hoitaa omat työt, ylläpitää ystävyyssuhteita ja saada sitä kallisarvoista ”omaa aikaa”. Me äidit hoidamme paljon asioita kulissien takana, joita kukaan tuskin huomaa tai muistaa. Välillä emme edes välttämättä huomaa sitä itse. Iskee vaan ne tyyppilliset ”ai niin” tai ”huoh”, kun muistamme että sekin asia piti hoitaa. Tai sitten jäätävä morkkis, jos jotain unohtuu ja se oma lapsiparka on ainoa ilman eiväitä retkipäivänä.

Paras ratkaisu olisi tietysti jakaa nämä kulisseissa tapahtuvat työt puolison kanssa, mutta me äidit nappaamme ne toistuvasti itsellemme. Sitten ihmettelemme miksi me olemme niin väsyneitä. Tai miksi meillä aina on kiire. Onneksi oma äitini nauttii mummon roolista täysin rinnoin, joten jos arki tuntuu liian työläältä hän ryntää apuun hymysuin. Ei se äitiys lopu, vaikka lapset muuttaisivat pois kotoa. Kuten oma äitini manaili: ”no sitten vasta helvetti on irti, kun on huolissaan ja haluaisi soittaa joka päivä, mutta ei kehtaa!”. 

Kommentit

8 kommenttia
Avatar

Asiaa! Kyllä näin aikuisena ja itsekin kahden lapsen äitinä. Sitä ymmärtää ja osaa arvostaa omaa äitiä niin paljon enemmän.

Avatar

Loistava kirjoitus ja koko jutun kruunasi tekstin viimeinen lause!

Desire Nyman

Kiitos ❤️ Tosi kiva että tämä postaus sai hyvän vastaanoton, vaikka ei ollu sitä perus raskaushömppää 😁

Avatar

Mielettömän hyvä postaus! Todella hyvin oot osannut sanoittaa tätä asiaa. Kiitos!

Desire Nyman

Voi kiitos! 🥰

Avatar

Wau! Tää oli kyllä sellanen postaus, että lähti heti sisaruksilleni ja vauvaryhmään jakoon!! Kiitos siis tästä.

Desire Nyman

Kiitos! 🥰

Avatar

Kiitos. Ihanasti kirjoitettu. Muistui mieleen oma jo edesmennyt äitini joka aina teki kaikkensa jotta minulla ja sisaruksilla olisi hyvä olla. Oikein silmäkulmat kastuivat kuin luin tekstin. Vasta nyt itse 7kk vanhan tytön äitinä sitä ymmärrän miten paljon äiti ( myös isä) meidän takia on tehnyt. Kaikkea hyvää sinulle tulevaan ja kiitos myös kivasta blogista 😊 o nu kom jag först på att jag kunde ha skrivit på svenska. Heh. H. Mamma88

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä