desire nymark - Banneri

Muutama viikko sitten blogin kommenttiboksissa nousi esille mielenkiintoinen aihe: Olenko liian negatiivinen? Jotkut olivat tietysti sitä mieltä että olen maailman negatiivisin ihminen, joka ei todellakaan osaa ajatella asioita positiivisesti. Toiset taas olivat analysoineet tilanteen niinpäin että puhun suoraan, käyttäen huumoria ja sarkasmia. Mitä mieltä itse olen? En tiedä. Jossain vaiheessa elämää vaan tullaan siihen pisteeseen että ”minä olen tämmöinen ja se kelpaa mulle”.

En loukkaannu siitä, että en ole tarpeeksi positiivinen henkilön X mielestä. Jotkut ihmiset eivät vaan ole positiivisia. Siitähän se sanonta ”pessimisti ei pety” tulee. Mieheni on yltiö positiivinen. Ihan sama mistä on kyse, niin ajatellaan asiaa positiivisestä kulmasta. Minä olen ehkä enemmänkin sellainen ”toivo parasta mutta varaudu pahimpaan” ihminen. Luonteeltaan ehkä muutenkin vähän liian suora. En siedä kaunistelua, jaarittelua, jankkaamista tai ns. itsestäänselviä lisälauseita. Kuten nyt esimerkiksi ”vitsi nämä liitoskivut, mutta kyllähän minä olen iloinen raskaudesta” tai ”raskausaika oli rankka, mutta kaikki on tietysti sen arvoista”. Eikö noi nyt ole niin päivänselviä asioita että niitä ei edes tarvitse lisätä lauseen perään, vaikka lauseesta väkisin saadaan väännettyä positiivinen.

Some on pelkkä pintaraapaisu

Jokainen saa tietysti analysoida luonnettani puoleen tai toiseen. Onhan se vähän mielenkiintoistakin, koska tämähän on tulkintakysymys. Kannattaa kuitenkin muistaa, että vaikka ”vaikutan olevan” niin tai näin, somen perusteella ette tunne ketään. Täällä on pelkkä pintaraapaisu. Yritän tietysti antaa itsestäni mahdollisimman paljon, mutta varsinkin tekstin muodossa se on vaikeeta. Videoissa se on helpompaa, mutta koko elämäni ei tallennu muistikortille.

Minulla on muutenkin viharakkaus suhde someen. Halutaan nähdä sitä arkirealismia, koska kuka nyt jaksaa pelkkää vaaleanpunaista höttöä katsoa, mutta kaikessa on kuitenkin positiivisuus pakko. Valittaminen tai jopa ihan vaan asioista kertominen ns oikeilla nimillä on tietyllä tavalla kiellettyä, koska asiat voisivat olla pahemminkin. Usein kiillotetaan sädekehää lauseilla kuten ”kyllä minä vaan kestin ja pärjäsin” tai ”eihän toi ole mitään, minulla oli asiat tuhat kertaa pahemmin”. Itse haluaisin niin kovasti kysyä näiltä ihmisiltä että ”Niin, pärjäsit, mutta oliko kivaa?”.

Jotkut asiat eivät vaan ole positiivisia tai kivoja. Esimerkiksi kuukautisista en ikinä osaisi kirjoittaa positiivisella tavalla, vaikka oikeastihan se on hienoa että keho toimii ja niin edelleen. Tai liitoskivuista, norosta ja uhmaiästä. Oikea asenne on ehdottomasti tärkeä asia, mutta se oikea asenne ei välttämättä aina ole nimenomaan positiivinen. Sarkasmi on myös erinomainen selviytymiskeino. Ainoa asia, mitä en ymmärrä tässä setupissa on miksi ihmiset haluavat viettää vapaa aikansa negatiivisten asioiden parissa. Miksi ette lue blogeja tai vaikkapa kirjoja, mistä nautitte ja mistä tulee hyvä fiilis? Vai onko provosoituminen positiivinen asia?

Kommentit (6)

Vain sarkastinen ihminen voi täysin ymmärtää toista sarkastista. Ja kun sitäkin voi olla niin monenlaista, joko negatiivista tai positiivista sarkasmia ja näin sarkasmille eläen voin sanoa että sinun on positiivista 😀
Mie en oo pitkään aikaan tykännyt omissakaan puheissa siitä, että niitä negatiivisia fiiliksiä (juurikin vaikka kuukautiset, liitoskivut yms) ei saa sanoa ihan vain tunteena vaan niinkuin sanoit, sitä pitää vähän selitellä. Ettet vain nyt missään nimessä ole huono nainen, äiti, ihminen, henkilö… Välillä täytyy vain asioista kertoa, niinkuin ne on tai lähinnä miltä ne tuntuu. Minusta sie käsittelet oikein hauskasti asioita, eikä niissä oo tippaakaan ruikutusta tai negatiivista narinaa.

Tuskin itsekään ovat kovin positiivisia, jos toisten negailu aiheuttaa niin pessimistisiä tunteita. Eli julkiarvostelijat: ajatelkaa positiivisesti 😀

Aamen!
Kiitos tästä!

Positiivisuus ei muuten ole niin hyödyllistä kun luullaan. Ns negatiivisetkin tunteet on tärkeitä viestintuojia ihmiselle ja niitä pitää kuunnella, niille pitää antaa lupa. Ei niitä tarvi positiivisuudella työntää syrjään, se on tasapainotonta!!
Joten on parempi olla realisti ja osata tulla toimeen kaikkien tunteiden kanssa, se on tunnekypsyyttä.
Pahaan oloon ei tarvi jäädä vellomaan, mutta ei tarvi myöskään kääntää kaikkea väkisin poitiiviseksi.

On vain mahtavaa, että ihmisillä on erilaisia lähestymistapoja ja kuvakulmia asioihin. Toiset on tosiaan positiivisempia ja vaikka olisitkin negatiivisempi niin miksi tyyliä muuttamaan kenenkään mieliksi. Sun tyyli on just mun mieleen, turhat lätinät ja kaunistelut hemmettiin niitä on jo joka paikka muutenkin pullollaan! 🤭😎

Kiitos! 😄 Mä luulen myös et sellainen sarkastinen ja mustalla huumorilla höystetty tapa puhua asioista helposti ymmärretään väärin. Varsinkin näin blogitekstien muodossa 🙊

Vastaa käyttäjälle Kati Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Desire Nymark

Desire Nymark

Olen kolmenkympin kynnyksellä oleva nainen joka tekee kahvikuppeja, vauvoja sekä taistelee naisen nautinnon puolesta. Suosikkiasioihin kuuluu pastan syöminen ja kapitalistisen patriarkaatin kukistumisesta haaveilu. Harrastuksena kahvin juominen, nukkuminen sekä sarkasmi. Valitettavasti työtehtäviini kuuluu myös siivoaminen, ruonlaitto huonolla menestyksellä ja pyykkikori, jonka pohjaa en ole nähnyt vuosikausiin.

Arkisto

X