desire nymark - Banneri

Uskaltaako tässä vauvakuplan keskellä edes kertoa, että väsyttää. Synnytyksestä on kulunut kuukausi ja imetys joka alkoi niin ihanasti syö voimavaroja. Suihkutissit, pumppaamista, maitopisaroita joka puolella, hukassa olevia rintakumeja, tiheän imun kausia, unettomat yöt, epäonnistuneet päikkärit, jälkivuoto, kotityöt, esikoisen flunssa, vapaaehtoinen karanteeni, pelko pöpöistä, aivastava Mytte. VÄSYMYS.

Tämän kuukauden aikana ei ole tullut nukuttua hirveästi. Nukkuminen 2-3 tunnin pätkissä syö voimavaroja. Väsymys taas vaikuttaa jaksamiseen ja varsinkin mielialaan. Eli tässä on taas äiti, joka valittaa väsymystä. Ei mitään uutta. Bellelle puhkesi flunssa alkuviikosta, joten yöt ovat muutenkin olleet harvinaisen työläitä. Yksi lapsi tississä kiinni yrität lohduttaa toista. Flunssan takia ollaan vapaaehtoisessa karanteenissa, koska emme halua tartuttaa muita. Tai saada vielä pahempia pöpöjä meidän tytöille. Muutama viikko kotona meni kevyesti, nyt kuukauden jälkeen seinät meinaavat rysähtää päälle. Netflixin valikoima on jo kahlittu läpi eikä edes uusi tempparikausi lohduta.


Raskausaikana hormonit eivät heittäneet, mutta synnytyksen jälkeen olen ollut oikea herkkis, eli hormonit vaikuttavat varmasti myös. Eilen olin niin huonolla tuulella että ei ole tosikaan. Väsyneenä päätin pitää sellaisen esitelmän aiheesta ”väsymys”, että olisin ansainnut diplomin. Kaksi tuntia pelkkää avautumista, miten väsyttää ja kiukuttaa, miten perseestä maitolehmänä oleminen on, miten miehen käsihygienia on puutteellinen, esitelmä miten käsiä kuuluisi pestä ja saarna miten kaikkia ihmiskontakteja pitäisi välttää. Hysteerinen vaihde iskettiin tietysti myös silmään ja yhtäkkiä oltiin pisteessä ”jos meidän lapset kuolee se on sun syytä”. No, ainakin pestään kädet kunnolla jatkossa.


Riitely väsyneen äidin kanssa saattaa olla melkoisen mielenkiintoista. Äidit kun yleensä tuppaavat purra hammasta, kunnes seinä tulee vastaan. Ja sitten avaudutaan kunnolla. Yhtäkkiä pienetkin asiat ärsyttävät. Kuten miehen kuorsaaminen, huonot nimiehdotukset tai ihan vaan hengittäminen. Taisin kertoa mun miehelle että hänen ei kuuluisi pelätä koronaa, vaan minua. Palaverin pöytäkirjassa saattaa myös löytyä pientä vääntöä nimiehdotuksista, jotka olivat aivan perseestä (tietenkin), ja maininta caps lockilla miten ”meille ei todellakaan ole tulossa mitään Nannoja. Kaikki Nannat peruttu”.

Siinä samalla pidin pienen esitelmän naisen kehosta, nänneistä, imetyksestä, synnytyksestä, kohdusta ja mitä nyt vielä. Sen voin kuitenkin kertoa, että meno oli huomattavasti intensiivisempi kuin normi bilsantunneilla. Joten vaikka moni teistä kamppailee kotiopetuksen kanssa tällä hetkellä, en ainakaan vielä tee lisäkeikkaa opettajana. Palaverin päätettyä söin ison lautasen pastaa, pumppasin maitoa ja nukahdin. Sain nukkua ensimmäisen kokonaisen yön yli kuukauteen. Aamulla heräsin, join aamukahvia ja palasin tyytyväisenä vauvakuplaan. Tarinan tiivistelmä: väsynyt ja nälkäinen äiti on hirviö. Miehille: pitäkää huolta että äiti syö, juo ja nukkuu. Naisille: powerpoint tiedosto esitelmästäni saatavilla.

Kertokaa kuulumisia vauvavuodesta! Väsyttääkö, vai onko kaikki ihanaa?

Kommentit (35)

Minä niin toivoisin koko sydämestäni että tämä äitien paremmuus taistelu ja väsymys kilpailu, toisten arvostelu ja pahan puhuminen vaan loppuisi.
Me ollaan kaikki parhaita äitejä omalla tyylillämme niille omille jälkeläisille ja se on ihan tosi siistii.
Meit kaikkia väsyttää ja se on Okei sanoa ääneen. Meil jokaisella on omat vahvuudet j heikkoudet ja sietokyvyt.. Seki on ihan okei. Ja meidän jokaisen parisuhde on erilainen. Seki on ihan hemmetin okei <3
Oot viihdyttävä tyyppi Desire! Seuraan & tykkään.
Älkää seuratko jos ette tykkää

Hahaha, repesin ääneen! Ihana sinä 😀 ja onnea suloisista tyttäristä koko perheelle, ja ihanan nimen keksitte kuopuksellekin. <3

Näiden postauksien tarkoitus lienee enemmän viihde ja vertaistuki, kun mikään täysanalyysi Desiren elämästä, luonteesta tai käyttäytymisestä miestään kohtaan.
Eiköhän näissä oo paljon värikynää, mikä kuuluu hauskasti kirjoitettuihin teksteihin, sellaisiin mitä tääkin blogi sisältää.
Kannattaa vetää happea tai vaihtaa eri genren blogiteksteihin, jos nää menee niin tunteisiin.

Tosta en edes jaksa alottaa, että ”ei sulla oo oikeutta valittaa, kun mulla menee huonommin”. Hohhoijjakkaa.

Tsemppiä Desire!

Nainen on naiselle susi, ei tästä pääse mihinkään 😂Tsemppiä sulle, kaikille tulee välillä mitta täyteen ja ei välttämättä purkaudu kaikkein rakentavimmalla tavalla 😊 Mutta muista kaikki on ohi menevää, niin hyvä kuin paha ❤️ Tsemppiä❤️

En ikipäivänä kehtaisi laittaa nuon miehelleni. Joo kyllä muakin pelottaa tää tilanne mutta ei se oikeuta suoltaan mitä tahansa suusta. Mieti nyt jos tilanne olis toisinpäin että se sanois sulle että se on sun syytä jos meidän lapset kuolee. Kyllä siinä oltais vakavien asioiden äärellä, että minkälaisen ihmishirviön kanssa mä olen. Mutta noin se tuntuu olevan monessa suhteessa. Nainen saa sanoa mitä vaan ja miehen pitää ymmärtää. Toisin päin se juna ei kulje. Täälläkin moni nauroi sun raivoamiselle. Jos mies kirjottais tollasen blogi tekstin, se lynkattais.

Mä en näe tätä ihan näin, koska mullekin on sanottu että ”mieti jos pidätte ristiäiset ja teidän vauva saa pöpön ihan vaan koska halusit pitää juhlia ja vauva kuolee”. Enkä ottanu sitä mitenkään pahalla, mutta me ollaan kaikki tosi suorapuheisia. Että kai se sit riippuu mihin on tottunu 🤷🏼‍♀️

Siis joku läheinen sanonut kasvotusten? Oho, oon aidosti hämmästynyt. No ollaan kyllä sitten erilaisia koska mua toi olis satuttanut ☺ Olis hauska kuulla teidän riidoista miehes kanssa tai miten hänen vitutuspäivänsä sujuu. Mä en itse pystyis kuunteleen esim. kahden tunnin avautumista jostain mitä teen mieheni mielestään väärin ja miten kaikki on perseestä. Kyllä mulla menis ennen pitkää hermo 😌Ootte kyllä todella lehmän hermoisia kumpikin, meillä olis jo kunnon riita päällä tuollaisessa tilanteessa.

Ihana postaus, kiitos! Voin samaistua tähän edelleen, vaikka omat lapset on jo 6v ja 8v.
Itse höykytän kumppanin myös väsyneenä ja nälkäisenä ihan 100-0 mutta tässä piileekin se, että hän tuntee mut ja tietää olla ottamatta vakavasti näitä tunteenpurkauksia. Sama varmaan teilläkin?

Joo 😀 aika nopeasti oppi sen että jos oon väsynyt kiukuttaa ja silloin vaan kannattaa passittaa suoraan nukkumaan. Andilla taas työstressi on sellainen joka purkautuu. Yleensä jos naama on näkkärillä tietää et töissä on stressiä 😀 Pieni avautuminen ja unta palloon niin valtakunnassa on taas kaikki hyvin 😂

Sympatiakyky tuntuu puuttuvan monilta ihmisiltä nykyisin ..todella harmi ettei voi vain sanoa että tsemppiä ja jaksamista <3 selviätte hienosti,vaikka välillä rankkaa..kaikilla on omat haasteensa elämässä ja oikeus tuntea omat tunteensa. "Älä kadehdi sen ihmisen iloja,jonka suruja et tunne"

Voi voi Desiren arkea, miten kehtaat käyttäytyä miestäsi kohtaan nuin ilkeästi vaikka oletkin väsynyt. Ei se väsymys ole oikeus käyttäytyä puolisoa kohtaan miten huvittaa. Säälittää miehesi, tuskin hän kohtelee sinua väsyneenäkään nuin inhottavasti, ainakaan näiden blogijuttujen perusteella. Kun kerroit että sulla on pitkä pinna niin ei todellakaan ole, valivalivali kun kuulee jatkuvasti valituksia täällä blogissa. Olet kyllä niin tzombi äiti kuin olla voi, milloin olet tyytyväinen ja tasapainoinen?

Oikeastaan olen tosi tyytyväinen 😊 meillä on kaikki hyvin, mutta eihän se tarkoita että kaikki olisi ihanaa ja helppoa koko ajan. Somen perusteella ei kuitenkaan kannata tehdä luonneanalyyseja. Yksi kirjoittaa alas kaikki synkät ajatukset ja jaksaa sen avulla olla positiivinen, toinen hehkuttaa täydellistä elämää somessa mutta valittaa jatkuvasti oikeassa elämässä. Eihän pelkkä blogi tai muutama instakuva kerro koko totuutta ja olisi niin tärkeetä että ihmiset ymmärtäisivät tämän. Varsinkin lapset/teinit.

Haha 😅 silloin kun oli sikainfluenssa niin eristäydyin kotiin ja huusin käsienpesusta enkä hyväksyny meille vieraita koska olin raskaana ja sit oli vauva. No ei ehkä ollu turhaa hysteriaa, tauti kiersi lähipiirin mut me pysyttiin terveenä. Silloinen mies tajus pestä käsiä sen huudon jälkeen vaikka hulluna mua pitikin (niinkuin kaikki hänen tututkin). Mulla on jääny jo niiltä ajoilta toi käsienpesuhysteria päälle, myös lapsen kanssa. Ei se huono ole, monet pöpöt on meidän perhe varmasti sen ansiosta välttänyt. Käsidesi on kulkenut laukussa/autossa 10v mukana. Kädet pesty aina kun alettu syömään, tultu kotiin jne. Ihan perusjuttuja. Jokainen kun nämä muistais aina niin sairastaminen vähenisi. Ja kipeenä ei kyläillä.

Tää korona tässä juuri alkaneessa vauva-arjessa on se rankin juttu. Aiheuttaa mm. synnytyksiin/sairaaloihin muutoksia ja ahdistaa kaikin puolin tässä hormonihuurussa. Onneksi oli sektio maanantaina, niin ei sitten koko raskausaikaa tarvitse murehtia… Mutta olihan se oma juttunsa synnyttää siinä just kun tää härdelli alkoi. Muutenhan vähän väsyttää, kun munkin esikoinen on 3v., niin ei tässä vaan nukuta vauvan kanssa…

Täällä saa aina avautua 😁❤️ Mä itse työnnän kaikki avautumiset tänne postauksien muodossa 😂 mulla kirjoittaminen auttaa. Tsemppiä vauvan kanssa, ymmärrän huolesi nyt korona aikana!

Ja minua niin naurattaa nämä jutut, kun ”olen valvonut jo 9 kuukautta vauvan kanssa jne.”. Minun kuopus valvotti KUUSI vuotta. Vielä kuuden vanhana saattoi herätä jopa 9 kertaa yössä! Ollut aina rauhaton nukkuja, näkee unia hirveästi ja elää niitä ääneen. Heräsi itse ääniinsä (nauru, itku, puhuminen, kikattelu jne) ja sitten kun heräsi, huusi minut aina paikalle. Näiden herätyksien lisäksi oli ainakin kerran yössä pissahätä ja jano. Tällaisiin asioihin ei unikoulut auta, joten kestettävä vaan oli. Pienempänä saattoi herätä jopa 18 kertaa yössä. Ja menin töihin silloin, kun hän oli 2v8kk, joten yrittäkääpäs pikkuvauvan äidit käydä siinä sitten samalla töissä…. Ei aina kuule aivot toimineet ja ihmettelen miten olen selvinnyt ja miten töissä ei tullut virheitä. Että kantsii ehkä tulla sitten uudelleen valittamaan väsymyksestä, kun on vaikka valvonut edes sen yhden vuoden… On se niin rankkaa, kun valvomista on takana jopa pari kuukautta.

Väsymys ja unettomuus on aina rankkaa olipa sitten perheellinen tai vaikka yksin eläjä, ja ihmiset reagoi siihen yksilöllisesti. Toiset pystyy nukkumaan päivällä toinen ei, kaikki vaikuttaa. Ei se ole mikään kilpailu että sitten saat valittaa kun olet valvonut sata vuotta. !

Nimenomaan. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Suurin osa mun kavereista ovat lapsettomia ja heitäkin väsyttää välillä. Tällaiset ”HAHA, sulla ei ees oo lapsia, et tiedä millaista se on olla OIKEASTI VÄSYNYT” heitot tuntuu aika absurdilta. Väsymys on tunne siinä missä muutkin 😀 vai pitäisikö sitten sanoa että ”aaa joo sori, ilmeisesti vaan luulin olevani väsynyt. En kyllä sitten tiedä mikä mua vaivaa, koska väsymystä tämä ei ole” 🤔😂

Hanni, sitä lasta ei varmaan kannattaisi palvella öisin. Ei mitään juomatarjoiluja pitkin öitä. Ja lapsi osaa itsekin käydä pissalla siinä vaiheessa kun on kuivaksi oppinut. Oivoi kun KUUSI vuotta olet valvonut!

On varmasti ollut rankkaa! Mutta Myttehän ei ole meidän esikoinen, joten satun kyllä tietämään yhtä sun toista valvomisesta. Varsinkin keskosen kanssa ei hirveästi nukuta. Jotenkin kuitenkin koin että valvominen Bellen kanssa oli helpompaa 🤔 Kai siihenkin vaikuttaa niin moni asia. Mutta jos itse valvoo varmasti myös ymmärtää miten väsymys vaikuttaa kehoon, jaksamiseen, mielentilaan yms. Eli sitä ei kyllä mielestäni kannata vähätellä, vaikka joku ei nyt ole valvonut monta vuotta. Kyllähän lapsettomatkin ovat väsyneitä välillä, enkä koe että se ei olisi heille sallittua 🙂

Niin mistään ei saa sanoa, koska jollain menee aina huonommin ? Älä sinäkään valita, koska mun äidillä on 3 vammaista lasta ja yks hoidettavana niin kauan kunnes raskii laittaa johonkin laitokseen (eikä raski tietenkään) ja hän on valvonnan alla kokoajan.

Jokaisella on oikeus olla väsynyt ja siitä saa kertoa. Kielsin itseltä sitä niin paljon aikoinaan, että sairastin yhden kevään kunnes tajusin, etten uskaltanut olla väsynyt, koska ulkoiset seikat oli täydelliset – helpot lapset, helppo työ ja tarpeeksi hyvä toimeentulo, sekä terveyttä tarpeeksi, mutta väsyin ja masennuin silti. Enkä koe olevan yhtään huonompi tai parempi kuin sinä, missään muussa mielessä kuin siinä, että kaikilla on minusta oikeus väsymykseen.

Ps. Äitini ei ole katkera vaikka moni saattaisi olla.

Pelkästään äidit jopa kilpailevat siitä kuka valvoo eniten ja kenellä on oikeus olla väsynyt 😂 Tsemppiä äidillesi ❤️

Vaikka oma vauva vielä vatsassa niin kyllä väsyttää jo nyt. Esikoinen sairastaa koko ajan ja itse flunssassa (koronassa??). Karanteenissa seinät kaatuu päälle. Esikoisen järkyttävän uhma. Raskausvaivat ja vitutukset.
Tiedän että monella muulla vielä vaikeampaa mutta hiton vaikea pysyä positiivisena 🙄 varsinkin kun ei tiedä kauan tää tulee kestää. Ja sit vielä synnyttää tässä pahimmassa kriisissä ja sen jälkeen pelätä että vauva saa taudin.
Hemmetin hemmetti sanon minä.
Jopa helpotti kun sai edes vähän avautua 😄

Ensimmäisen lapsen kohdalla oli ihanaa kun pystyi vauvan kanssa ottamaan päikkärit milloin tahansa. Tällöin ei väsymys ainakaan minusta saanut yliotetta. Oikeastaan nautin koko vauvavuodesta. Toisen kohdalla asia onkin erilainen. Pitää huolehtia vauvasta sekä taaperosta, niin kyllähän näitä väsymys raivopurkauksia saattaa tulla 😀 Tsemppiä kaikille miehille.. oikeesti me naiset väsyneinä ollaan hirviöitä.

Samaan tartun minäkin.
”Äidit kun yleensä tuppaavat purra hammasta, kunnes seinä tulee vastaan. Ja sitten avaudutaan kunnolla.”
Anteeksi kuinka? Juuri tämä on sitä marisemista mikä sustakin huokuu kilometrien päähän. Yhtäkkiä räjähdät ja jopa syytät miestäsi lastenne mahdollisesta kuolemasta – ei sitä voi laittaa hormonien piikkiin!! Sinusta saa kuvan, että kaikki on kivaa niin kauan kun on helppoa. Pieni vastoinkäyminen, niin jo aukeaa marinakanavat ja täyslaidallinen miespolollesi! Kannattaa toden teolla katsoa nyt omaa käytöstäsi toisen näkökulmasta.

Nyt koronan aikana ihmiskontaktin välttäminen ja käsihygienia on tärkeä asia. Moni ei ehkä ajattele ihan niin jyrkästi, mutta jos haahuilee pitkin kyliä eikä edes vaivaudu pesemään kätensä se voi aiheuttaa toisen kuolemaan. Se että me ei kuuluta riskiryhmään ei tarkoita että suosituksia hoidetaan ”vähän sinne päin”. Se jos jotain on itsekästä!
Käsien aktiivinen pesu kun ei vaadi ihmisestä hirveästi. Jonkun mielestä saatan tietysti ylireagoida, mutta ihan ilman hormonejakin voin kertoa että eniten ahdistaa jos meidän perhe levittäisi pöpöjä pitkin kyliä ja joku muu joutuu kärsimään siitä. En ikinä pystyisi antamaan itselleni anteeksi jos tartuttaisin riskiryhmissä olevia, ja sitäkin asiaa kannattaa miettiä jos nyt eristys ja käsihygienia ottaa päähän.

En nyt ymmärtänyt pointtiasi ollenkaan. Kommentoin sinun käytöstäsi miestäsi kohtaan ja sinun yleistä asennettasi vaikeuksien koittaessa. Mietitkö yhtään miltä käytöksesi miehestäsi tuntuu? Mitä jos hän sanoisi sinulle samoin?! Hyökkäisi kurkkuusi kun vähän ärsyttää? Hormonit tai ÄITIYS ei ole mikään syy käyttäytyä epäkunnioittavasti toista kohtaan tai levittää pahaa oloa.
En usko että miehesi, jota aina niin hehkutat, olisi niin tyhmä että ei tekisi kaikkeaan jotta te tai kukaan muukaan ei sairastuisi. Kuinka loukkaavaa on edes ajatella niin omasta puolisosta?

Yleisestä asenteesta en usko että kukaan osaa sanoa mitään. Sellaisia johtopäätöksiä ei ainakaan kannata pelkän blogin tai somen perusteella vetää. Enkä usko että kukaan tahallaan levittää tätä tautia, enemmänkin just se että ei ajatella asiaa tarpeeksi. ”En minä tahallaan” ei lohduta hirveästi sitten kun sairastuu. Olen nyt vaan vahvasti sitä mieltä että tässä ei kannata ottaa mitään riskejä. Väsyneenä ulosanti on agressiivisempaa ja ei mekään aina ajatella asioita samalla tavalla, vaikka usein kehun miestäni. Avautumisesta ja hyvin nukutusta yöstä oli selkeästi apua. Nyt pestään kädet, pysytään kotona ja jaksan taas tätä pumppaus/imettämis rumbaa joka sekin on tärkeä asia 😊

Ihana kirjoitus Desire, nauroin ääneen tälle, koska samaistun niin täysin! 😂 Täällä siis ihan samat tunnelmat aina välillä, onneksi ravinto ja uni auttaa 🥰 Meidän tyttö syntyi karkauspäivänä, tänään siis kolme viikkoa vanha ❤️ Jaksamista sinne teille kaikille ☀️🧡

Tuntuu, että tässä lähes aina väsyttää 😂 ensimmäiset viikot vauva valvoi ja huusi yöt joten ei nukuttu ja päivisin ei sitten miehen kanssa osattu nukkua. Olin todella itkuinen, väsynyt ja lievästi masentunut kun kaikki ei tuntunutkaan niin ihanalta siinä
”vauvakuplassa” .
Nyt noin kolmen kuukauden ikäisenä nukkuu yöt paremmin ja itkuisuus vähentynyt. Oma olotilakin rauhoittunut ja tässä on osannut nauttiakkin tästä ajasta. 😊 mutta kyllä nämä ekat kuukaudet on yllättänyt täysin, että kuinka väsynyt sitä voikaan olla ja kuinka se väsyms vaikuttaa lähes kaikkeen. 😳
Jaksamisia sinne teidän perheelle ja onnea vielä ❤️ Vaikuttaako tämä korona tytön nimiäisiin/kastajaisiin?

No ihan helvettiähän se valvominen ja univelka on, mitä sitä kiertelemään. 😂 Nim. Neljä lasta ja ei kiitos enää ikinä viidettä valvottajaa.
Jatkathan sä raudan popsimista edelleen? Alhainen ferritiini tekee väsymyksestä tuplaten kamalampaa.

Kyllä se väsyttää. Minulla poika on 1v4 kk ja en nuku vieläkin koko yö ja temä on väsyttävä. Mies ei ymmärrä miksi mä olen väsynyt ja en jaksa mitä tehtä. Tai miksi mä ei halua sänkysä tehtä mitä. Ma en jaksa, ma haluan nukkua kunnolla koko yö. Mutta en saa.

Terkut 8 kuukautta vanhan vauvan äidiltä. Ei ole ollut ihanaa pelkästään, ei tosiaan, vaan ihan sairaan raskasta ja mielialat ovat heitelleet. Nyt just kuuluu hyvää, mutta olen kyllä mietittynyt, että tuskin lisää lapsia tulee vaikka tämä yksi onkin maailman ihanin ja tärkein <3

Yhteen lasueeseesi kiinnitin huomiota: "Äidit kun yleensä tuppaavat purra hammasta, kunnes seinä tulee vastaan. Ja sitten avaudutaan kunnolla." Tämä ei päde ainakaan minuun, sillä pyrin sanomaan asiat heti kun ne ovat päällä, jotta ei just tapahtuisi "kunnon avautumisia". Onhan se raskasta, mutta loppujen lopuksi palkitsee.

http://www.anna-mariak.com/

Kai se sit riippuu ihmisestä miten avautuu 😁 äitiyden myötä mulle on kehittynyt harvinaisen pitkä pinna, mut sitten kun räjähtää räjähtää kunnolla 🤭

Vastaa käyttäjälle äiti-ihminen Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Desire Nymark

Desire Nymark

Olen kolmenkympin kynnyksellä oleva nainen joka tekee kahvikuppeja, vauvoja sekä taistelee naisen nautinnon puolesta. Suosikkiasioihin kuuluu pastan syöminen ja kapitalistisen patriarkaatin kukistumisesta haaveilu. Harrastuksena kahvin juominen, nukkuminen sekä sarkasmi. Valitettavasti työtehtäviini kuuluu myös siivoaminen, ruonlaitto huonolla menestyksellä ja pyykkikori, jonka pohjaa en ole nähnyt vuosikausiin.

Arkisto

X