desire nymark - Banneri

Moni teistä ei ehkä tiedä, että olemme jyväjemmareita. Minä olen viettänyt lähes koko elämäni Porvoossa, ja nyt en puhu vanhasta Porvoosta, eikä Porvoon keskustasta, vaan Porvoon landesta. Tällä hetkellä asumme minun lapsuudenkodissani. Täältä meillä on 5 km huoltoasemalle, 8 km ruokakauppaan ja 50 km Helsinkiin. Yläasteella muutimme vielä syvemmälle landelle, Porvoota sekin, mutta bussipysäkille oli 5 km, ruokakauppaan 16 km. Silloin kurkut, porkkanat, perunat ja kananmunat ostettiin naapureilta ja tiet aurattiin omalla traktorilla.


Joku saattaa luulla että täällä metsästetään peuroja paljain käsin ja nyljetään ne kotipihassa. Oikeasti elämä ei ole sen kummempaa täällä landella, kuin pk-seudulla. Emme metsästä, emme käytä Koffin lippiksiä emmekä Valtran t-paitoja, mutta tekemistä kyllä riittää. Tehdään omat polttopuut, pihaa pitää aurata itse, soitto huoltoyhtiölle ei auta, jos jokin hajoo käsiin, koska huoltoyhtiötä ei ole. Meidän talon huoltomies on isäntä itse.

Landelta Helsinkiin ja takaisin

Andreas muutti landelta Lauttasaareen opiskelun takia. Suhteen alkuaikoina vietimme muutaman kuukauden Lauttasaaressa, ja vihasin sitä. Meteliä, naapureita, ruuhkaa, ihmisiä, kaikilla on kiire. Kämppä itsessään oli melko tilava, mutta omaa pihaa ei tietenkään ollut. Aika nopeasti seinät kaatuivat päälle. Ensiksi Andreas ei halunnut muuttaa takaisin maalle, koska Helsingissähän on kaikki palvelut. Olihan tässä muutama kulttuurisokki alussa, kun ruokakaupat menevät kiinni 21.00, rautakaupat 19.00, raflat eivät välttämättä ole auki joka päivä, pihavaloja ei ole. Nyt taas ollaan siinä pisteessä että Andreas kiroilee ruuhkaa, jos hänellä on töitä pk-seudulla. Täällähän ajaa autonsa suoraan lähes kaupan oven viereen ja meidän ruuhkat ovat luokkaa traktori tai mopoauto, jota ei pääse ohittamaan.


Välillä täällä somessa ihmetellään miksi emme ikinä käy leikkipuistoissa. Ei ole mitään syytä käydä. Kaupungissa matkustetaan pidemmän matkan, että pääsee luonnon helmaan hengähtämään. Maalla taas on koko ajan metsää ympärillä ja saa ajaa pidemmän matkan, että pääsee ihmisten ilmoille. Meillä on iso talo ja hehtaarin tontti. Ympärillä on metsää ja peltoa, lähin naapuri on kesämökkiläinen. Tämähän tarkoittaa että tekemistä riittää. Talvisin lumileikit ovat luokkaa ”aurataan yhdessä pihaa”, kesällä taas on muita pihahommia. Meiltä löytyy myös hiekkalaatikko, keinut, liukumäki, leikkimökki ja trampoliini omasta pihasta. Leikkikaverit kutsutaan kylään, kuten myös meidän omat kaverit ja jos käymme jossain käymme yleensä uimassa.

Ihanat maisemat vaunulenkeillä

Käymme vaunulenkeillä mettäteitä pitkin. Harvoin törmäämme ihmisiin, mutta muutama peura, jänis tai hirvi saattaa näkyä. Sen kyllä myönnän, että ulkonäkö ei ole kovinkaan tärkeä täällä maalla, vaikka somesta ehkä saa toisenlaisen kuvan. Aika usein puen lapset hirveällä vauhdilla ja nappaan itselleni ekat kuteet jotka tulevat vastaan. Yhdistelmä saattaa välillä olla aika hassun näköinen, luokkaa tuulipukutakki, luiskevuiske, sukat + sandaalit yhdistelmä. Kauppaan sitten isketään välillä jopa farkut jalkaan. Kaupassa käymme muutenkin harvoin ja kotona on hyvät varastot kaapeissa, koska sinne kauppaan on kuitenkin matkaa. Tämä koronatilanne ei siis ole vaikuttanut meidän arkeen kovinkaan paljon. Kavereita ja sukulaisia kyllä on ikävä, mutta emme muutenkaan hillu kauppakeskuksissa, joten aika ei tule pitkäksi vaikka kotikaranteenissa ollaankin.


Pihaan ja torppaan kyllä panostetaan, koska täällähän me vietämme suurimman osan ajasta. Emme käy ulkona syömässä tai leffassa, siiderit juodaan omalla terassilla. Ei ole hinkua päästä matkustamaan, vaan haaveilemme omasta mökistä, joka olisi vielä syrjemmällä, missä voimme viettää kesät. Polttopuut teemme itse, vesi tulee omasta kaivosta, pihalla voi hillua vaikka pikkareissa ilman että joku näkee ja nurmikon voi leikata vaikkapa keskellä yötä, ilman että joku valittaa. Isäpuoleni muutti Helsingistä tänne metsään nelikymppisenä ja meinasi saada slaagin kun äitini otti imurin käteen keskellä yötä. Naapureita kuulemma häiritsee. Nolona hän sitten tajusi hetken päästä, että meillä ei oikeastaan ole naapureita.

Ilman autoa täällä ei kyllä pärjää. Julkinen liikenne tarkoittaa lähinnä muutama bussi päivässä. Takavetoisella bemmillä olin jumissa milloin missäkin talvisin, joten vaihdettiin maasturiin. Kesällä hyttisiä ja muita itikoita on niin maan perkeleesti. Olen silti landepönde henkeen ja vereen. Ilma on raikkaampaa, asuntojen hintataso on edullinen verrattuna pk-seutuun, lapset kasvavat luonnon keskellä ja väkisinkin tulee syötyä luomua, koska suvussa on maajusseja. Silti kaikki palvelut ovat suhteellisen lähellä.

Millaisen kuvan olette saaneet meistä somen perusteella? Luulitteko että olemme citykissoja, vai tiesittekö että olemme maalaistolloja? 😀

Kommentit (13)

Sulla on jalat maassa ja järki päässä. Siksi mä tykkään lukea teidän kuulumisia. Toi on totta, että kaupunkilaiset ei oikeasti ymmärrä maalla asumista ja sen tuomia haasteita. Monelle on outoa, että asioihin pitää varautua eikä se pizzeria olekaan siinä naapurissa. Se vapaus ja mahdollisuus olla oma itsensä on hienoa maalla asumisessa. Ei oo niin väliä onko huulipuna samaa sävyä kumisaappaitten kanssa tai omistaako Hermesin huivin tai onko käyty manikyyrissä. Jos on rahaa niin ostetaan uus traktori eikä 5 uutta Chanelin laukkua.
Teillä on ihanat lapset ja ihanilla lapsilla on ihanat vanhemmat.

Ostitko talon vanhemmiltasi vai olivatko he myyneet sen jollekin ulkopuoliselle siinä välissä?

Se oli vuokralla reilu 5 vuotta 😊 siinä samalla ne yritti myydä, mutta lama iski ja tiputti hinnat, eikä äiti halunnut luopua tästä liian halvalla. Onneksi 😁

Tuo mihin sanoit muuttaneesi yläasteella kuulostaa ihan lapsuudenkodiltani. Sillä erotuksella, että meillä metsästettiin, valtran kuteita ja Valtrakin löytyi. 😂 Maalla asumisesta ja esim. noista mökkihaaveista lukisin mielellään enemmänkin. Kiva, että tuot maaseudulla asumista esille myös muustakin kuin perinteisestä maatalousyrittäjän näkökulmasta. 😊 Parhautta maaseudulla asumisessa oli kyllä todellakin tuo, omalla pihalla saattpi olla vaikka alasti ilman, että kukaan sitä huomaa, tai siitä häiriintyy. 😂

Nojoo, nyt itseasiassa kun mietin tätä asiaa vähän enemmän niin mun veljellä kyllä oli valtran lippis, vietti suurimman osan ajasta pellolla ja metsästi hirviä 😂
Mökistä tulee lisää, kunhan päästään rakentamaan! Tää lupaprosessi on melkoinen, koska täällä oli ilmeisesti nähty joku harvinainen orava tai uhanalainen etana, jonka takia suurin osa on viheraluetta nykyään. Joten tässä kestää hetki selvitellä missä saadaan rakentaa ja miten 🙈😂 mutta kunhan saadaan rakennuslupa läpi niin sitten tänne tulee mökkihöpinää! 😊🙌🏻

🤣😂parasta tuo ”uhanalainen etana”😂🤣kyllä täältä pk-seudultakin niitä löytyy.

Meilläpäin jyväjemmari on myös maanviljelijä, ei kotona puutarhassa tomaattia ja kurkkua kasvattava kotipuutarhuri.
Myöskään välimatkat joista puhut eivät ole pitkät. Kaupasta ei kyllä tarvitse hamstrata mitään jos matkaa on 20km. Sen kyllä ajelee jos jotain äkkiä tarvitsee.
Ihmettelen tosiaan samaa kuin edellinen että luuletteko tosiaan olevanne ainoat maalla-asuvat, joilla korona ei ole elämää mullistanut..?

Miksi tämä postaus pitää ottaa negatiivisesti… Kaikki eivät oikeasti tajua miksi pitää olla se oma auto, eikä voi vain kulkea julkisilla. 20km ajelee joo, mutta miksi ajella, kun voi käydä fiksusti kaupassa ja ennakoida, ostaa kennon kananmunia vaikka vielä olisi kotona kolme munaa jäljellä tai valmiiksi sokeri paketin, kun edellinen on avattu ja sitä käytetään säännöllisesti. Se ei ole hanstraamista. Yksittäisen tuotteen kaupasta hakemisessa ei ole vain järkeä (joskus toki on ihan pakko) siihen menee aikaa, rahaa ja polttoainetta. 20km suunta on kumminkin edestakaisin yli 30min+aika mikä menee kaupassa, rahassa n. 3.5-6€ autosta riippuen.

Tämä Bellen puutarha nyt oli vitsi, meidän suvussa on maanviljelijöitä ja meille se tarkoittaa että kaikki ovat mukana auttamassa. Eli ne hommat ovat meille ihan tuttua puuhaa 😊 sitä en kyllä ymmärrä, miksi joku kävisi kaupassa useita kertoja viikossa, jos matkaa on sen 20 km tai enemmän? Tuntuu aika turhalta 😅 Moni joka asuu pk-seudulla on ihmetellyt millaista meidän elämä on, ja tämä postaus oli ehkä enemmän tarkoitettu heille 🙂 Oletan että ymmärrätte, että kaikki eivät asu maalla. Jotkut eivät edes välttämättä poistu kehä kolmosen ulkopuolelle 😊

Itseäni ihmetyttää, miksi tälläistä pitää perustella ja selitellä? Meinaatko että olette Suomessa ainoat ”landeilijat”? No, ette ole.
Tälläisenä korona-aikana sitä ihmettelee miten ihmisten elämät nyt niin mullistui, kai se kaupungissa on niin erilaista. Itse lukeudun myös lande-asujiin, en ole arjessani huomannut juurikaan mitään muutosta koronan takia.

Juuri koska ”kai se kaupungissa on niin erilaista” ja sen takia ihmiset usein ihmettelevät miksi meidän arki poikkeaa niin paljon siitä heidän omasta. Miksi esim omistamme auton, miksi ostamme kotiin reilusti ruokaa kerralla, miksi emme käy leikkipuistoissa, miksi haluamme rakentaa kesämökin, miksi emme haaveile matkustamisesta jne 😊

Minulle teistä jäänyt kuva on juuri se, mitä tässä kerroit. Kirjoitat hyvin maanläheisesti, mitä kertomasi mukaan juurikin ilmeisimmin olet. 🙂

Meillä kyllä käytetään jyväjemmari nimitystä maanviljelijästä eikä vain maalla asuvasta.

Ollaan pienen skaalan jyväjemmareita, Belle kasvattaa kaiken maailman basilikoita, eri tomaatteja, mansikoita jne. Hän on omasta mielestään ”en liten bonde”. (Pieni maanviljelijä) 😂 eihän sitä ikinä tiedä jos neiti meinaa laajentaa toimintansa 😀

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Desire Nymark

Desire Nymark

Olen kolmenkympin kynnyksellä oleva nainen joka tekee kahvikuppeja, vauvoja sekä taistelee naisen nautinnon puolesta. Suosikkiasioihin kuuluu pastan syöminen ja kapitalistisen patriarkaatin kukistumisesta haaveilu. Harrastuksena kahvin juominen, nukkuminen sekä sarkasmi. Valitettavasti työtehtäviini kuuluu myös siivoaminen, ruonlaitto huonolla menestyksellä ja pyykkikori, jonka pohjaa en ole nähnyt vuosikausiin.

Arkisto

X