desire nymark - Banneri

Blogissa kaikuu tyhjä haloo. Elämässä tapahtuu kyllä vaikka ja mitä, mutta ei mitään sellaista extravaganzaa, mistä ihmiset kiinnostuisi. En tiedä, onko minusta tullut vanha, vai mikä tässä mättää, mutta mitään kiinnostavaa sanottavaa minulla ei juurikaan ole. Elämässä ei ole mitään isoja kriisejä ja huolenaiheita, eikä minulla oikeastaan ole mitään vahvoja mielipiteitä tai näkemyksiä tällä hetkellä. Ajattelen, että jokainen tekee miten tekee ja kaikesta ei tarvitse olla mielipidettä.


Meillä on aivan ihanat lapset. Siis oikeasti, molemmat ovat tosi iloisia tyyppejä. Belle on iäksekseen todella huolehtivainen ja sellainen pieni ihminen, joka ajattelee ja analysoi asioita ihan hirveästi. Uhma näkyy lähinnä kiukkuitkuna, kun jokin ei onnistu ja harmittaa. Mitään hirveitä itkupotkuraivareita tai rageemista meillä ei ole. Molemmat lapset kasvavat ja nukkuvat hyvin. Vaikka meidän muksut ovat tosi ihania ja täydellisiä juuri tällaisena, ne eivät kuitenkaan ole Einstein tasoa, jotka kävelevät ulos kohdusta, oppivat lukemaan 3 kuukauden iässä ja valmistuvat maisteriksi vuoden iässä. Ne ovat tavallisia, iloisia lapsia. Nukkua he kyllä osaavat, siitä minun nyt sentään on pakko hehkuttaa.

Ennen jaksoin nähdä ihan hirveästi vaivaa kuvien eteen. Oli facetunea, filttereitä, vaatteet oikean sävyisiä ja sitä rataa. Ennen nyt muutenkin jaksoin meikata ja laittautua. Jossain vaiheessa elämää olen myös jaksanut kuvata meidän ruokia, ennen kuin joku on kerennyt koskea siihen. Kai siinä sitten tuli seinä vastaan, enkä enää jaksa nähdä yhtä paljon vaivaa. Välillä Andreas kysyy, jos haluan ottaa kuvia ruuasta, mutta aika usein vastaan että ”kyllä mun seuraajat tietävät että me syödään joka päivä!”. Sitten tilanne eskaloitui siihen, että julkaisin kuvan itsestäni heti sektion jälkeen, sairaalan verkkopikkareissa ja jäätävän pallovatsan kanssa. Eipä hirveästi kiinnosta muokata pois ryppyjä tai finnejä enää.


Meidän elämä on oikeasti ihan tavallista perhearkea. On puklua paidassa, tai hiuksissa ja välillä kämppä on yhtä kaaosta. Instagram feediin ilmestyy kauniita kattauksia piknikeistä ja brunsseista. Meillä vedetään ruisleipää ja makaronilaatikkoa, eikä siinä ole mitään väärää, mutta ei se nyt kovin mielenkiintoista ole. Itse en koe, että elämäni olisi tylsä, enkä todellakaan jaksa muuttaa mitään pelkästään kuvien tai somen takia, mutta välillä meinaan itsekin nukahtaa pystyyn, kun näpyttelen näitä postauksia. Kai tämä lapsiperhearki sitten on tällaista. Melko kuivan oloista muille, mutta oikeasti niin ihanaa ja täynnä rakkautta. Sitä vaan on vaikea pukea sanoiksi.


Vuosien saatossa ihminen muuttuu. Minusta on ilmeisesti tullut todella kuiva ja tylsä akka. Muutama päivä sitten törmäsin artikkeliin, missä joku tubettaja oli käskenyt vanhempia ”jättämään se huutava paskakone hoitoon, ettei pilaa muidenkin iltaa”. Hitto että mussa kiehui. Meinasin kirjoittaa tästä postauksen, mutta mielipiteeni voi tiivistää kahteen lauseeseen: 1. Vittu mitä paskaa. 2. Myös aikuiset miehet pitäisi päästää tubettamaan vasta kun oppivat käyttäytymään. Siinä se. Samana iltana mun menkat alkoivat, joten tajusin heti miksi olin niin raivona tästä asiasta. Pakko myöntää, että salaa ajattelin ”ootappa vaan sitä päivää, kun sulla on omia lapsia. Jospa ääni kellossa muuttuisi”. Sitten tajusin että tämä ”OOTAPPA VAAN” manailu on ehkä ärsyttävin asia maan päällä, ja hyssyttelin itseäni.

En oikein tiedä mitä keksin teille seuraavaksi. Mitään elämän neuvoja en halua antaa, koska itselläni on parannettavaa joka ikisellä sektorilla. Mitään mielenkiintoista tuskin tapahtuu, jos ei taivas romahda. Olen välilimbossa tällä hetkellä. Kaikki on hyvin, oikeastaan melkein täydellistä, mutta kiinnostavia emme ole, joten tiedän että tämä ei ole jokaisen pala skagenia. Näin muuten juuri, miten ystäväni päivitti kuvan Bollingerista. Itse istun juomassa kyykkyviiniä ja tunnen miten mun suomenruotsalainen sielu rapistuu rusinaksi. Onnellisuus ei vaan ole mielenkiintoista.

Kommentit (14)

Tee my day teidän tavallisesta päivästä!
Ja ekat kuukaudet vauvan kanssa on oikeasti ihania, niistä saa nauttia ❤

Teillä on aivan ihana perhe ja on ihana seurata teidän kasvamista💖 olisi ihana nähdä videolla ihan perus arkea! + olisin niiiin kiinnostunut kuulemaan sun kommentit tän tubettajan aivopieruista (työskentelee ylellä ja me veronmaksajat maksetaan hänen palkka🙃🙃). Kaikkea hyvää teille!❤️

Siis niin totta!! Onnellisuus ei ole kauheen mielenkiintoista mut ihanaa se on. Itsekkin kirjoittelen lähinnä menneestä elämästä. Mitä sitä oikeesti kirjoittaa kun arki on perus ihanaa ja tavallista. Onneksi on entinen elämä mistä riittää puhuttavaa 🤭

Hei,
Juuri luin blogisi esittelytekstin ja sitten luin tämän kirjoituksen. Ehkä tämän hetkinen tilanne on nyt se ”valo tunnelin päässä”? Yhdyn myös aiempiin kommentteihin. Toivottavasti jatkat (tylsästä) perhe-elämästä kirjoittamista!

Hei!

Olen 52 -vuotias vanha akka 😀 ja luen blogiasi siksi, että se ei ole päälleliimattua kiiltokuvaa.
Parasta ovat arkiset jutut, joten pidä sama linja edelleenkin, älä yhtään epäile itseäsi.

Kaikkea hyvää ja nauti siitä, että sinulla on kaikki onni juuri siellä, perheessänne.

Ihan paras blogi just näillä elementeillä. ❤️ ☺️
Tuotahan elämä on meillä kaikilla – miksi se pitäis saada näyttämään jotenkin ”hienommalta” blogin takia? 😃
Hyvä Desire!! 👏🏻👏🏻

Voi kun mä tykkään lukea sun blogia just sen takia, kun se on ”tavallinen ja tylsä”. Oot niin ihanan rehellinen omasta elämästäs! Jatka vaan samaan malliin 🙂

Hyvä kirjoitus! Mua kyllä kovasti kiinnostaisi se terassiremppa…kuvia vaihe vaiheelta ja suunnittelua ym… Jos vaan sulla aika riittää ja jaksat?

Mutta juuri tämän takia tykkään postauksiasi lukea: olet jalat maassa oleva fiksu nuori äiti, joka vielä kaiken lisäksi kirjoittaa todella taitavasti. Ei siihen mitään luksusarkea tai kiiltokuvia tarvita ❤️

Sun juttuja on just hyvä lukee, ku niistä paistaa niin lujaa tyytyväisyys siihen mitä on. Mä juon kyykkyviiniä kahvimukista kun lapset on menneet (tai menossa) nukkumaan ja vaikka välillä muiden hehkeät instagram-päivittelyt vähän aiheuttaakin kateuden pistoksia kun itse ei muka ikinä pääse mihinkään, niin oikeastaan en silti vaihtaisi tätä mihinkään. Ja on ihan hemmetin kiva tajuta ettei ole ainoa jolla on hyvä näin.

Musta on vaan ihana lukea että muutkin vetää makaroonilaatikkoa sotkuisessa kämpässä eivätkä tee muuten mitään ihmeellistä! Ei hätää siis 😊

Nyt on elämässä tällainen vaihe. Ei se muillakaan varmasti pelkkää piknikkiä ja kukkien keräilyä ole, mutta someen laitetaan vain juuri ne kuvat. Mahtuu muillekin sitä tavallista arkea 98%ajasta..Mutta tuo miehesi ilme kertoo kaiken. Voiko mies onnellisempi olla? Teillä on kaikki hyvin. Nauti sinäkin äläkä ota mitään murheita blogin suhteen.

Elän varmaan sitten itsekin ”tylsää lapsiperhearkea”, mutta blogisi kuuluu ihan lemppareihini. Tämä on virkistävän erilainen ja aito. Jatka vaan samaan malliin 🙂

Hei Desire! Sun blogi on just parasta sen takia, että sä uskallat olla oma itses ja kertoa asioista juuri niinkuin ne on. Sen takia tällainen vanhempiki äiti jaksaa lukea sun blogia ku ei oo kuvat liian siloteltuja ja tilanteet pystyy näkemään sellaisina ku olet ne kirjoittanu. Yhellä bloggaajalle kaikki on niin ihkua ja toisella ukko on niin paska, että sitä on haukuttava joka välissä, kolmannella on 50 merkkilaukkua ja krääsää kämppä täynnä. Teillä eletään aitoa ja ihanaa lapsiperheen elämää just sellaisena kuin se on itkuinen sekä iloineen. 👍. Teidän perhe on ihana ja sulla on huipputyyppi lasten isänä ja miehenä. Jatka samaan malliin ja kirjoita asiat just sellasina ku ne on. Ihanaa kesää koko porukalle😘

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Desire Nymark

Desire Nymark

Olen kolmenkympin kynnyksellä oleva nainen joka tekee kahvikuppeja, vauvoja sekä taistelee naisen nautinnon puolesta. Suosikkiasioihin kuuluu pastan syöminen ja kapitalistisen patriarkaatin kukistumisesta haaveilu. Harrastuksena kahvin juominen, nukkuminen sekä sarkasmi. Valitettavasti työtehtäviini kuuluu myös siivoaminen, ruonlaitto huonolla menestyksellä ja pyykkikori, jonka pohjaa en ole nähnyt vuosikausiin.

Arkisto

X