desire nymark - Banneri

Kyselyikä, voi saamari mä sanon. Ensinnäkin, olen tajunnut että sanonta ”ei ole olemassa tyhmiä kysymyksiä” on höpönpöppöä. Toiseksi, olen myös tajunnut että on olemassa vähän perkeleen monta asiaa, mihin en tiedä vastausta. Tämä ”vaför de?” (eli miksi) on jopa lyhentynyt, ja nykyään Belle kysyy ”vafö?”. Katsos sillä tavallahan tämä jatkuva kysely menee paljon nopeammin.

Eräänä päivänä katsoimme Egyptin prinssi leffaa. Tämähän on tuttu meikäläiselle jo nuoruusiästä, mutta hitto, en kyllä muistanut että tämä kyseinen elokuva on näin raaka! Ihanku jotain kauhuleffaa kattois! Koko leffa alkaa heitteelle jätöllä, suurella hukkumisvaaralla ja sit siirrytäänkin orjuuteen ja yhtäkkiä syötetäänkin jo poikavauvoja krokodiileille. No, toivon et Belle kattois tätä yhtä naiivisella asenteella kuin minäkin olen tehnyt tähän saakka, koska neitihän ei suostunut vaihtamaan leffaa. Sitten alkoi ”miksi?” – tulva, ja yhtäkkiä huomaan olevani raamattu.fi sivulla, silleen kasuaalisesti tiistai päivänä kello 10:32.

Iltapalan yhteydessä Belle sitten kysyi vakavalla äänellä, että ”Mamma… mitä muuta jeesus on ku teippi?”. Meinasin tukehtua mun leipään. Tässä remontin keskellä jesari on erittäin tuttu, mutta niin. Raamatusta ei olla keskusteltu. Livistin tilanteesta sillä perinteisellä ”kysy isiltä, hän osaa selittää”. Kyselyikä on muutenkin aiheuttanut muutaman sellaisen ”eeeii….” – tilanteen, kuten nyt esimerkiksi kun Belle kysyi mun veljeltä, miksi hänellä on ”niin iso vatsa”. Tai mun äidiltä, milloin oikein on hänen vuoro siirtyä taivaaseen, vähän sellaisella ”olisi jo korkea aika” – äänensävyllä.

Lastenhan on pakko saada kysyä, ei ne muuten opi. Välillä sitä vaan toivoisi, että ne eivät olisi ihan näin tiedonjanoisia. Jos joku luuli, että uhmaiässä aivan liian usein hoettu ”ei” on hermoja raastavaa, niin voin kertoa, että tämä ”miksi?” vaihe on vielä isompi raastinrauta. Voisin jopa käyttää tv shopista tutun slicer dicerin kuvitekuvana, koska tässä kyllä pilkotaan jokaista asiaa niin pieniksi paloiksi, että ei ole tosikaan. Välillä vastaukset eivät miellytä ja kiukkuisena sitten itketään, kun tuntuu väärältä hyväksyä, että aurinko on keltainen ja taivas sininen.

Olen kuullut, että tämä vaihe helpottuu neljän vuoden iässä, eli meillä on melko korkeat odotukset. Voin kuitenkin kuvitella, miten Belle puhaltaa kynttilät kakusta ja kysyy ”miksi ne sammuivat?”. Hohhoi. Tämähän on pelkkä ohimenevä vaihe, kuten ne kaikki muutkin vaiheet. Mikä vaihe teillä on meneillään tällä hetkellä? 😀

Kommentit (11)

Kyselyikä tavallaan täälläkin. Tosin meillä asuu kaksi kaikkitietävää teiniä, mutta kaikkiin sääntöihin vingutaan miksiii ii ii? Onks pakko? Ja tietysti EI! Eikä ne jaksa raukat mitään. Rankkaa.

Kyllä on käyty läpi tuo ihana kysely ikä ja se ei suinkaan loppunut 3 tai 4 tai 5vuotiaana. Käytiin läpi lisääntymiset, kuolema jne. Koskaan en sanonut että sitten kerron kun olet vanhempi. Vastasin aina siihen mitä kysyi sopivalla tavalla. En tiedä miksi ei 3v saisi tietää mistä hän on tullut ja miten. Nyt tuo kyselijä on 12v ja kyllä hän edelleen saattaa ykskaks kysyä monenlaista, paras just sillon pysähtyä kun juroteini itseään avaa ja haluaa jutella. Jutellaan heti kaikki tai jatketaan myöhemmin, riippuen tilanteesta. Mutta tuo iänikuinen Miksi? Puuh.

Meillä on 6- ja 8-vuotiaat lapset ja kyselyikä edelleen vahvasti päällä 😀 Vanhempi on ollut pitkään kiinnostunut siitä miten vauvat menevät sinne äidin mahaan (tietää kyllä, että kasvavat mahassa ja miten syntyvät). Kyseli sitä ekan kerran jo monta vuotta sitten ja kerroin, että jutellaan siitä kun hän on vanhempi. Nyt hokee koko ajan, että olen jo vanhempi 😀

Vitsi repesin tuolle ”mitä muuta Jeesus on kuin teippi?” 😂 Meidän 4v. kertoi polleana (seurakunnan) kerhotädeille ja -kavereille että hänellepä on ilmestynyt Jeesus. Kyllä vaan, hän oli nähnyt Jeesuksen kuulema Afrikan Tähti -pelissä …(taisi kuitenkin olla maantienrosvo?)😁

Muistan sen kerran, kun lapsi rakasti kysyä samaa kysymystä uudestaan ja uudestaan. Jossain vaiheessa hokasin, että muksu piti siitä että kuuli vastauksen, jonka hön oli jo kuullut. Aloin sitten vastailemaan kysymyksiin niin oikein kuin itse osasin etten olisi aivan täysin tylsistynyt (tyyliin mikä on kaiku? -> ääni joka tulee takaisin selitys syventyi polulle ääniaallot – aaltoliike – superpositioperiaate – heijastuminen jne). Sain hieman outoja katseita, kun kävimme tätä keskustelua vaunulenkeillä. Mutta lapsella oli hauskaa ja minäkin sain vähän verrytellä aivojani. 😀

Meillä lapsilla järkyttävä kyselyikä ja ikää jo 5v sekä 6v joten ei hengitystä pidätellen kannata odottaa kyselyiän loppumista. Minä mietin miksi ihmeessä sitä odotti ku kuuta nousevaa että lapsi oppii puhumaan, lähinnä odotan nykyään koska oppisivat olemaan hiljaa! Bussimatka ilman kiusallisia kysymyksiä olisi hyvin vaihtelevaa. Ja se miten niitä samoja kysymyksiä kysytään uudestaan ja uudestaan…

Jahka tulevat teini-ikään on yks luojan ihme, jos päivässä suostuvat sanankin lausumaan.

No se on kyllä totta, eli tästäkin pitäisi nauttia… 😀

Kyselyikä on oikein hienoa aikaa. Silloin voi itsekin välillä pysähtyä miettimään ja ihmettelemään, mutta myös kuuntelemaan lapsen ajatuksia. Hönelle voi välillä vastata myös ”Niin, miksi? Mitä sinä itse ajattelet?”
Uskonto, lisääntyminen, kuolema ja muita kysymyksiä on turha vältellä. Silloin antaa vaan lapselle signaalin, ethä näistä ei muuten meillä sitten puhuta.
Ilman uskonnollista paatosta tai aatettakin voi todetta, että Jeesus oli mies, joka eli kauan aikaa sitten. Piste.

Ps.Egyptin prinssin ikäraja näyttäiis olevan seitsemän.

Täällä 4,5v ja ei loppua näy. Paitsi, että tavallisten kysymysten rinnalle on tullut sellaisten asioiden kysely, minkä vastaus jo tiedetään (tosi rasittavaa). Ja mikä parasta, kysymyksille odotetaan jotain tiettyä vastausta. ”Äiti saanko mennä majaan?” ”Joo”. ”_Miksi_?” ”…… O.o….” ”Äiti! Sinun piti sanoa, että sen takia saan mennä, kun maja ei oo jäähyllä!” (Maja ei ole koskaan ollut jäähyllä, kas kun ei tullut tuo vastaus mieleen.)
Ps. Lainasin kirjastosta lasten suuret kysymykset -kirjan. Nyt lapsi luulee, että kirja tietää kaiken. Senkin, missä päiväkotikaveri asuu tai mikä sää huomenna on.

Meillä 4 v neiti kysyi tässä muutaman päivä sitten että miksi pingviinejä on olemassa. Ei äiti oikein osannut vastata tähän 😂

Vastaa käyttäjälle L Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Desire Nymark

Desire Nymark

Olen kolmenkympin kynnyksellä oleva nainen joka tekee kahvikuppeja, vauvoja sekä taistelee naisen nautinnon puolesta. Suosikkiasioihin kuuluu pastan syöminen ja kapitalistisen patriarkaatin kukistumisesta haaveilu. Harrastuksena kahvin juominen, nukkuminen sekä sarkasmi. Valitettavasti työtehtäviini kuuluu myös siivoaminen, ruonlaitto huonolla menestyksellä ja pyykkikori, jonka pohjaa en ole nähnyt vuosikausiin.

Arkisto

X