Voihan 8kk yöhulinat

Meidän aina ennen niin hienosti nukkuva vauva päätti sitten aloittaa yöhulinat! Eli tällä hetkellä meidän perheessä on melko väsynyttä porukkaa. Tämän lisäksi olemme kaikki flunssassa TAAS! Lapsilla kyllä riittää energiaa flunssasta huolimatta, mutta sanotaanko näin, että aamuisin etsin omaa pulssia. Ihan silleen varmuuden vuoksi, etten nyt vaan ole muuttunut oikeaksi zombieksi.

Tällä hetkellä ainoa paikka, missä neiti suostuu nukahtamaan on sylissä, asentona pystyasento. Häntä pitää myös keinuttaa uneen, eli täällä keinutaan läpi yön. Nyt elämme muutenkin sellaisia hetkiä, että Mytte kehittyy ihan huikeeta vauhtia. Hän oppii uutta joka päivä ja tutkii ympäristöä innokkaasti. Olen saanut todeta, että hän on salaman nopea, jos jotain mielenkiintoista osuu silmään. Oli se sitten jatkojohto, kaukkari tai mikä tahansa ns ”kielletty asia”. Hän on siis oppinut ryömimään (ei enää raahaa ittensä eteenpäin ku valas), istumaan ja on jopa noussut ylös seisomaan tukea vasten muutaman kerran. Pikkaisen hämmennyin, kun täytin tiskaria ja yhtäkkiä Mytte seisoo uunia vasten, kyyläämässä uunissa olevaa makaronilaatikkoa.

Tämä tyttö rakastaa edelleenkin ruokaa, ettekä usko millainen puruvoima tällä pienellä typyllä on, vaikka häneltä löytyy vaan kolme hammasta. Nykyään sormiruokailu myös onnistuu ilman sen suurempia sotkuja. Ekan lapsen kanssa sitä tavallaan odotti koko ajan, että milloinkohan tämä ja tämä vaihe tulee, ja milloin vauva oppii tätä ja tätä. Nyt tokan kanssa sitä vaan huomaa että ohhoh, osataan jo tätä ja tätä, ollaanko oikeasti jo tässä vaiheessa! Tässä samalla katson Belleä, ja ihmettelen milloin hänestä tuli näin iso tyttö. Alle neljässä vuodessa tällainen pikku nyytti kasvaa pieneksi ihmiseksi, joka osaa vaikka ja mitä. Onhan tämä nyt vaan haikeeta, mutta samalla niin sairaan siistiä.

Aika menee aina nopeasti lasten kanssa, ja kohta olen unohtanut näitä yöhulinoita. Siirrytään taas seuraavaan vaiheeseen ja annetaan ajan kultaa muistoja. Tässä yksi yö, kun tuudutin Mytteä edes takas, olin väsymyksestä huolimatta onnellinen. Onhan se ihana tunne, kun lapsi käpertyy sun syliin ja nukahtaa. Yöhulinat ovat ihan normi settiä, silloin kun vauva oppii paljon uutta. Nämä pienet eivät malta nukkua. Tai sitten ne huomaavat, että maailma on tosi iso ja jännittävä paikka, ja iltaisin iskee pieni paniikki, että ”apua, onpas maailma iso, haluan olla pieni vielä! Haluan olla pieni vauva, mamman sylissä!”. Itse tykkään tästä toisesta vaihtoehdosta enemmän.

Kahden kanssa on tietysti enemmän tekemistä, mutta samalla minun on pakko myöntää, että kahden kanssa tietyt asiat myös ovat helpompia! Vaikka meidän palleroilla on kolmen vuoden ikäero, he viihtyvät tosi hyvin yhdessä! Heillä on ihan super tiukka suhde nyt jo, vaikka Mytte ei vielä osaa puhua tai kävellä. Jotenkin ne silti osaavat leikkiä keskenään (tai no, viihdyttää toisiaan) eli tiskikoneen nopea täyttö tai vessassa käyminen ei enää ole yhtä haastavaa. Tiedostan kuitenkin, että siinä vaiheessa kun Mytte oikeasti oppii kävelemään ja puhumaan, niitä riitojakin luultavasti tulee. Tässä vaiheessa nämä kaksi nyt vaan kikattelevat kilpaa, eli erotuomarina ei tarvitse olla.

Sellaiset väsyneet kuulumiset tällä erää. Kävimme muuten taas koronatestissä, joka oli nega. Eli tavallinen, mutta sitkeä syysflunssa. Miten teillä menee? ♥️