Hei, mitä jos lähdettäis yrittämään kolmatta lasta?

Miten ihmeessä vauvakuume voi olla näin vahva, vaikka meidän talossa vielä konttaa vauva? Mytte on vasta 9 kuukautta, mutta tässä sitä jo halutaan lisää vauvoja! Tällä hetkellä kaksplussalla on kolme, jotka odottavat lasta. Eli kolme vauvaa tulossa. Tämähän ei edesauta tätä meidän vauvakuumeilua yhtään, mutta meidän vauvakuumeilua tietysti varjostaa lapsettomuus ja kaikki siihen liittyvät seikat.

Meillähän pakastealkion siirto on ainoa mahdollisuus saada lisää lapsia, emmekä tiedä milloin hakeutuisimme takaisin ”hoito jonoon”. Sinänsä pakastealkion siirroilla ei vissiin ole varsinaista jonoa, mutta eihän sitä nyt saa ovuloida milloin tahansa, muuten PAS (pakastealkion siirto) siirtyy seuraavaan kiertoon. Eli tässä nyt pitäisi toivoa, että ovis ei iske viikonloppuisin eikä punaisille päiville. Minä olen juuri se, jolle menkat hyppäävät puskista juuri ennen lomareissua. En siis ole kovin optimistisella asenteella liikkeellä, jos ovis pitäisi ilmaantua tiettynä viikonpäivänä itsestään.

Jos tässä oltais ”tavallisia” ihmisiä, jättäisimme luultavasti ehkäisyn pois helmikuussa. Silloin sektiosta on kulunut vuosi. Lähdettäis rauhassa ”yrittämään”, jos tulee niin tulee, mutta meille tämän tapainen ratkaisu ei ole mahdollinen. Tällä erää päästään helpommalla, kun ei tarvitse IVF-rumbaan lähteä, mutta kyllä pakastealkion siirron mukana tulee paljon stressiä. Valtava pettymys, jos ovulaatio iskee väärälle päivälle. Ahdistus ja veetutus, jos kierto heittelee. Puhumattakaan siitä tunteiden vuoristoradasta, jos testitulos on negatiivinen ja pakastealkioiden määrä vähenee joka yrityskerralla.

Miksi kaksi lasta ei riitä?

Tähän en osaa vastata. Näin järkeä käyttäen tiedän, että kaksi lasta pitäisi riittää. Varsinkin lukuisien keskenmenojen ja lapsettomuushoitojen jälkeen. Kaksi lasta on oikea lottovoitto. Kyllä sen pitäisi riittää, pitäisi olla tyytyväinen ja kiitollinen. Kyllähän tässä kieltämättä tulee sellainen fiilis, että ollaan epäkiitollisia mulkkuja. Mikään ei riitä, halutaan aina vaan enemmän, vaikka biologia taistelee meitä vastaan. Jos mentäis ajassa taaksepäin, vaikkapa sen sata vuotta, meillä ei olisi yhtä ainuttakaan lasta. Esikoinen olisi menehtynyt synnytyksessä ja kuopista ei ikinä oltais saatu alkuunkaan.

Pikkutyttönä haaveilin kahdesta lapsesta, ja ne mä sain. Mieheni taas kuoppasi kaikki lastenhaaveet syövän jälkeen, joten hän sai vielä enemmän. Silti halutaan vielä enemmän. On tämä ihmismieli hullu. Riittäisikö sitten kolme, jos meille vielä siunaantuisi yksi? Sitäkään emme tiedä. Itsehan kuvittelin raskausaikana että lapsiluku olisi taputeltu sektion jälkeen. Tämä on tapahtunut molempien kohdalla. Esikoisen synnytyksen jälkeen jopa huusin, että lisää ei ole tulossa. Ei ikinä. Eipä.

Kannattaako tähän polettiin oikeasti vielä heittää kolmas lapsi?

Vauva-aika ei ole ollut se kaikista rauhallisin ajanjakso kummankaan kohdalla. Esikoisen kanssa tehtiin kattava remontti. Oltiin ilman keittiötä, ilman kylppäriä, ilman vessaa. Remppapöly meinasi saada minut hulluksi. Kuopis syntyi kolme vuotta myöhemmin, ja silloin saimme loistavan idean maalata ja tapetoida meidän makkarin. Tätähän meidän piti tehdä ENNEN synnytystä, mutta elämä yllätti. Taas. Kuopuksen vauvavuonna päätimme myös perustaa nettikaupan sekä laajentaa meidän terassia. Kaikesta kyllä selvittiin, jopa oikein mallikkaasti, mutta olisihan asioita voinut hoitaa fiksumminkin.

Keväällä lähdetään laajentamaan meidän taloa, ja tässä samalla meillä on rakennuslupa vetämässä kesämökille. Onko tämä otollisin hetki yrittää kolmatta lasta? Ei varmaan. Varsinkin lasta yrittäessä stressiä pitäisi välttää, mutta onko tämä elämä ikinä stressitöntä. Haikeudella muistan niitä hetkiä, kun istuin hiekkalaatikossa, eikä elämässä ollut mitään huolia, mutta teini-iän jälkeen tämä on ollut yhtä stressiä koko elämä. Pitäisi tietää mikä minusta tulee isona, pitäisi suorittaa opiskelut loppuun ja lähteä työelämään. Pitäisi hommata vakipaikka, koti, mennä naimisiin, hankkia lapsia.

Nyt eletään sitten niitä ruuhkavuosia, ja pitäisi repiä ittensä kymmeneen eri suuntaan samaan aikaan. Töitä pitää tehdä, koska muuten ei ole rahaa tehdä mitään. Liian paljon töitä ei silti saa tehdä, koska silloin niitä rahoja ei kerkeä käyttämään. Taloa pitäisi laajentaa, koska muuten ei mahduta, mutta lisää lapsiakin pitäisi hankkia, koska muuten emme tarvitse isompaa taloa. On tämä elämä ironiaa täynnä. Esikoisen uhma yhdistettynä kuopuksen valvomiseen hampaiden takia ei ole vähentänyt vauvakuumetta, joten lähdetään kyllä yrittämään sitä kolmattakin. En vielä tiedä milloin, koska sektion jälkeen pitäisi odottaa vuosi, mutta luultavasti seistään naistenklinikan ulkopuolella alkukeväästä. Intoa ja toivoa täynnä. Sitten ollaan virallisesti juuri se pariskunta, jolle mikään ei riitä.

Kommentit

21 kommenttia
Avatar

Lakimies. Tottakai haluan pitkien työpäivien jälkeen tehdä vielä illatkin erilaisia papereita kaikille puolitutuille. Ja luonnollisesti muistan kaikki lait ulkoa ja tiedän ratkaisun aiheeseen kuin aiheeseen. Yleensä ihmetellään kovasti miksen osaa auttaa esim. jossain ympäristöriidassa. Niin kun työskentelen perheoikeuden parissa,niin se ei ihan kuulu parhaaseen osaamisalueeseen.

Avatar

Elämä voi näköjään yllättää, tiedän tunteen 😅 meillä kotona 10kk ja myös esikoinen 3v ja kauhea vauvakuume iskee päälle vaikka olen vannonut, ettei lisää ole tulossa! Kaksi lasta tuntuu myös välillä oikein hyvältä ja ”helpolta”, mutta silti vielä haikailua sen kolmannen perään. En ymmärrä mistä tämä tulee, helkkarin hormonit 🙈 ajan kanssa asian sulattelua täällä ja miehen kans asian keskustelua, kunhan asian joskus USKALLAN nostaa esille 😂 aika näyttää miten käy, apua 🙈😂

Avatar

Tsemppiä! Tehkää just niin kun on omasta mielestä hyvä. Tää on kuitenkin teidän elämä tämä nimenomainen eikä kenenkään muun ja mielipiteitä on varmasti puolesta kuin vastaankin viis siitä.

Avatar

Imetyksen lopettasesta pitää olla myös se 3 kuukautta, ennen kuin PAS voidaan tehdä, se on hyvä huomioida jos vielä imetät 🙂

Avatar

Moi oikeasti ei tarvitse odottaa ihan vuotta sektion jälkeen… Meillä esikoinen inseminaatiolla ja sektiolla. Lääkäri sanoi ettei kohtu heti kasva.. laski että kun 1 sektio oli syyskuussa voidaan luomuna alkaa yrittää heinäkuussa… Noh aloitettiin kesäkuussa ajatuksena ettei kumminkaan tärppää. Tärppäs ja hyvin meni raskaus.

Avatar

Niin ymmärrän sua!

Itse haaveilin miehen kanssa kahdesta lapsesta, toinen lapsi kuitenkin sit vaatikin apuja kun ei alkanu 2v ”yrityksen” jälkeen kuulua, 2.5v ”yrityksen” jälkeen plussa ja meidän haaveilema 1.5v ikäero sisaruksille vaihtui 3.5v ikäeroon. Nyt ei kolmannen kanssa tarvittu kun 1v 10kk ”yritystä” ja ikäero jäi 2.5v sentään. Silti vaikka lapsen ”teko” ei oo helppoa ja haaveiltiin kahdesta niin ajateltiin että jos meille on tarkotus tulla lisää niin saa tulla ja onneks saadaan kolmas❤️ Tosin itse haaveilen että joskus jopa neljäskin, mutta nyt odotellaan että alle kuukauden sisään saadaan kolmas ja eletään näin nyt sit jonkun aikaa, katotaan vuosien päästä mikä mieli sit.

Eli ei tarvitse millään lailla ajatella että on väärin haaveilla kolmannesta, sehän ois vaan plussaa siihen mitä ikinä uskalsittekaan toivoa❤️

Avatar

Minulla herää kysymys, MIKSI olisi itsekästä haluta lisää lapsia? Mikään ei ole epäitsekkäämpää kuin kasvattaa lapset, laittaa jatkuvasti lapsen etu oman edelle, synnyttää tavalla tai toisella ne maailmaan, lahjoittaa pienelle ELÄMÄ.
Jokaisella on vapaus tehdä miten huvittaa, haluta tai olla haluamatta. Eikä tarvitse pelätä leimautuvansa itsekkääksi.

Desire Nyman

Varsinkin sekundaarisesta lapsettomuudesta kärsiville asia yleensä on näin. Pitäisi olla kiitollinen siitä/niistä jo olemassa olevista lapsesta/lapsista, monelle kun ei siunaannu edes sitä yhtä lasta. Tämä on tosi vaikeaa selittää, mutta varsinkin meidän pelko siitä, että kolmatta ei siunaantuisi meille on herättänyt paljon tunteita ihmisissä.

Avatar

Tänä päivänä kun syntyvyys koko ajan Suomessa laskee,on vaan hienoa että joku vielä haluaa vaaveja tehdä😊 Jos itsellä rahkeet riittää lapsille koti tarjota ja se hyvältä tuntuu,niin totta ihmeessä niin saa tehdä eikä siitä mitään omantunnon tuskia pidä ottaa!

Avatar

Se vauvakuume on niin vahva tunne että sitä vastaan ei kannata taistella tai sitten pitää vähintäänkin hankkia eläinlapsia korvaajiksi😄 Itselläni oli esikoisen jälkeen hirvittävä vauvakuume heti poikamme syntymän jälkeen eikä se hellittänyt ennenkuin kuopus syntyi. Ja pelkäsin jo valmiiksi että taas se vauvakuume iskee mutta ei, nyt on vahva tunne että kaksi on hyvä meille ja lapsiluku on täynnä. Ja mies totesi että seuraava vauvakuume kun iskee niin hankitaan sitten se kissa.😅

Avatar

Ei vauvakuume olekaan mikään järjellä selitettävä juttu, eikä perheen koko mikään ”riittämisen” asia. On toki tilanteita, joissa ei saa valita ja niihin on tyytyminen. Mutta silloinkin on lupa olla pettynyt.

Avatar

Ihana postaus, tulin tästä niin hyvälle tuulelle. Lisää lapsia, mahtavaa! Näitä ajatuksia ei kannata jäädä liikaa miettimään, ettei käy kun allekirjoittaneelle: liikaa pohdintaa siitä, mikä on oikea hetki kolmannelle lapselle, uskaltaako, onko tämä nyt hyvä vai huono päätös, vielä ensin tämä ja sitten tuo. Sitten vuodet kuluivat, ja äiti vanheni: vauvoja ei enää saadakaan. Antaisin mitä vain, jos voisin sanoa nuorelle minälleni: uskalla elää ja tehdä rohkeita päätöksiä, jotka tuntuvat itsestä oikeilta.
Kaikkea hyvää!

Avatar

Siksihän maapallo pursuaa ihmisiä, kun vauvakuumeeseen on ilmeisesti pakko reagoida. Pitäis ottaa järki käteen ja miettiä vähän pidemmälle.

Lapsen tekeminen on myös itsekkäintä mitä ihminen voi tehdä – toisin kun joku tuossa väittää. Epäitsekästä olisi antaa koti sellaiselle lapselle joka maailmassa jo on ja sitä tarvitsee. On oksettavaa miten joku pitää itseään niin mainiona yksilönä, että maailma paranisi kun just hän lisääntyy.

Desire Nyman

Ja miten näille lapsille pitäisi antaa koti? Adoptiohan ei ihan noin vaan onnistu, ja monella ei ole varaa adoptoida. Monelle adoptio ei onnistu muista syistä. Esim me emme pysty adoptoimaan miehen syövän takia. Joissakin maissa jopa ykköstyypin diabetes on esteenä. Kaikkia kunnia ja iso hatunnosto sijaisperheille, mutta en koe että se on fiksua ”korvata vauvakuumetta” sijaislapsella.

Avatar

Onpas joillakin erikoinen maailmankatsomus. Minulla on raamatullinen maailmankatsomus, ja sen mukaan on tärkeää, että suku jatkuu. Ihminen ei ole eläin, eikä maapallo ole ensisijaisesti elämiä, vaan ihmisiä varten. On siis täysin luonnollista haluta lapsia – jopa paljon!

Avatar

Mulla itellä kans kovaa pohdiskelua kolmannesta lapsesta. Kuopus on nyt 6kk ja kova pohdiskelu että millaista elämä olis kolmen kanssa vaikka kovaan ääneen oonkin huutanut että ei enempää. Meillä esikoisen ja kuopuksen väliin tuli se 3,5 vuotta keskeytysten ja keskenmenojen takia. Mies ei kyllä vielä ainakaan oo samaa mieltä😅

Avatar

Ihanaa jos haluatte lisää lapsia! 🙂 Mutta silti kehoitan vielä miettimään tarkkaan, koska ainaki mä opin kuopuksen kohdalla, että vaikka vauvana nukkui yöt hyvin voi yhtäkkiä valvominen taas alkaa. Onko valmis jos seuraava lapsi valvottaa? Jos on refluksia, koliikki, allergiaa? Onko oikeasti voimavaroja? Jos ymmärrät mitä tarkoitan. On tosi monia äitejä, jotka ovat lopen uupuneita ja väsyneitä. Mä oon sanonu mun miehelle, että jos vauvakuume vielä iskee ( mä tiedän se todella on kuume!) Niin pakottaa mut odottamaan ainakin 3kk ja miettimään asioita monelta eri kannalta.

Avatar

Minäkin luulin aikoinani että olen ”mikään ei riitä” tyyppi mutta kun lapsi numero 5 syntyi tuli vahva tunne että tämä oli tässä ja sen jälkeen ei ole vauvakuumetta tullut. Tällähetkellä meillä on 5 enemmän ja vöhemmän tieni-ikäistä lasta. Itse olen sitä mieltä että kyllä sen tuntee kun perhe on täynnä 😊

Avatar

Ihanaa!! More the merrier, eikö niin? Täällä kanssa vauva on 10 kk ja sain pitää ystävän 3 kk sylissä ja samantien nousi kova vauvakuume. Ei mitenkään järjellä selitettävissä sillä esikoinen ei ole vielä edes kolmea ja pienempi ei ole vielä tähän mennessä nukkunut yhen ainoaa kokonaista yötä tai edes kunnollisia päiväunia. Kuumetta ei paranna se, että kaiken lisäksi olen sairaalla tavalla koukussa synnyttämiseen. Se on ihanaa ja niin voimaannuttavaa, voisin tehdä sen aina uudestaan ja uudestaan.
Onnea teille uuteen yritykseen kun sen aika tulee!

Avatar

Eihän tuo vielä mitään! Kun esikoisemme oli noin 3 viikkoa vanha, minuun iski ensi kertaa elämässä vauvakuume, ja niin paha, että julistin, että jos olisin nuorempi (olin tuolloin 34, nyt 37 vee), hommaisin kymmenen lasta (niin kuin niitä nyt hommataan, jokainen lapsi on ihme, tuli ne sitten luomusti tai muuten). No, nyt 2,5 vuotta myöhemmin meillä on nyt kaksi ihanaa lasta, uhmaikäinen, älykäs ja hauska esikoispoikamme ja veikeä, persoonallinen ja supersuloinen noin puolen vuoden ikäinen tyttövauva. Vauvakuume, joka silloin 2,5 v sitten alkoi, ei ole ottanut laantuakseen. Tähän talouteen otetaan vastaan kaikki lapsoset, joita Jumala meille suo. Olemme miehemme kanssa ihan samalla kartalla. Ikä vain tuppaa tulemaan vastaan, joten takuuta ei meilläkään ole, tuleeko meidän perheeseen enää lisää lapsia. Siispä näistä kahdesta jo superkiitollinen. Onnea vauvan (tai vauvojen) odotukseen teillekin!

Avatar

Ei vauvakuumetta mielestäni tarvitse perustella… Sehän on ihan luonnollinen asia 🙂 En ymmärrä kuka on päättänyt että 2 lasta on se ”normaali”.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä