Elämän pohdintaa

Teksti
rv 27+2, sillä se pieni köllöttelee 🙂

Ihan ihmeellistä että noin kolmen kuukauden kuluttua minä ja Tony muutumme pariskunnasta perheeksi. On vielä vaikea ymmärtää sitä että meille oikeasti tulee vauva.  Pieni ihminen joka on puoliksi minua ja puoliksi Tonyä. Välillä tuntuu että olen vain kuvitellut koko raskauden. Silloin täytyy vilkaista ultrakuvaa sekä neuvola korttia ja todeta että ei tämä ole vain omaa kuvitelmaani, vaan täyttä totta. Vatsassa on oikeasti vauva.

Lapsi tulee monella tavalla muuttamaan elämämme. Arki muuttuu lapsen myötä osittain raskaammaksi, mutta uskon että lapsi antaa meille paljon enemmän kuin mitä ottaa.

Pieni ihminen vaatii itselleen paljon aikaa ja huomiota. Vauvan synnyttyä emme enää voi mennä ja tulla niin kuin tykkämme. Nykyään voimme yhdeksän aikaa illalla saada päähänpiston että lähdemme elokuviin, ulos syömään tai milloin mihinkin. Sitten kun vauva on talossa, hän aika pitkälti määrää tahdin. Menemiset pitää ajoittaa vauvalle sopivaan ajankohtaan tai mikäli aiomme kahdestaan ulos, täytyy vauvan hoitapaikat sun muut suunnitella ajoissa valmiiksi. Enää emme voi ajatella ja elää näin itsekkäästi vaan lapsi täytyy asettaa edelle. Vaikka keskellä yötä väsyttää ja kaipaa unta, on noustava hoitamaan itkevää vauvaa. Meidän pitää joustaa, venyä ja ajatella toisen parasta.  Tämä tulee varmasti olemaan suurin muutos nykyiseen elämäämme.

Uskokaa tai älkää, mutta tälläiseen pieneen ihmiseen saa upotettua aivan mielettömästi rahaa. Taloussanomien mukaan lapsi tulee ensimmäisten 18 vuoden aikana maksamaan vanhemmilleen noin 90 000 euroa. Eniten lapsi tulee kustantamaan ensimmäisenä elinvuotenaan, jolloin rahaa palaa keskimäärin noin 7000 euroa. Seuraava rahapiikki tulee teini-iässä.
Kyllähän sitä mielellään ostelee vauvalle kaiken näköisiä vempeleitä, menopelejä, vaatteita, leluja, vakuutuksia ja vaikka mitä muuta, mutta välillä tuota tarvikelistaa lukiessani ja hintalappuja katsellessani saan haukkoa henkeä. Tai enemmän Tony sitä henkeään haukkoo…
Eihän tämä lapsen hankkiminen mitään halpaa lystiä ole, mutta Tony suunnitteli että investoidaan ipanalle jo heti junnuna pränikät luistimet ja maksetaan kiekkoharrastus, niin joku päivä me katsellaan telkkarista kun meidän miljonääri lapsi lätkii kiekkoa ja näin maksaa meille kymmenkertaisesti kaiken kuluttamansa takaisin.
Voi kyllä olla että Tonyn omien vanhempien mielessä on joskus käynyt sama ajatus? Metsään meni ainakin heidän kohdallaan, sillä nykyään poika pelaa peräkylän kolmannessa divarissa ja harrastus maksaa vanhemmille vielä huomattavasti enemmän kuin tuottaa. 😀
Vaikka Tonyn suunnitelma ei ole kovin luotettava, niin väliäkö sillä. Raha on vain rahaa. Sitä painetaan maailmaan jatkuvasti lisää. Lapsi on vain yksi ja niin ainutlaatuinen. Hän on meille moninkertaisesti sen 90 000 euron arvoinen.

Aikaa ja rahaa menee, mutta niin paljon enemmän vauva meille antaa. Jo nyt tunnen vauvaa kohtaan mielettömästi rakkautta. Kun lasta rakastaa, hoitaa ja täyttää hänen tarpeensa, niin lapsi varmasti rakastaa meitä takaisin. Tulee olemaan hyvin palkitsevaa kun pieni vauva tyytyväisenä tuhisee tai hymyilee. On upeaa ja hienoa päästä aivan lähietäisyydeltä näkemään miten pieni lapsi kasvaa ja kehittyy. Vielä hienompaa on päästä itse kasvattamaan ja opettamaan toinen ihminen pärjäämään täällä elämässä. Ajatella että meistä tulee jollekkin maailman tärkeimmät ihmiset. Isä ja äiti.

Vauva on varmasti hienoin asia mitä minä ja Tony ollaan koskaan saatu aikaan.

Kommentit

4 kommenttia

Ihana teksti!:)

ihana postaus! uskon että susta tulee hyvä äiti 🙂

Voi kiitos 🙂

Sulla on ihanan omaperäinen tyyli kirjottaa! Sinusta tulee varmasti rakastava ja vastuuntuntoinen äiti, kaikkeä hyvää sinulle ja perheellesi 🙂

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä