eveliina matilda - Banneri

Iso kiitos kaikille onnittelijoille! Sairaalassa oli mukava lukea teidän ihania onnitteluita. 🙂
Tässä on teille nyt vähän tarinaa siitä miten synnytys sujui. Kirjoitin oman muistini ja sairaalasta saadun synnytyskertomuksen pohjalta.

Mulle oli varattu neuvolakäynti 14. päivä eli torstaille. Kiukuttelin tiistaina Tonylle että en enää kertaakaan jaksa käydä neuvolassa ilman vauvaa.
Joku jossakin taisi kuulla kiukutteluni sillä seuraavana yönä kello 00.00 tunsin ensimmäisen todella kivuliaan supistuksen. Kymmenen minuutin päästä tuli toinen tosi kipeä supistus ja aloitin kellottamaan supistusten välejä. En nukkunut koko yönä, sillä kipeitä supistuksia tuli kymmenen minuutin välein aamu kuuteen asti. Aina supistusten väleissä siivosin kotia, täydensin sairaalakassia, söin päivällä leipomiani sämpylöitä ja puuhastelin kaikkea pientä. Supistuksen aikana pystyin vaan käpertymään sängylle ja huutamaan. Kipu oli ihan sietämätöntä, mutta se kesti onneksi vain minuutin kerrallaan.
Menin yöllä suihkuun koska kuuma vesi saattaa kuulemma lieventää supistuskipua. Muhun se ei kylläkään tepsinyt, vaan paikallaan seisominen tuntui ennemmminkin huonolta. Sheivasin kuitenkin sääreni kätilöiden iloksi. 😀

Kuuden maissa herätin Tonyn (joka oli nukkunut koko yön kuin tukki mun supistushuudoista huolimatta). Tonyllä oli työpäivä edessä ja sovittiin että hän menee töihin ja minä soitan hänet sitten kotiin kun supistukset tulevat 5 minuutin välein ja pitää lähteä sairaalaan.
Tony ehti olla töissä puolituntia kun mä soitin etten enää kestä kotona ja täytyy lähteä synnyttämään. Supistusten väli oli edelleen 10 minuuttia, mutta kipu oli niin kova että sairaalan kivunlievitykset houkuttelivat.

Sairaalassa oltiin yhdeksältä ja mut laitettiin käyrille jossa tarkkailtiin supistuksia ja vauvan sydänääniä. Sisätutkimuksessa todettiin että olen 2 cm auki ja koska kivut olivat niin kovat päästiin suoraan synnytys-saliin. Salissa kätilö opetti mulle ilokaasun käytön ja Tony painoi mun selkää ja vatsaa lämpimillä geelipusseilla. Ilokaasu ei vaikuttanut kipuun mitenkään, se vain maistui pahalle. Kätilön poistuttua Tony tietty maisteli sitä kaasua aika reippaasti ja oli ihan humalaisen näköinen. Minä sitten hengitin muutaman tosi syvän henkäyksen kaasua vaikka mulla ei ollut supistusta päällä ja kyllä se sitten nousi kunnolla päähän. Katseltiin Tonyn kanssa toisiamme ja hihiteltiin siinä kaasupäissämme. 😀 Hymy kyllä hyytyi seuraavan supistuksen taas tullessa…
 Koska kaasusta ei ollut kipuihin apua ja aloin oksentamaan sen vaikutuksesta, sain jotain tosi vahvaa kipulääkettä, mikä ei kyllä sekään juurikaan auttanut tai ainakin supistukset sattuivat edelleen yhtä paljon kuin aiemmin.

Päivällä puoli 12 olin 4cm auki ja vihdoin sain epiduraalin. Neulan laitto selkään sattui jonkin verran, siitä tuli selainen sähköisku kroppaan. 15 minuutin päästä laitosta mulle aukeni taivas. Kivut katosivat kokonaan ja olo oli tosi hyvä. Tuntui ettei tässä olla ollenkaan synnyttämässä kun pystyin syömään, juttelemaan ja näpräämään puhelinta.

Kahden aikoihin olin 6,5cm auki ja sain toisen annoksen epiduraalia. Lisäannos vaikutti tosi voimakkaasti ja mulla lähti jaloista tunto. Tony kannatteli mut vessaan kun en itse pysynyt ollenkaan pystyssä.

Vähän ennen neljää aloin tuntemaan tosi kovaa painetta ja pian mulle tuli kova tarve ponnistaa. Olin täydet 10 cm auki. Kätilö puhkaisi sikiökalvot ja lapsivesi valui ulos. Sain luvan alkaa pikkuhiljaa ponnistelemaan ”harjoitusponnistuksia”.
Aktiivinen ponnistaminen aloitettiin varttia yli neljä. En tuntenut supistuksia ollenkaan vaan kätilö piti kättä mun mahalla ja kertoi aina koska tuli supistus ja piti ponnistaa. Pään syntyminen sattui aivan järkyttävästi ja mua pelotti koko ajan että repeän jos ponnistan.
Tony stemppasi hienosti vieressä ja lopulta 16.58 syntyi ihan täydellinen pieni tyttö. Apgarpisteitä hänelle kertyi 9/10/10. Vauva parkaisi heti synnyttyään, Tony leikkasi napanuoran katki ja vauva laitettiin mun vatsalle paidan sisään lämpimään. Vaavi alkoi hamuamaan tissiä ja imi ensimmäiset maitotippansa.
Jälkeiset syntyi 15min vauvan jälkeen. Istukka oli kuulemma melko pieni ja napanuora ohut, mutta silti ne kuulemma olivat ihan hyvin toimivia.
En revennyt juurikaan, mutta pariin nirhaumaan laitettii tikit. Ompeleminen ei sattunut kun keskityin vain ihastelemaan pientä ihmettä siinä vatsan päällä.
Vauva painoi 3070g ja oli 48cm pitkä.

Melko pian vauva laitettiin Tonyn paidan sisälle ihokontaktiin ja minä pääsin suihkuun. Suihkun jälkeen meille tuotiin synnytys-saliin ruokaa ja juotavaa. Kahden tunnin päästä meidät vietiin synnyttäneiden osastolle jonne minä jäin vauvan kanssa kun Tony lähti kotiin nukkumaan.
 

Mulle jäi synnytyksestä ihan hyvät fiilikset. Kipu oli tosi kovaa, mutta palkinto on niin suuri ja ihana että kyllä tämän varmaankin vielä joskus voi tehdä uudelleen, vaikka siinä ponnistellessa olin kyllä ihan erimieltä…

Kommentit (16)

Löysin sattumalta jotain kautta blogiisi. Itse sain pojan 14.11.13 joten meidön lapsilla on pari päivää vaan ikäeroa. Taidan tulla lukemaan uudelleenkin blogiasi 🙂 mukavaa kevättä teille 🙂 t:Minna

Onnee kauheesti teille, vaikka sun synnytyksestä onkin jo melkein 4kk! Mitä muuten on apgarpisteet?

Mulla alko kanssa yöllä samaan aikaan supistukset, aamu kuudelta lähdettiin sairaalaan ja klo 12 syntyi typy 🙂

Onneeee kamalasti!!! 😉 <3

Oliko sulla ollut tuota ensimmäistä supistusta ennen minkäänlaisia merkkejä lähestyvästä synnytyksestä tai oliko sulla ollut jo supistuksia esim niitä ns. harjoitussupistuksia?

Ei ollut mitään merkkejä. Supistukset alkoivat tulemaan heti 10min välein.

Onnittelut!! mukavaa kun sujui noin hyvin kaikki! 🙂

Toivottavasti et nyt kamalasti pahastu, mut mua häiritsi yks sana tässä postauksessa, Muuten musta sun kirjoitukset on tosi sujuvia, ja kaikki rakenteet oikein mut toi synnytys-saliin kirjoitetaan yhteen ilman väliviivaa, koska kahden konsonantin väliin ei tarvita viivaa.

voiettä, ihana synnytyskertomus 🙂 Jotenkin ihanan positiivinen <3 Ihanaa, että teillä on nyt pieni tyttö kainalossa. Aivan mahtavaa 🙂 Ja onneksi olkoon koko perheelle <3

Onnittelut pienestä nyytistä! Samaisessa salissa (huomasin huoneen numeron kuvasta) on syntynyt meidän poika 2,5v sitten. :> <3

Paljon onnea pienestä prinsessasta! ♥

Paljon onnea pienestä ihmeestä! <3 löysin blogisi siskosi Emilian blogista. Ei ollut huono löytö! 😀

kiva että kaikki sujui hyvin 🙂 onnea vielä vauvasta ! <3

Kiva kuulla, että sulla kaikki meni hyvin! 🙂

Ihana ensimmäinen siskontyttö <3

Vastaa käyttäjälle Anonyymi Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Eveliina

Eveliina

Tervetuloa kurkistamaan täällä Turun Port Arthurin 120-vuotiaassa hirsitalossa asuvan uusperheemme elämään.

Sinut mukaan toivottavat blogin kirjoittaja Eveliina 28v sekä Pete 43v ja lapset 8v ja 9v.


Ota yhteyttä:
eveliinamatilda.blogi@gmail.com

Seuraa:
Facebook / Eveliina Matilda
Instagram / @eveliinamatilda

Arkisto

X