Yleinen 7.4.2014
TEKSTI Eveliina

Maanantai

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Taas on viikonloppu lusittu. Höh! Useimmille muutaman kuukauden
ikäisten vauvojen äideille maanantai on ihan yhdentekevä juttu.
Maanantai aamu alkaa samoilla kuvioilla kuin lauantai ja sunnuntaikin.
Minun maanantaini alkaa hieman erillaisissa tunnelmissa.
Valvotti
vauva yöllä tai ei, niin herätyskello pärähtää soimaan 5:45. Tony
nousee töihin ja minä ruokin Adeliinan. Sitten pötkötellään sängyssä
jutustellen tai sitten Ade nukahtaa uudestaan ja minä torkun vielä
puolituntia. Pian herätyskello soi uudestaan merkiksi, että nyt on noustava.
Tony on jo lähtenyt töihin kun minä aloitan itseni pynttäämisen.
Silmäpussit piiloon peitepuikon kanssa ja tukka kiinni niin kehtaa
näyttäytyä ihmisten ilmoilla.
Jos Adeliina nukkuu niin aamut ovat
huomattavasti helpompia. Sujautan tytön yöpuku päällä haalariinsa ja
sitten kaukaloon. Neiti ei yleensä koskaan herää pukemiseen ja
siirtämiseen. Aamuina jolloin Adeliina on hereillä, meillä on täysi
kaaos päällä. Minä yritän pestä hampaita samalla kun retuutan
huomionkipeää tyttöä käsivarrella. En ehdi syömään aamupalaa koska
Adeliina pitää saada aamusoseet naamaan. Ja hyvin usein juuri kun typy
on pakattu kaukaloon, alkaa vaipasta leijua uhkaava haju…
Kun
kaikki on pakattu autoon vien Adeliinan isovanhemmilleen hoitoon ja
lähden itse kuluttamaan koulun penkkiä. Koulun käyminen ei todellakaan
ole ollut helppoa vauvan kanssa. Univelkaa kertyy väkisinkin ja
etätehtävien tekeminen keskeytyy vähän väliä kun vauvaa tarvitsee
palvella. Imetyskin on hieman hankaloittanut koulussa oloa. Aina
tauoilla käyn vessassa pumppaamassa toisen tissin tyhjäksi tai
iltapäivästä olo on todella tukala! Meillä on myös silloin tällöin ollut
pitkiä päivän (tai parin) kestäviä reissuja pitkienkin matkojen päähän.
Kun bussi näillä matkoilla pysähtyy huoltoasemalle lounastauon
merkeissä, minä kyhjötän huoltsikan vessassa pumppailemassa. Välillä
koulussa ihmettelen että mikä oksennus täällä haisee, kunnes huomaan
että olkapäälläni on puklua. 😀 Kaikkein vaikeinta opiskelussa on
kuitenkin ollut ikävä Adeliinaa kohtaan. Oli kamalaa ensimmäisenä aamuna
viedä muutaman viikon ikäinen vauva hoitoon…
En kuitenkaan halunnut
keskeyttää opiskeluani ja kantaa jäljellä olevista opiskeluista taakkaa
harteillani. Halusin käydä koulun loppuun ja vasta sitten keskittyä 100%
tyttäreeni. Kun yli vuosi sitten tein plussa testin, lupasin itselleni
että vaikka kuinka väsyttäisi en anna periksi, vaan käyn sen koulun
loppuun.
Viime perjantaina sain kuulla aivan mielettömiä uutisia.
Alkuperäinen suunnitelmani oli että valmistun ensi talvena turvallisuusvalvojaksi, mutta nyt
sain tietää että minun onkin mahdollista valmistua samaa aikaa muun
luokkani kanssa! 6.6.2014 saan olla itsestäni todella ylpeä, kun vietän
kaikkien lähimmäisteni sekä lapseni kanssa valmistujaisjuhliani!

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Kommentit (30)

ONNEA TYÖURALLESI JA TURVALLISIA TYÖPÄIVIÄ 😀




0
1 vastaus

Mistä sait idean lähteä opiskelemaan tuota alaa? 🙂 Haremmin nimittäin näkee missään naispuolista vartijaa 🙂




0
1 vastaus

Koska ollisin ammatti on ollut unelmani, oli luonnollista lähteä opiskelemaan jo ammattikoulussa turvallisuusalaa.




0
1 vastaus

aika jännä että nuinkin naisellinen nainen haluaa vartijaksi! 😀 yleensä ne on just niitä "poikatyttöjä" =)




0
1 vastaus

Todella hieno saavutus, paljon onnea! 🙂




0
1 vastaus

Onnea Eve! 🙂 Hienoa!




0
1 vastaus

Loistavaa Eveliina! 🙂




0
1 vastaus

Aivan mahtavaa, nostan sinulle hattua! Nuorena jaksaa niinhän sitä sanotaan, mutta on tuo kyllä aikamoinen urakka sinulla ja varmasti välillä stressaa koko yhtälö. Toisaalta kurjaa, ettet saa nauttia Adeliinasta 100%sesti nyt kun hän on vauva, mutta kenties seuraavan kanssa jäätkin äitiyslomalle jo työelämästä 😉 Joka tapauksessa, tsemppiä kevääseen kovasti 🙂




0
1 vastaus

Kiitos. Toisen kanssa… 😀 Saa nähdä mitä tapahtuu! Jos meille vielä tulee lapsia niin en ainakaan halua enää opiskella vauva-aikana.




0
1 vastaus

Onnea Eveliina! 🙂




0
1 vastaus

Kiitos paljon onnitteluista! 🙂
Halusin lähteä opiskelemaan turvallisuusalaa, koska minulla on ollut unelmana olla poliisi vielä jonain päivänä. Turva-alan koulutus antaa todella hyvän pohjan lähteä poliisiammattikorkeaan.
Vaikka olenkin ulkonäöltäni "naisellinen nainen", eli en mikään kuulantyöntäjä, niin sillä ei ole väliä koska tällä alalla tärkeintä on asiakaspalvelualttius sekä sosiaaliset taidot. 🙂
Tämä on ammatti jossa pääsen käyttämään ongelmanratkaisu kykyä sekä asioimaan erilaisten ihmisten kanssa muuttuvassa ympäristössä. Tälle alalle lähtemisen motiiveina eivät olleet rikollisten nippuun laittaminen tai nyrkit pystyssä heiluminen. 😀




0
1 vastaus

Onneks olkoon, hieman kyllä käy kateeksi kun olet ollut noin reipas. Hyvällä tavalla tietenkin. 🙂 Haluatkto kertoa lisää koulusta? Kuulostaa kivalta. 😀 Olen itse harkinnut järjestyksenvalvojan peruskurssia, mutta jotenkin ennakkoluuloisena kuvittelen että tarvitsisi omistaa hirveät muskelit että pärjäis. Vaikka näin ei kuitenkaa taida olla. 😀




0
1 vastaus

Ehei, äly voittaa muskelit! Ja tiukan paikan tullen sen kaapin kokoisen kolleegan voi kutsua apuun. 🙂 Kurssille vaan.




0
1 vastaus

Minun siskoni on vuosi sitten valmistunut turvallisuusvalvojaksi ja kyllä hänki on ihan naisellinen nainen ja yllättävän paljon oli hänen koulussa muutenki naisia. Ei se sukupuolta kato. 🙂




0
1 vastaus

Ihana, tuli oikein tippa linssiin, kun luin valmistumisuutiset! Onnea ja tsemppiä loppurutistukseen!




0
1 vastaus

Vau! Oon lukenu sun blogia jo jonkun aikaa mut nyt vasta tajusin et opiskelet samaan aikaan! Se on oikeesti hatun noston arvoinen juttu, ei moni muija jaksas ja pystys samaan. Varsinki ku mä oon ainaki ymmärtäny et toi turva-alan opiskelu on melko fyysistä ja samoin vauvan kanssa oleminen. Mut tosi mahtavaa et valmistut samaan aikaan muiden kanssa onnittelut siitä 🙂




0
1 vastaus

Blogin pääpaino on ollut äitiydessä, ei niinkään opiskeluissa ja siksi koulujuttuni eivät kovin usein nouse teksteissä esiin.
Kiitos onnitteuista! 🙂




0
1 vastaus

Vau mikä nainen! Saa lapsen ja valmistuu kuitenkin samaan aikaan luokkansa kanssa ammattiin. Todella uskomatonta 🙂 Tsemppiä näille viimeisille kuukausille!
-Krista




0
1 vastaus

Kiitos ihanista sanoista!




0
1 vastaus

Pakko kommentoida, itse työskentelen vartijana, firman ainoana naisena. Olen lukenut blogiasi ja arvostan tapaasi kertoa koulusta ja ylläolevassa kommentissa kerroit hyvin miksi halusit turvallisuusalalle. On ihanaa ettet kuvittele alasta liikoja, etkä ole liian virkaintoinen. Jotkut tuovat alaa liikaa esille, etenkin naiset jotka hakeutuvat alalle kun kokevat sen olevan coolia. Sinulla on oikeaa asennetta ja hyviä ajatuksia. Good girl! <3 🙂 Tsemppiä!




0
1 vastaus

Kiitos! Mukava kuulla että minusta turvallisuusalan tulevana työntekijänä on jäänyt hyvä maku. 🙂




0
1 vastaus

Täältä myös ilmoittautuu naisvartija! 🙂 Kyllä meitä on ympäriinsä, mutta kyllä tämä vielä melko miesvaltainen ala on. 🙂 Mukavaa hommaa kun jaksaa tehdä töitä oikealla asenteella! Muistan itse kun peruskoulun jälkeen menin opon juttusille, ja hän oli jo täyttänyt hakupaperit valmiiksi minulle, ei olis kuin tarvinnut painaa enteriä kun olisin jo hakenut lähihoitajaksi, kuulemma kaikki meidän ikäiset tytöthän sinne haluaa. No empäs halunnut ja oli opon ilme näkemisen arvoinen kun ilmoitin hakevani turvallisuusalalle. Pääsin sisään ja valmistuin 2011, vartijan työt aloitin heti kun sain väliaikaisen vartijakortin, ja edelleen tällä tiellä mennään. 🙂 ! Tsemppiä tulevaan! P.S Teillä on aivan hurmaava tytär <3




0
1 vastaus

Kyllä se mun mielestä on enemmänkin itsekästä kuin hienoa opiskella samalla kun on noin pieni vauva. Vauva on vauva vaan tosi pienen hetken,opiskella ehtii koska vain.




0
1 vastaus

Hankin itselleni ammatin jotta pystyn elättämään lapseni. Missä kohtaa olen mielestäsi itsekäs? Ennemminkin vastuuntuntoinen ja epäitsekäs. Adeliina ei ole kärsinyt opiskelustani millään tavalla.




0
1 vastaus

Kirjoitin kommentin mut se hävis jonnekkin niin kirjoitan varalta uuden 🙂

Hienoa että oot jaksanut opiskella! Mutta mulle tulee vähän ristiriitaiset fiilikset tuosta opiskelun ja vauva ajan yhdistämisestä. Mietin vaan sitä että mitkä asiat on painaneet puntarissa kun valinnan teit. Mitä olisit menettänyt jos olisit jatkanut opintoja vaikka sitten kun pieni on noin 1 v? Mitä olisit saanut jos olisit ollut vuoden kotona pienen kanssa? Siis ihan oikeasti kiinnostaa mitkä asiat on painanut vaakaa enemmän opiskelujen puolelle niin paljon että olit valmis laittamaan pienen hoitoon muutaman viikon ikäisenä? Tämä ei missään nimessä ole vittuilua tai arvostelua valinnoistasi! Kiinnostaa vain millaiset asiat tuon päätöksen takana on 🙂 jos ajattelee että olisit jatkanut koulua kun pieni on noin 1v ja sitten jatkanut työelämään. Että mitä voitat tuossa yhdessä vuodessa? Siksi näitä pohdin kun itsellä on haaveissa lapsi ja ollut pitkään ja yritystä on paljon. Tuntuu etten missään nimessä antaisi lasta niin pienenä hoitoon vaan palaisin työelämään joskus sitten kun lapsi noin 1-2 vuotias. Tuntuu etten haluaisi menettää mitään siitä vauva ajasta kun töitä ja opiskelua ehtii tehdä koko loppu elämän.
Kuitenkin hirmusti voimia ja jaksamista opiskeluun ja pienen hoivaamiseen 🙂 Kaikkihan me ollaan erilaisia ja jokaisen valintoja kuuluu kunnioittaa eli tämä ei todellakaan ole arvostelua!




0
1 vastaus

Hei,
Koulussa jossa opsikelen on vain yksi perustutkinto luokka samaa aikaa käynnissä eli uusi luokka aloittaa koulussa aina vain kolmen vuoden välein. Jos olisin halunnut jäädä kotiin,minun olisi pitänyt käydä kolmas opiskeluvuoteni myöhemmin kokonaan läpi. Tämä olisi onistunut vasta kolmen vuoden päästä, kun seuraava koulussani alkava luokka aloittaa 3. vuoden.
Minulla on oikeus opiskella koulussa johon minut 2011 valittiin, neljä vuotta. En olisi pystynyt valmistumaan koskaan jos en nyt olisi käynyt vauva kainalossa koulua loppuun. Siispä välivuoden pitäminen ei olisi ollut mahdollista, vaan välissä minun olisi pitänyt olla kaksi vuotta kotona. kahden vuoden kotona olon jälkeen on vähintäänkin haastavaa hypätä mukaan 3. vuoden menoon. Turva-asiat ovat unohtuneet ja opiskelu sekä kokeiden läpäisy olisi huomattavasti haastavampaa.




0
1 vastaus

Kiitos kun ehdit vastata 🙂 no nyt valkeni tilanne ja ymmärrän kyllä täysin! Hienoa siis että olet jaksanut opiskelut hoitaa. Olisihan se ollut ikävä jäädä roikkumaan ilman ammattia ja sitten joskus päästä jatkamaan.




0
1 vastaus

Huhhuh itestä ei kyllä ois tohon! Vaikutat kyllä tosi vahvalta ja päättäväiseltä naiselta! 🙂 Ja onnee ihan tosi paljon jo etukäteen valmistumisen johdosta! 🙂




0
1 vastaus

Voi kiitos. 🙂




0
1 vastaus

ootko koskaa joutunu pidättä ketää?




0
1 vastaus

ONNEA TYÖURALLESI JA TURVALLISIA TYÖPÄIVIÄ 😀




0
1 vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Eveliina Matilda
Hei! Tervetuloa lukemaan tarinaani lapsiperhe-elämästä, parisuhdekiemuroista sekä Turun Portsassa sijaitsevan, yli satavuotiaan puutaloasunnon remontoinnista. Ota yhteyttä: adeliinablogi@gmail.com Seuraa: Facebook / Eveliina Matilda Instagram / @eveliinamatilda

Arkisto

Artikkelit

Suomen suurin perheblogiyhteisö tarjoaa luettavaa ja vertaistukea niin odotusajasta, vauva-arjesta, taaperon uhmasta kuin muistakin perhe-elämän iloista ja haasteista. Tarjolla on huumoria, vinkkejä, arjen vertaistukea, kyyneliäkin. Tervetuloa joukkoon!

Seuraa
meitä: