eveliina matilda - Banneri

Uhosin teille hiljattain siitä elämäntapamuutoksesta ja ajattelin nyt hieman päivittää kuulumisia sen suhteen. Asia ei tosiaan jäänyt pelkäksi uhomiseksi, vaan aloin oikeasti miettiä asioita joita voisin elämässäni tehdä terveellisemmin. Uskokaa tai älkää mutta listasta tuli pitkä!


Haluan tehdä täydellisen elämäntapamuutoksen, enkä vain toteuttaa lyhyttä dieettiä, joten päätin että järkevintä on edetä muutoksessa rauhallisesti. 
Ihan ensimmäiseksi tutkiskelin syömisiäni perheemme ruoka-ostos kuittien avulla. Kaupassa käynti on minun ja Tonyn molempien vastuulla. Noin kerran kuukaudessa käymme isossa kaupassa ja ostamme ruokakaappeihin kunnolla täydennystä. Muuten haemme parin päivän välein lähikaupoista vain maitoa, leipää ja muuta pientä. Välillä meillä on tarkat ruokalistat mitä syödään milloinkin, mutta melko usein kaupassakäynti ei ole kovin suunnitelmallista, vaan vasta kaupassa alamme miettimään mitä olisi kiva syödä ja sitten vaan heittelemme ostoskärryyn ”kaikkea kivaa”. Tällaisilla kauppareissulla tulee ostettua paljon enemmän epäterveellistä ja turhaa.
Nyt olen keskittynyt kaupassakäyntiin enemmän kuin ennen. Mietin tarvittavat ruoka-aineet valmiiksi ennen kauppaan menoa ja kaupassa ollessani pysähdyn jokaisen heräteostoksen kohdalla miettimään onko tämä varmasti tarpeellinen ja terveellinen tuote. 
En enää nykyään ostele mehuja, limppareita tai rasvaisia ja sokerisia herkkuja. Ainakaan niin usein kuin ennen. Viikonloppuisin kuri on vähän löysempi ja silloin syön myös makeaa ja juon limpparia.
Haluan opettaa Adeliinalle että vain lauantaisin on karkkipäivä. Kun itse olin pieni, saimme vain lauantaisin karkkipussit ja saunan jälkeen saunajuomaksi pienet limsapullot. Muuten herkkuja syötiin ainoastaan juhlissa.
Sen lisäksi että katson hieman tarkemmin mitä suuhuni tungen, yritän pitää tarkemmin kiinni ruokailuajoista. Normaalisti mulla ei ole selkeää rytmiä ruokailuiden suhteen. Toisinaan skippaan aamupalan ja iltaisin syön aina vähän väliä jotakin pientä mitä satun löytämään. Koulupäivinä toki syön lounaan aina puoliltapäivin ja Tonyn kanssa syömme päivällisen yhdessä kun Tony tulee töistä kotiin. Nyt olen yrittänyt rytmittää syömiseni tarkemmin, jotta välttyisin niiltä pitkin päivää syötäviltä välipaloilta. Syön siis aamupalan, lounaan, välipalan, päivällisen ja iltapalan. Kaikkea muuta ruokailemista näiden välillä pyrin välttämään. Ihan vielä tää rytmi ei arjen keskellä toimi täydellisesti, mutta uskon että pikkuhiljaa minä sekä kroppani totumme säännölliseen syömiseen ja siitä tulee tapa.

Nyt parin viikon aikana olen keskittynyt hieman enemmän myös liikkumiseeni. En ole vielä heittänyt mitään reippaita juoksulenkkejä, vaan etenen tässäkin asiassa hitaasti. Olen lisännyt enemmän liikuntaa arkipäiviini esimerkiksi valitsemalla hissin sijaan rappuset. Käyn myös useammin vaunulenkeillä ja koiran kanssa lenkillä. Noi mun vaunulenkit on melko lepposta kärryttelyä. Olisi aivan ihanaa jos vaunulenkeillä olisi seuraa jostakusta toisesta äidistä. 😉 Viime vauvatanssi tunnille kuljin kävellen. Matkaa tanssipaikalle on kuusi kilometriä! Tunnin kestävän tanssin päälle kertyi siis lisäksi 12 kilometriä kävelyä ja voi kertoa että vaikka paikkoja poltteli niin fiilis oli ihan huikea! Vasta nyt muistin sen ihanan olon mikä raskasta liikuntasuoritusta seuraa. Vaikka lihakset huutaa kuolemaa niin sielu lepää.
Nyt olen tässä pohtinut aloittavani ihan jonkun oman liikuntaharrastuksen. Ratsastus mun on jo pitkään pitänyt stratata uudelleen, mutta sopivaa hevosta ei meinaa löytyä… Vinkatkaa ihmeessä jos jonkun hepo täältä Varsinais-Suomen suunnalta tarveis liikuttajaa.

No mutta tässä oli nyt pieni tarina siitä miten elämäntapamuutos on lähtenyt käyntiin. Hitaasti mutta varmasti edetään! Olisko teistä mukava kuulla jatkossain kuulumisiani tämän asian tiimoilta?

Kommentit (6)

Asiasta vähän poiketen, haluisin tietää et ootko ollu tyytyväinen teidän vaunuihin? Olen itse harkinnut kyseisten vaunujen ostoa mutta en meinaa löytää kunnon käyttökokemuksia. Suosittelisitko sinä niiden ostoa? 🙂

Hei. Sinun ei edes tarvitse laihtua! Itse pääsin raskaus kiloista eroon niin että söin kasviksia perunan sijaan. Ruoka annosten kokoa pienennin ja välipalaa söoin hedelmän. Mies kun tuli töistä niin jätin taaperon hänelle ja lähdin lenkille. Lenkeillä tein spurtteja eli kävelin ja sitten juoksun vähän aikaa.. Nyt 4 kiloa hoikempana (en ole lihava koskaan ollutkaan) on mukava käydä uimassa,jos vaikka joku sattuu näkemään.. PS. Voi kun joskus pääsisit tänne pohjois-karjalaan, olisi ihana nähdä sinut livenä :))

Missä päin Sotkamoa Tonyn sukulaisia asuu? Jos haluat kertoa minkä nimisiä, tai sukunimisiä ovat? 🙂 Itse olen myös Sotkamosta ja koko sukuni on sieltä. Sotkamo itsessään on tosi pieni paikka. Ties vaikka jotain kaukasta sukua oltaisiin. ;D
T. Eri anonyymi kuin tuo äskeinen

Hei, kiitos kommentista. Selvennän vielä että tarkoitus ei ole laihtua vaan elää terveellisemmin! 🙂
Ja aina silloin tällöin tulee käytyä Pohjois-Karjalassa koska mun sukua asuu Lieksassa. Heinäkuussa tullaan koko perhe sinne suunnalle kun tullaan tapaamaan Tonyn sukulaisia Sotkamoon. 🙂

Vastaa käyttäjälle Eveliina Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Eveliina

Eveliina

Tervetuloa kurkistamaan täällä Turun Port Arthurin 120-vuotiaassa hirsitalossa asuvan uusperheemme elämään.

Sinut mukaan toivottavat blogin kirjoittaja Eveliina 28v sekä Pete 43v ja lapset 8v ja 9v.


Ota yhteyttä:
eveliinamatilda.blogi@gmail.com

Seuraa:
Facebook / Eveliina Matilda
Instagram / @eveliinamatilda

Arkisto

X