Ammattilainen

Teksti
Kolme vuotta sitten näihin aikoihin jännitin sitä miten ammattikoulun pääsykokeet menivät ja toivoin kädet kyynärpäitä myöten ristissä, että juuri minut valittaisiin niiden lukemattomien hakijoiden joukosta turvallisuusalan perustutkintoon.

Pääsykokeiden haastatteluosiossa minulta kysyttiin olenko valmis sitoutumaan kouluun seuraavaksi kolmeksi vuodeksi. Tietenkin olin. Eikä minulla käynyt pienessä mielessäkään, kuinka suuria muutoksia seuraavat kolme vuotta toisivat mukanaan. Suureksi onnekseni kesäloman aikana postiluukkuni kolahti hyväksymiskirje Turun aikuiskoulutuskeskukselta.

Ennen koulun alkua suunnittelin miten kolme vuotta opiskelen ahkerasti, valmistun, lähden lukemaan turvallisuusalaa lisää, käyn ehkä jopa armeijan ja vielä jonain päivänä valmistun poliisiammattikorkeakoulusta.

Kuten arvaatte, kuviot muuttuivat aika lailla

Amikseen hakiessani, olin ehkä hieman eksyksissä oleva teini, mutta nyt asun omassa kodissa avopuolisoni kanssa ja mikä parasta, minä olen äiti.
Niitä hetkiä on lukemattoman paljon kun olen katunut päätöstäni hankkiutua turvallisuusalalle. Olen manannut opettajamme alimpaan helvettiin ja vannonut itselleni jättäväni koulun kesken, mutta en olisi kestänyt sitä kasvojen menetystä, kun luokkakaverini ja opettajani kuulisivat minun lyöneen hanskat tiskiin. Olinhan minä haastattelussa antanut sanani siitä, että sitoudun kouluun kolmeksi vuodeksi.

Voisi kuvitella että kesken opintojen raskaaksi tuleminen vahvistaisi ajatusta opintojen kesken jättämisestä, mutta minulle kävi toisin. Minua ärsytti se että ihmiset automaattisesti ajattelivat, että nyt minä jään äitiyslomalle kotiin. Sain kuulla myös naljailua siitä, miten olen saanut lapsen liian nuorena, minkä takia jäisin ilman ammattia. Minä päätin toisin. Halusin hankkia ammatin, jotta pystyn tarpeen vaatiessa itse elättämään lapseni. Halusin näyttää epäilijöille, että on mahdollista saada molemmat, lapsi sekä opinnot suoritettua. Tietysti olin tietoinen, että opiskelu tulee hoitaa lapsen ehdoilla ja minun pitäisi joustaa ennalta päätetystä valmistumispäivämäärästä.

Takana on nyt hyvin raskas puolivuotinen

Kävin iltaisin potkunyrkkeilyharjoituksissa suuren vatsani kanssa, jotta saisin korvattua poissaoloja uhkatilanteidenhallinta -tunneilta. Istuin koulun penkillä vielä päivää ennen synnytystä ja kaikkien ihmetykseksi palasin luokkaan takaisin Adeliinan ollessa vain muutaman viikon ikäinen. Oli yöllä nukuttu muutama tunti tai ei juuri ollenkaan, niin herätyskello oli armoton. Sängystä oli noustava viiden pintaan, jotta ehtisin ruokkia, pukea ja pakata Adeliinan hoitolaukun ennen kouluunlähtöä. Useana aamuna vauvaa tuli sängyssä köllöttelyn sijaan viihdytettyä käsivarrella, samalla kun yritin pestä hampaita tai pakata koululaukkuani. Kertaakaan en kuitenkaan lapsen takia joutunut olemaan poissa koulusta. Ehkä haastavinta oli osallistua yön yli jatkuvalle Kuopion reissulle, mutta jotenkuten siitäkin selvittiin.

Mistään tästä ei kuitenkaan olisi tullut yhtään mitään ilman mahtavaa tukiverkostoa ja vauvanhoitoapua. Muutaman kerran Adeliina oli kanssani mukana koulussa, mutta pääosin hän vietti koulupäiväni isoäitinsä luona. En kadu sitä että vein Adeliinan hoitoon niin pienenä, enkä tunne jääneeni mistään paitsi, kun en ole ollut vauvan kanssa kellon ympäri. Uskon ettei Adeliinakaan ole kärsinyt päätöksestäni käydä koulu loppuun. Joissain maissa äideillä ei ole ollenkaan äitiyslomaa, vaan töihin on palattava jo todella nopeasti. Joissain perheissä tehdään niin että isä jää lapsen kanssa kotiin kun äiti palaa työelämään. On niin monia tapoja elää, enkä näe ongelmaa siinä, että Adeliina vietti vauvana paljon aikaa hänelle turvallisen aikuisen; isoäitinsä kanssa. Erossa olo oli toki minulle välillä haastavaa. Käytin koulussa kahvitauot pitkälti vessassa, maidosta täysiä tissejä tyhjentäen, että pystyin hengittämään seuraavan oppitunnin hieman helpommin. Pumpatun maidon kiikutin koulun jälkeen kotiin, jotta lapseni ei jäisi ilman äidinmaidon rikkauksia. Koulupäivien jälkeen käytin aikani etätehtäviä tehden, sitteriä jalalla heiluttaen, jotta en jäisi jälkeen muista. Onneksi Adeliinalla oli iltaisin kotona myös isä!

Alkuperäisen suunnitelman mukaan rästin poissaolojani vielä syksyllä, muiden luokkalaisteni valmistumisen jälkeen. Minulla kuitenkin kävi niin hyvä tuuri, että onnistuin valmistumaan tänään, eli samana päivänä muun luokkani kanssa! On todella hienoa jakaa tärkeä päivä niiden ihmisten kanssa, jotka ovat tämän kolme vuotta kulkeneet rinnallani. Välillä ärsyttäen, mutta suurimmaksi osaksi minua tukien ja auttaen. Ilman meidän mahtavaa luokkaa, minulla ei olisi ollut näin paljon motivaatiota viedä opiskelua päätökseen.

Voin sanoa että ensimmäistä kertaa elämässäni olen oikeasti todella ylpeä itsestäni. Tuntuu että olen saavuttanut jotain hienoa ja että kaikki rehkintä on ollut tämän arvoista. Näiden kolmen vuoden aikana minusta tuli avovaimo, äiti sekä turvallisuusalan ammattilainen. Seuraavaksi saan vihdoin hengähtää ja nähdä vain tyttäreni.

Kommentit

21 kommenttia
Avatar

en oo pitkään aikaan kerenny lukemaan sun blogia mut nyt luetaan sitten kaikki lukemattomat postaukset kerralla 🙂 en voinu olla hymyilemättä ku luin kohdan 'suurimmaksi osaksi mahtavaa luokkaa' 😀 mut hei meijän täytyy jossain vaiheessa sopia tapaaminen puistoon tai kahville ja päivittää kuulumiset 🙂

Avatar

Onnittelut valmistumisen johdosta! 🙂 Kirjoitat sellaisella varmuudella ja sisukkuudella taipaleistasi, että ei ole mikään ihme, että valmistuit! Ole ylpeä itsestäsi ja siitä, että uskaltauduit tekemään sen mitä monet eivät ja halveksuvatkin. Tärkeintä on saada elämä raiteilleen. Monessa maassa äidit palaavat hyvin pian lapsen synnyttyä töihin, koska sitä rahaa saatava jostain, jotta voi elää ja tehdä valintoja. Suomessa, ihme kyllä, maksetaan vielä tukia.. Paljon onnea!!!

Avatar

Oot tehny hurjan hienoa työtä! Saat aiheestakin olla ylpeä, onnea!!!!!!!!!! <3

Avatar

Oot kyllä niin äärettömän upea nainen! Ihailtavaa kuinka oot suoriutunu tuosta kaikesta. Tykkään lukea sun blogia, on mun mielestä yksi parhaimmista. Kirjoitat hyvin ja selkeästi ja sun teksteistä löytyy niin asiaa, kuin kuulumisiakin. Kaikkea hyvää teidän perheelle! Ja mikä mahtavinta, nauti nyt ja ole ylpeä saavutuksestasi. 🙂 Onnea valmistumisen johdosta!

Avatar

Kovasti onnea 🙂

Avatar

Onnea valmistumisesta! Ja ole ylpeä itsestäsi kun jaksoit lapsen hoitamisen ohella vielä opiskella. Loppuiko teillä vasta tänään koulu? 🙂
Pohjois-Karjalassa loppui jo 27.päivä

-T

Avatar

MAHTAVA SUORITUS! Nyt kaikki on takanapäin ja voit täysillä keskittyä perheeseesi! Onnea 🙂

Avatar

Onnittelut täältäkin ja mä olen kanssa sitä mieltä, että haluan ehdottomasti hoitaa kunnialla loppuun opiskeluni vaikka vauva nyt siihen keskelle tuleekin. Kyllä siihen pystyy jos vain haluaa, ja mulla etenkin kun oon kerran päässyt sisään yliopistoon niin mun on tosi helppo jatkaa opintoja vauvan jälkeen. Hienoa, että sä pystyit vielä valmsitumaan muiden kanssa samaan aikaan! 🙂

Avatar

Onnittelut valmistumisen johdosta! Itselläni on useampi ystävä, jotka raskaana ja sen jälkeen vauva-aikana ovat valmistuneet ammattikorkeasta ja yliopistosta, joten on teitä useampi jotka huolimatta siitä että kesken opintojen tulee raskaaksi valmistuu ja vielä ajallaan. Nykypäivänä se on tehty helpommaksi, ja varsinkin jos on tukiverkosto.

Avatar

Toivottavasti et tule myöhemmin katumaan päätöstäsi jatkaa opintoja heti vauvan synnyttyä. Onnea valmistumisesta!:)

Avatar

Omituinen kommentti, en ymmärrä miksi se muka myöhemmmin yhtäkkiä alkaisi kaduttamaan jos ei nytkään kaduta 😀 Ja onnea valmistumisesta, oot ollu ahkera kun oot saanu opiskelut valmiiksi vauvan kanssa! 🙂

Avatar

Onneksi olkoon! Valmistuminen on aina hieno ja juhlittava saavutus! Mitä työtä turvallisuusalan ammattilainen tekee? Mihin haluaisit työllistyä?

Avatar

Onnittelut sinulle, huikea saavutus ja hienoa että päätit näyttää että pystyt siihen. Mikään ei ole nahdotonta jos siitä ei tee sellaista. 🙂 <3<3

Avatar

Onnea hulluna!! 🙂 Oot sisukas nainen, jatka samaan malliin. Olet hieno esimerkki 🙂

Avatar

Onnea!

Ei ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa olla äiti, tai viettää lapsen vauva-aikaa. Hienoa, että sinä näytit millainen yksi tapa on.

Avatar

Onnea valmistumisen johdosta! 🙂 Mieletön urakka sulla takana, ja todellakin hatunnoston arvoinen suoritus – eli ihan syystäkin saat olla ylpeä itsestäsi. Itelläni on kokemusta myös amk:n opintojen loppuunviemisestä esikoisen syntymän jälkeen, ja tiedän ettei ole se helpoin tapa.. Toisaalta, kuten itsekin sanoit, joidenkin ihmisten asennevamma ja epäonnistumisen odottaminen antoivat vaan lisäpotkua, että katotaan – kuka luovuttaa, kuka ei. Onnea siis vielä, ja mukavaa kesää teille! 🙂

Avatar

Onnea!! Itekkin tein kevään yo-kirjotuksia pahimpien raskauspahoinvointien aikaan, ei ollu helppoa ei 😀 voin vaan kuvitella millasta se sit itse vauvan kaa on ollu!

Avatar

Onnea valmistumisesta! <3

Avatar

Onnittelut! Mulla on tyttö 3v, olin ekalla ammattikouluvuodella kun aloin odottamaan! Tyttö syntyi 17.7 ja 16.8 palasin koulun penkille, isäpuoleni ja äitini olivat sitä mieltä että minä jatkan koulua heti koska en halunnut valmistua 5 vuoden päästä (varmaan) koska paikkakunnalla yks välivuosi oli venynyt 2 vuodeksi. (Pieni paikkakunta: yksi liiketalouden luokka) valmistuin samaan aikaan ku muutki 🙂 onnea viellä kerran! 🙂

Avatar

onnittelut!! aivan upealta kuulostaa, loistava suoritus 🙂 onnea ja menestystä jatkoon!!

Avatar

Kovasti onnea Eve! 🙂 mistä olet ostanut kuvan mekon? Aivan ihana! Hyvää kesää teidän ihanalle, pienelle perheelle! Toivon teille kaikkea hyvää! <3

-Angelina K

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä