eveliina matilda - Banneri

Kolme vuotta sitten näihin aikoihin jännitin miten ammattikoulun pääsykokeet menivät ja toivoin kädet kyynärpäitä myöten ristissä, että juuri minut valittaisiin niiden lukemattomien hakijoiden joukosta turvallisuusalan perustutkintoon. minulta kysyttiin pääsykokeiden haastatteluosiossa, että olenko valmis sitoutumaan kouluun seuraavaksi kolmeksi vuodeksi. Tietenkin olin, eikä mielelläni käynytkään kuinka suuria muutoksia tulevat vuodet toisivat tullessaan. Suureksi onnekseni kesälomalla postiluukkuni kolahti hyväksymiskirje Turun aikuiskoulutuskeskukselta. Ennen koulun alkua suunnittelin että opiskelen kolem vuotta ahkerasti, minkä jälkeen valmistun ja lähden lukemaan turvallisuusalaa lisää.

Kuviot muuttuivat melkoisesti

Ammattikouluun hakiessani, olin ehkä hieman eksyksissä oleva teini, mutta nyt olen perheeni kanssa omassa kodissa asuva äiti. Tieni tähän tai etenkään valmistumiseen ei ollut helppo. Kaduin lukemattomia kertoja päätöstäni hankkiutua tähän koulutukseen, tietyn opettajan vaikutuspiiriin. Opintojani hankaloittanut opettaja sai minut monesti harkistemaan koulun jättämistä kesken, mutta en kuiteenkan olisi kestänyt sitä kasvojen menetystä, kun luokkakaverini ja läheiseni kuulisivat minun lyöneen hanskat tiskiin. Olin pääsykokeiden aikana vakuuttanut sitoutuvani kouluun kolmeksi vuodeksi.

Kesken opintojen raskaaksi tulemisen luulisi vahvistavan ajatusta opintojen kesken jättämisestä, mutta minulle kävi toisin. Ärsyynnyin siitä, että ihmiset ajattelivat minun jättävän koulun kesken. Sain kuulla naljailua miten liian nuorena lapsen saanut nainen jäisin ilman ammattia. Itse järkeilin ammatin olevan minulle vielä entistä tärkeämpi asia, jotta pystyisin elättämään lapseni. Halusin näyttää epäilijöille, että voin saada molemmat; lapsen ja koulutuksen. Olin kuitenkin tietoinen, että opiskelu tulisi hoitaa lapsen ehdoilla ja minun pitäisi joustaa ennalta päätetystä valmistumispäivämäärästä.

 

Opiskelu vauvan kanssa

Kävin iltaisin potkunyrkkeilyharjoituksissa suuren vatsani kanssa, jotta saisin korvattua poissaoloja uhkatilanteidenhallinta -tunneilta. Istuin koulun penkillä vielä päivää ennen synnytystä ja kaikkien ihmetykseksi palasin luokkaan takaisin Adeliinan ollessa vain muutaman viikon ikäinen. Oli yöllä nukuttu muutama tunti tai ei juuri ollenkaan, niin herätyskello oli armoton. Sängystä oli noustava viiden pintaan, jotta ehtisin imettää, pukea ja pakata Adeliinan hoitolaukun ennen kouluunlähtöä. Aamurutiineinani viihdytin vastasyntynyttä käsivarrella, samalla kun toisella kädellä pesin hampaita ja pakkasin koululaukkuani. Kaikkein haastavinta oli yhdistää maidosta pinkeät tissit ja pitkät koulupäivät, mutta kertaakaan en kuitenkaan ottanut poissaoloa lapsen takia. Luokkaamme erittäin epäoikeudenmukaisesti kohteleva opettajamme kertoi, että valmistuminen olisi mahdotonta jokaiselle joka ei osallistuisi yön yli jatkuvalle kouluretkelle Kuopioon. Haastava ja syrjimiseen taipuva opettaja ei tehnyt vauva kainalossa opiskelua helpoksi.

Onneksi minulla oli tukenani upea tukiverkosto. Joitakin kertoja Adeliina oli kanssani mukana koulussa, mutta hän vietti koulupäivinäni paljon aikaa isoäitinsä luona. Adeliinan hoitojärjestelyt eivät kaduta minua, enkä tunne jääneeni mistään paitsi, vaikka en viettänyt aikaa vauvan kanssa kellon ympäri. Kaikille vastasyntyneiden äideille äitiysloman väliin jääminen ei varmasti sovi, mutta meidän perheemme ei nähnyt ongelmaa siinä, että Adeliina vietti vauvana paljon aikaa hänelle läheiseksi tulleen isovanhemman kanssa. Koulupäivieni ajaksi järjestetystä vauvanhoidosta huolimatta tuoreena äitinä opiskelu ei ollut helppoa. Vauvasta erossaolo oli välillä vaikeaa. Vietin koulupäivien kahvi- ja ruokatauot pitkälti maitopumppu seuranani vessassa. Iltaisin heiluttelin sitteriä jalalla ja tein koulutöitä, jotta en jäisi muista luokkalaisistani jälkeen. Oikeasti olisin halunnut käydä perhekerhossa ja vertailla vauvani kehitystä äitikavereideni vauvoihin.

Valmistuminen

Alkuperäisen suunnitelman mukaan olisin rästinnyt poissaolojani vielä syksyllä, muiden luokkalaisteni valmistumisen jälkeen. Kaikkien ihmetykseski onnistuin kuitenkin valmistumaan tänään, eli samana päivänä muun luokkani kanssa! On todella hienoa jakaa tärkeä päivä niiden ihmisten kanssa, jotka ovat kulkeneet nämä viimeiset kolme vuotta rinnallani. Olen tällä hetkellä todella ylpeä itsestäni ja tunnen saavuttaneeni jotain vielä hienompaa kuin perustutkinnon. Näiden kolmen vuoden aikana minusta tuli avovaimo, äiti sekä turvallisuusalan ammattilainen. Seuraavaksi saan vihdoin hengähtää ja keskittyä perheeseeni.

Kommentit (21)

en oo pitkään aikaan kerenny lukemaan sun blogia mut nyt luetaan sitten kaikki lukemattomat postaukset kerralla 🙂 en voinu olla hymyilemättä ku luin kohdan 'suurimmaksi osaksi mahtavaa luokkaa' 😀 mut hei meijän täytyy jossain vaiheessa sopia tapaaminen puistoon tai kahville ja päivittää kuulumiset 🙂

Kovasti onnea Eve! 🙂 mistä olet ostanut kuvan mekon? Aivan ihana! Hyvää kesää teidän ihanalle, pienelle perheelle! Toivon teille kaikkea hyvää! <3

-Angelina K

onnittelut!! aivan upealta kuulostaa, loistava suoritus 🙂 onnea ja menestystä jatkoon!!

Onnittelut! Mulla on tyttö 3v, olin ekalla ammattikouluvuodella kun aloin odottamaan! Tyttö syntyi 17.7 ja 16.8 palasin koulun penkille, isäpuoleni ja äitini olivat sitä mieltä että minä jatkan koulua heti koska en halunnut valmistua 5 vuoden päästä (varmaan) koska paikkakunnalla yks välivuosi oli venynyt 2 vuodeksi. (Pieni paikkakunta: yksi liiketalouden luokka) valmistuin samaan aikaan ku muutki 🙂 onnea viellä kerran! 🙂

Onnea!! Itekkin tein kevään yo-kirjotuksia pahimpien raskauspahoinvointien aikaan, ei ollu helppoa ei 😀 voin vaan kuvitella millasta se sit itse vauvan kaa on ollu!

Onnea valmistumisen johdosta! 🙂 Mieletön urakka sulla takana, ja todellakin hatunnoston arvoinen suoritus – eli ihan syystäkin saat olla ylpeä itsestäsi. Itelläni on kokemusta myös amk:n opintojen loppuunviemisestä esikoisen syntymän jälkeen, ja tiedän ettei ole se helpoin tapa.. Toisaalta, kuten itsekin sanoit, joidenkin ihmisten asennevamma ja epäonnistumisen odottaminen antoivat vaan lisäpotkua, että katotaan – kuka luovuttaa, kuka ei. Onnea siis vielä, ja mukavaa kesää teille! 🙂

Onnea!

Ei ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa olla äiti, tai viettää lapsen vauva-aikaa. Hienoa, että sinä näytit millainen yksi tapa on.

Onnea hulluna!! 🙂 Oot sisukas nainen, jatka samaan malliin. Olet hieno esimerkki 🙂

Onnittelut sinulle, huikea saavutus ja hienoa että päätit näyttää että pystyt siihen. Mikään ei ole nahdotonta jos siitä ei tee sellaista. 🙂 <3<3

Onneksi olkoon! Valmistuminen on aina hieno ja juhlittava saavutus! Mitä työtä turvallisuusalan ammattilainen tekee? Mihin haluaisit työllistyä?

Toivottavasti et tule myöhemmin katumaan päätöstäsi jatkaa opintoja heti vauvan synnyttyä. Onnea valmistumisesta!:)

Omituinen kommentti, en ymmärrä miksi se muka myöhemmmin yhtäkkiä alkaisi kaduttamaan jos ei nytkään kaduta 😀 Ja onnea valmistumisesta, oot ollu ahkera kun oot saanu opiskelut valmiiksi vauvan kanssa! 🙂

Onnittelut valmistumisen johdosta! Itselläni on useampi ystävä, jotka raskaana ja sen jälkeen vauva-aikana ovat valmistuneet ammattikorkeasta ja yliopistosta, joten on teitä useampi jotka huolimatta siitä että kesken opintojen tulee raskaaksi valmistuu ja vielä ajallaan. Nykypäivänä se on tehty helpommaksi, ja varsinkin jos on tukiverkosto.

Onnittelut täältäkin ja mä olen kanssa sitä mieltä, että haluan ehdottomasti hoitaa kunnialla loppuun opiskeluni vaikka vauva nyt siihen keskelle tuleekin. Kyllä siihen pystyy jos vain haluaa, ja mulla etenkin kun oon kerran päässyt sisään yliopistoon niin mun on tosi helppo jatkaa opintoja vauvan jälkeen. Hienoa, että sä pystyit vielä valmsitumaan muiden kanssa samaan aikaan! 🙂

MAHTAVA SUORITUS! Nyt kaikki on takanapäin ja voit täysillä keskittyä perheeseesi! Onnea 🙂

Onnea valmistumisesta! Ja ole ylpeä itsestäsi kun jaksoit lapsen hoitamisen ohella vielä opiskella. Loppuiko teillä vasta tänään koulu? 🙂
Pohjois-Karjalassa loppui jo 27.päivä

-T

Oot kyllä niin äärettömän upea nainen! Ihailtavaa kuinka oot suoriutunu tuosta kaikesta. Tykkään lukea sun blogia, on mun mielestä yksi parhaimmista. Kirjoitat hyvin ja selkeästi ja sun teksteistä löytyy niin asiaa, kuin kuulumisiakin. Kaikkea hyvää teidän perheelle! Ja mikä mahtavinta, nauti nyt ja ole ylpeä saavutuksestasi. 🙂 Onnea valmistumisen johdosta!

Oot tehny hurjan hienoa työtä! Saat aiheestakin olla ylpeä, onnea!!!!!!!!!! <3

Onnittelut valmistumisen johdosta! 🙂 Kirjoitat sellaisella varmuudella ja sisukkuudella taipaleistasi, että ei ole mikään ihme, että valmistuit! Ole ylpeä itsestäsi ja siitä, että uskaltauduit tekemään sen mitä monet eivät ja halveksuvatkin. Tärkeintä on saada elämä raiteilleen. Monessa maassa äidit palaavat hyvin pian lapsen synnyttyä töihin, koska sitä rahaa saatava jostain, jotta voi elää ja tehdä valintoja. Suomessa, ihme kyllä, maksetaan vielä tukia.. Paljon onnea!!!

Vastaa käyttäjälle Anonyymi Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Eveliina

Eveliina

Tervetuloa kurkistamaan täällä Turun Port Arthurin 120-vuotiaassa hirsitalossa asuvan uusperheemme elämään.

Sinut mukaan toivottavat blogin kirjoittaja Eveliina 28v sekä Pete 43v ja lapset 8v ja 9v.


Ota yhteyttä:
eveliinamatilda.blogi@gmail.com

Seuraa:
Facebook / Eveliina Matilda
Instagram / @eveliinamatilda

Arkisto

X