Yleinen 13.9.2014
TEKSTI Eveliina

Perjantai ilta

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu
Eilen iltapäivällä vein Tonyn työpaikan TYKY-iltaan,
pelaamaan paintballia ja saunomaan. Seuraavaksi ajelin minun ja mammani
sopimaan treffipaikkaan ja jätin Adeliinan ja Fidon mamman hoiviin. Seuraava
etappini oli Sohvin uusi asunto, jossa juhlittiin tupaantuliaisia.
Tupareissa
oli syötävää, boolia, musiikkia, vanhoja tuttuja, uusia tuttavuuksia; eli tosi
hauskaa. Tehtiin Sohvin kanssa ensimmäistä kertaa elämässämme boolia ja
yllättäen se onnistui tosi hyvin! Mulla oli mukana myös mun lempi juomaa eli
Watermeloon Breezeriä. Nam!
Ilta sujui
hyvin ja oli hauskaa, mutta jossain kohtaa illasta alkoi puhe yökerhoon
lähtemisestä. Oltiin Sohvin kanssa aiemmin puhuttu että mennään vähän fiiliksen
mukaan ja katsotaan mitä mieltä juhlaväki on baariin lähtemisestä. Siinä
istuessani ja poppareita nälkääni syödessäni aloin miettimään mitä vaihtoehtoja
minulla on ja mitä niistä seuraa:
a, Lähden yökerhoon. Kylmetyn ulkosalla jonottaessani
sisälle ikuisuuden. Vihdoin sisälle päästyäni maksan sisäänpääsystä.
Seuraavaksi jonotan ja maksan siitä että saan takkini säilytykseen. Siitä
suunnistamme ihmistungoksessa baaritiskille, jossa saan todennäköisesti kauan
odottaa ylihinnoiteltua juotavaa. Juoman jälkeen etsimme mahdollista
istumapaikkaa. Tässä kohtaa jo puolet kavereista ovat hävinneet johonkin
tungokseen ja pimeyteen. Kukaan ei kuule puhelimen soittoääntä ja vaikka joku
sattuisikin vastaamaan, hänen puheensa peittyy liian kovaa soivan, omaa
musiikkimakuani vastaan sotivan musiikin alle.  Vielä kasassa olevan porukan kanssa istumme
turvat kiinni ja katselemme ympärillemme. Keskustelemisesta on turha edes
haaveilla, paitsi tekstiviestein. Koska minä en juurikaan nauti tanssimisesta,
baarissa ei ole minulle muita virikkeitä kuin juominen. Harmittaa vaan kun Turun
suosituimmassa Yökerhossa juoman jonottamiseen menee kolme kertaa enemmän aikaa
kuin mitä minulta kuluu drinkin nauttimiseen, joten tuntuu siltä kuin saisi
koko ajan olla vain jonottamassa. Kun porukka sitten kyllästyy baarissa oloon,
tai valomerkki on annettu, alkaa narikkalipun etsiminen. jos tämä viheliäisen
pieni lappunen löytyy jostain käsilaukun taskusta, pääsee taas jonottamaan jotta
saa takkinsa takaisin. Yökerhosta ulos selvittyä saa maksaa itsensä kipeäksi
siitä että pääsee kotiin. Kotona hampaiden ja kasvojen peseminen tuntuu
ylivoimaisen raskaalta. Humalapäissään nukkuessa ei pääse hyödyntämään unen
syvää vaihetta ja näin ollen aamulla herätessä on väsynyt ja vetelä.
Huonovointisuus jatkunee iltaan asti.
b, En lähde jatkoille yöelämään. Kerään kimpsuni ja kampsuni
ja pummaan selvinpäin olleelta siskolta kyydin kotiin. Matkanvarrelta nappaamme
Tonyn sekä Mäkkärin hampurilaiset kyytiin. Kotona keitän itselleni
vanilja-caramel teetä ja käyn suihkussa. Hampaiden pesun jälkeen kellahdan
raikkaana ja takana olevasta illasta onnellisena pehmeään sänkyyni. Aamulla
saan nukkua pitkään koska Adeliina ja koira ovat hoidossa. Kymmenen aikoihin
herään pirteänä ja tyytyväisenä.
Voitte siis
kuvitella kumman vaihtoehdon valitsin. Siitä tietää olevansa kaikkensa antanut äiti,
kun rankan biletyksen sijaan oma pehmeä sänky houkuttelee enemmän, nyt kun
kerrankin pitkään nukkumiseen on mahdollisuus.
Alunperinhän
oli tarkoitus etä ony tulee TYKY-illasta käymään tupareissa ja siitä
mahdollisesti jatketaan baariin, joten mua vähän jännitti soittaa Tontulle että
haluankin jo kotiin. Olin varma että joudun perustelemaan ja ympäripuhumaan
Tonyä. Vaikkakin olisihan hän voinut ilman minuakin lähteä jatkoille.
Soitettuani ja asiani kerrottua, hämmästyin sillä Tonyn vastaus oli ”Huh, mä en
olisi millään jaksanut enää lähteä minnekkään!”. Mua hymyilytti kun tajusin
että minä en ole ainoa viallinen ja tylsä nuori. Tonykään ei enää ole sellainen
samanlainen kuin ennen. Sellainen että aina piti olla menossa ja radalla.  

Kai se
äiteys ja isyys tekee vähän sen että kodin ulkopuolelle on aina välillä ihana
päästä tuulettumaan, mutta kun siellä sitten on, haaveilee siitä rauhallisesta
omasta kodista ja ennen kaikkea sängystä.
Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Kommentit (5)

Helou! Täällä yks 18vee kroonisesta vauvakuumeesta ja kateudesta kärsivä vauvafriikki sai just pitkän, mutta ihanan ja mielenkiintoisen urakan loppuun. 😀 Aloitin iltapäivällä lukemaan sun blogia ja jäin niin koukkuun etten päässyt kotisohvalta loppupäivänä liikkeelle(menee se pe tälleenkin..) Kaikki postaukset tuli luettua, välillä syöden, hampaita pesten ja nyt vikat peiton alla iltasatuna. Oma äitini on ollut saman ikäinen kuin sinä saadessaan ensimmäisen lapsensa (minut). Olen aina ihaillut ja seuraillut nuorten äitien tekemisiä ratikassa, bussissa, blogien välityksellä jne. Joka kerta, kun näen nuoria hehkuvia äitejä, ajattelen, että ehkä jonain päivänä on munkin vuoroni. Lukuisat, ihanat hoitolapset saa siis riittää, ainakin siihen asti että on oma koti ja kaksoistutkinto suoritettu loppuun. Sä oot huippu reippaan olonen, ihana nainen ja Adeliina muistuttaa kuvissa kovasti äitiään!! Älä missään nimessä lopeta bloggaamista nyt, kun oon löytänyt sut (johon on niin helppo samaistua)! IHANAA syksyn jatkoa teidän perheelle, voikaa hyvin ! 🙂




0
1 vastaus

Mulla on ihan sama homma! Kyllä välillä hiipii mieleen ajatust baari-illasta, mutta siis todella harvoin ja vielä harvemmin sinne asti ´´kykenen”, ei sillä, että olisin aloittelun jälkeen liian humalassa, vaan olen niin väsynyt jo siinä vaiheessa, että se oma sänky tosiaan houkuttelee enemmän 😀

Silloin tällöin on ihan mukavaa istua iltaa kavereiden kanssa muutaman alkoholipitoisen juoman kera, mutta tosiaan, mikä idea siinä baarissa on? siellä ei kuule mitään, kaverit katoaa, saa tuopeista päällensä ja hyvällä tuurilla haavojakin lasinsiruista, rahat menee ja kuvottava olo tulee, vielä viikonkin päästä pystyn kuulla sen tinnityksen korvissa liian kovalla soivan musiikin asiosta, hyi että..

Mies kyllä taas meillä tykkäisi mennä baareissa vaikka kuinka, mutta eipä ole varaa, kun on tärkeämpiäkin rahareikiä, kuin baari.




0
1 vastaus

Oisin itse valinnu ihan samalla tavalla. Jotenki sen baarin hälinä ei vaa enää kiinnosta!:D




0
1 vastaus

Hei! Oon seuraillu sun blogia jo ihan alusta asti ja ihailen kyllä sua kovasti! Oma ihana kämppä ja perhe ja rahaakin näyttää olevan. Ehkä jonakin päivänä minäkin voin olla tuossa tilassa. Odotan itse ensimäistä lasta ja olen 19vuotias. Alussa vielä ollaan mutta en malta odottaa sitä kun saan sen oman syliini. Käy kurkkaamassa minunki blogiani.




0
1 vastaus

Allekirjoitan tän postauksen täysin! Osasit todella hyvin kuvata millaista Yökerhossa on 😀 Itsekään 20-vuotiaana en jaksa oikein baareissa pyöriä, vaikkei ole vielä lapsiakaan. Siellä ei vaan kuule mitään ja joka paikkaan saa jonottaa. Mielummin istun iltaa ystävien kanssa jonkun kotona. Mullekin on tullu toi olo että oon jotenki tylsä tai erilainen nuori ku harvoin käyn missää baareissa. Kun muut samanikäiset tai vanhemmatkin käy melkeen joka viikonloppu. Mut kiva tietää etten oo ainut 😉 Tää oli tosi kiva postaus, osus ihan nappiin ku oon lähiaikoina miettiny just näitä asioita. Vaikutat huipputyypiltä, jatka samaan malliin! 🙂




0
1 vastaus

Helou! Täällä yks 18vee kroonisesta vauvakuumeesta ja kateudesta kärsivä vauvafriikki sai just pitkän, mutta ihanan ja mielenkiintoisen urakan loppuun. 😀 Aloitin iltapäivällä lukemaan sun blogia ja jäin niin koukkuun etten päässyt kotisohvalta loppupäivänä liikkeelle(menee se pe tälleenkin..) Kaikki postaukset tuli luettua, välillä syöden, hampaita pesten ja nyt vikat peiton alla iltasatuna. Oma äitini on ollut saman ikäinen kuin sinä saadessaan ensimmäisen lapsensa (minut). Olen aina ihaillut ja seuraillut nuorten äitien tekemisiä ratikassa, bussissa, blogien välityksellä jne. Joka kerta, kun näen nuoria hehkuvia äitejä, ajattelen, että ehkä jonain päivänä on munkin vuoroni. Lukuisat, ihanat hoitolapset saa siis riittää, ainakin siihen asti että on oma koti ja kaksoistutkinto suoritettu loppuun. Sä oot huippu reippaan olonen, ihana nainen ja Adeliina muistuttaa kuvissa kovasti äitiään!! Älä missään nimessä lopeta bloggaamista nyt, kun oon löytänyt sut (johon on niin helppo samaistua)! IHANAA syksyn jatkoa teidän perheelle, voikaa hyvin ! 🙂




0
1 vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Suomen suurin perheblogiyhteisö tarjoaa luettavaa ja vertaistukea niin odotusajasta, vauva-arjesta, taaperon uhmasta kuin muistakin perhe-elämän iloista ja haasteista. Tarjolla on huumoria, vinkkejä, arjen vertaistukea, kyyneliäkin. Tervetuloa joukkoon!

Seuraa
meitä: