Vihreää kultaa

Teksti
Onko oikeasti olemassa parempaa paikkaa kuin Suomen metsä? Ei ainakaan mun mielestä, mutta mä olenkin tälläinen luonnonlapsi. Jos joskus kaipaan hiljaisuutta, rauhaa ja raikasta ilmaa, niin mars metsään ja vartin päästä mieli lepää. 
Tämä kuva on otettu minulle tärkeltä paikalta, meinaan mun isovanhempieni suolta. Muiden silmille tämä on varmaankin vain pieni pala märkää ja vetistä maastoa jossain korvessa, mutta näissä maisemissa olen kokenut mieleenpainuvimmat ja parhaat lapsuusmuistoni. 
Kun me sisarukset ja serkukset olimme pienempiä, meidän vanhemmat, erityisesti isäni, järjestivät meille aina mitä parhaimpia retkiä tänne suolle. Oli eväsretkiä, sieniretkiä, mottorikelkkailua ja jopa syntymäpäiviä. Synttärit isin tekemällä köysiradalla temppuillen, metsässä aarretta etsien ja laavulla eväitä syöden, voittivat lasten mielissä täysin ne sokerihumala syntymäpäivät Hoplopissa. Kaikista viettämistäni lastenkutsuista juuri nämä ovat painuneet mieleeni jäädäkseen.
Koen itseni onnekkaaksi, kun perheeni on tutustuttanut minut luontoon ja siellä toimimiseen jo ihan pienestä pitäen. Ei todellakaan ole itsestäänselvyys että kaikki ikätoverini osaavat pinota ja sytyttää nuotion, suunnistaa, koota metsän aineksista nukkumasuojan tai löytää luonnosta vatsantäytettä esimerkiksi tunnistamalla ruokasieniä. Vaikka vanhempani ovat antaneet minulle lähtökohdat tähän kaikkeen, niin suurimman osan erätaidoista olen oppinut partiossa. Äidin ehdotuksesta aloitin ekaluokkalaisena partion pienessä  ryhmässä viereisellä paikkakunnalla ja kuten partion ideologiaan kuuluu, vähitellen pienestä sudenpennusta kasvoi partion johtaja. 
Enää en muutamaan vuoteen ole ollut partiossa, mutta aina silloin tällöin tekisi mieli taas ryhtyä mukaan harrastustoimintaan.

Haluan antaa myös Adeliinalle kosketusken luontoon. Haluaisin että myös hän oppii arvostamaan luontoa ja osaa kulkea siellä. Ilokseni vanhempani ovat tainneet ottaa tehtävän hoitaakseen, sillä viime viikolla puhelimeen pärähti kutsu viikonlopun sienestys- ja eväsretkelle.
Meidän perheen lisäksi mukaan retkelle lähtivät isovanhempani, vanhempani, siskoni Alisa, Topias, Nomppu, Ava ja koirat.
Ensin hajaannuimme metsikköön etsimään sieniä ja poimimaan puolukoita, kunnes ruoka pikku hiljaa houkutteli kaikki laavulle syömään. Oli oikein mukava reissu, erityisesti Ava näytti nauttivan metsässä kulkemisesta.

Kommentit

11 kommenttia

Adella näkyy olevan stonzit? Löytyskö niistä tekstiä postaukseen, kovasti kiinnostais! 🙂
Ihania kuvia!
-AK

Ihania kuvia 🙂

Ihana <3

tosi kiva postaus 🙂

missäs emilia on?

Lapset ovat varmaanki olleet taas hoidossa =]

Mitenkä ne lapset nyt hoidossa ois jos ovat isänsä kanssa retkellä?
Emilialla oli ihan syynsä jäädä pois tälläkertaa. 🙂

Ihana postaus 🙂 meillä poika on kulkenut vuoden verran metsässä mukana ja voi että kun tykkää! Onhan se vähän hitaampaa menoa kun pikku mies jää syömään mustikoita mutta pääasia että koko perhe nauttii luonnosta 🙂

Siitä se innostus luontoa kohtaan lähtee! 🙂

Haluaisin päästä lukemaan myös Emilian blogia, olisiko sen linkittäminen ollut mahdollista? 🙂

Pistäppä Googleen mutsis on, niin löytyy 🙂

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä