eveliina matilda - Banneri

…minulla ei olisikaan lasta? Ilman Adeliinaa elämäni olisi hyvin erilaista. Minulla ei ole selvää vastausta siitä miten tällä hetkellä elisin, mutta sen tiedän että elämäni olisi varmasti paljon pinnallisempaa ja etsisin edelleen sitä kuuluisaa elämän tarkoitusta. Kun sain lapsen, tiesin että elämäni tarkoitus on rakastaa ja pitää huolta siitä että tämä pikkuihminen elää maailman parhaan elämän.

Jos en olisi tullut raskaaksi, niin olisin reilu puolitoista vuotta sitten lähtenyt Lappiin Enontekiölle työharjoitteluun. Olin eräällä hevosalan nettisivuilla hakenut harjoittelupaikkaa hevostallilta. (Koulussan sai 1. ja 2. luokalla mennä harjoitteluun mihin tahansa työpaikkaan, koska alaikäisenä ei saa tehdä vartiointialan työtä) Harjoittelupaikkaa ei kuitenkaan löytynyt mistään, kunnes kaksi viikkoa ennen harjoittelun alkua puhelimeni soi ja langan toisessa päässä puhui nainen hyvin erikoisella murteella. Minulle tarjottiin asuntoa ja harjoittelupaikkaa Enontekiön tunturilta. harjoittelun jälkeen saisin jäädä sinne hevos- ja porotilalle töihin. Toimenkuvani olisi hevosten hoitaminen ja liikuttaminen. En juurikaan empinyt lähdön kanssa, vaan tiesin että minun olisi tartuttava tähän ainutlaatuiseen tilaisuuteen.
Ennen harjoittelun alkua minulle tapahtui kuitenkin jotain vielä parempaa, nimittäin Adeliina ilmoitti tulostaan. Peruin Lappiin lähdön ja menin tätini työpaikalle päiväkotiin töihin. Sinänsä minua ei harmittanut että en lähtenytkään, mutta nykyään aina väillä haaveilen aumisesta Jumalan selän takana, eläintilaa pyörittäen. Ehkä me vielä joskus perheenä muutamme jonnekkin tuppukylään elämään hieman toisenlaista unelmaa..

Voihan olla niinkin että Lappi ei olisi hurmannut minua tarpeeksi, että olisin jättänyt koulun ja jäänyt sinne töihin. Siinä tapauksessa olisin harjoittelun jälkeen palannut kotiin kokemusta rikkaampana. Todennäköisesti olisimme Tonyn kanssa vielä seurustelleet, sillä Tony oli harjoitteluni ajan armeijassa, joten meillä olisi jokatapauksessa ollut etäsuhde.
En tiedä asuisimmeko tässä missä nyt asumme. Sen tiedän että vanhempieni luona en ainakaan enää asuisi. Nyt valmistuttuani olisin varmaan etsinyt töitä tai opiskellut lisää turva-alaa, tai jotain kokonaan minulle uutta alaa. Elämäni olisi takuulla huolettomampaa, nukkuisin viikonloppuisin puoleen päivään asti, eikä minun tarvitsisi jatkuvasti siivota.
Kuitenkin elämäni olisi paljon tyhjempää. Ilman Adeliinaa edes tätä blogia ei olisi olemassa. En olisi tutustunut niihin kaikkiin ihmisiin keihin olen vauvan myötä tutustunut. En varmaankaan olisi lähentynyt siskoni kanssa, enkä olisi oppinut erottamaan oikeita ystäviäni niiden kaikkien turhien kavereideni joukosta. Ilman vauvaa, minun ja Tonyn suhde ei olisi näin vakaa ja kestävä. Koska suhteemme kesti Tonyn armeijan ja ensimmäisen vauvavuoden, tiedän että se kestää mitä vain.

En todellakaan kaipaa elämää ilman Adeliinaa. Vaikka vauvasta on paljon vaivaa ja huolta, niin se kaikki on maksettu miljoona kertaisesti minulle takaisin. Minulla on tällä hetkellä kaikki mitä elämältä saattaa toivoa, meinaan ihana perhe.

Kommentit (1)

Hei! ihan mielenkiinnolla kyselen, että millaiset olivat sinun ensimmäiset oireet raskaudessa ja millä raskausviikolla huomasit olevasi raskaana? 🙂 terveisin vauvasta haaveilija

Vastaa käyttäjälle Anonyymi Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Eveliina

Eveliina

Tervetuloa kurkistamaan täällä Turun Port Arthurin 120-vuotiaassa hirsitalossa asuvan uusperheemme elämään.

Sinut mukaan toivottavat blogin kirjoittaja Eveliina 28v sekä Pete 43v ja lapset 8v ja 9v.


Ota yhteyttä:
eveliinamatilda.blogi@gmail.com

Seuraa:
Facebook / Eveliina Matilda
Instagram / @eveliinamatilda

Arkisto

X