Yleinen 24.10.2014
TEKSTI Eveliina

Paita ja peppu

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu
Tässä on yksi elämäni onnellisimmista hetkistä. Olen koiran kasvattajan luona ja sylissäni on tuleva koiramme Omppu. Olin monta vuotta halunnut koiraa ja vihdoinkin meidän äiti kyllästyi taivutteluihin ja myöntyi hankkimaan koiran.
Nykyään Omppu asustelee taivaassa.
Olen aina rakastanut eläimiä ja viihtynyt eläinten seurassa. Eläinrakkauteni on kohdistunut erityisesti koiriin ja hevosiin. En osaa sanoa mikä noissa toisinaan hyvin rasittavissa karvapallukoissa vetää puoleensa. Eläimen seura vaan saa oloni hyväksi. Pelkkä koiran silittäminen on minulle parempaa terapiaa, kuin mitä koskaan voisin yhdeltäkään kallonkutistajalta saada. Koirat ovat tilanteissa aidosti läsnä, ne kuuntelevat ja tuntuvat ymmärtävän enemmän asioita mitä ihmiset. Koira tietää mielialasi ja kun olet surullinen, se yrittää tehdä olosi paremmaksi. Parasta koirissa on se että saadessaan sinulta huolenpitoa, ne rakastavat sinua ehdoitta. 
Pienenä päätin että isona hankin itselleni vähintään kymmenen koiraa ja että minun lapseni ei tarvitsisi vuosi tolkulla taivutella itselleen koiraa, niin kuin minä jouduin. 
No, kymmentä koiraa en ole hankkimassa, mutta siitä olen pitänyt huolen että Adeliina saa kasvaa koiran kanssa.

 Moni oli sitä mieltä että otimme koiran tyhmimpään mahdolliseen aikaan. Minusta aika oli mitä parhain, sillä halusin että koiranpentu ja vauva kasvavat yhdessä. Pentu on helppo totuttaa vauvaan ja taaperona Adeliina ei enää muista elämästä ilman koiraa. Koiraperheessä kasvavan vauvan vastustuskyky kehittyy hyvin eri tavalla kuin koirattomassa perheessä asuvan, eikä allergioita yleensä puhkea, kun koiran hilseeseen on tottunut pienestä pitäen.

 Fidoa ja Adeliinaa piti tietysti valvoa jatkuvasti, sillä pentuun ei voi yhtään luottaa. Pienessä pennussa on kuitenkin se etu, että se ei saa aikaiseksi kovin pahaa jälkeä. Kun pennun maitohampaat vaihtuvat, se pureskelee kaikkea, myös vauvan varpaita. Komentamalla  Fido oppi kuitenkin hyvin nopeasti että vauvaa ei saa nakertaa, eikä vauvan kanssa leikitä rajusti.

 Adeliinasta ja Fidosta tuli äkkiä parhaat kaverit. Sehän oli selvä, kun molemmat olivat niin samalla tasolla. Kumpikin hengaili maantasossa ja kommunikoi puheen sijaan elein ja ääntelyin.

 Fido hakeutuu aina Adeliina läheisyyteen. Aden vieressä (tai päällä) on paras makoilla, leikkiä ja syödä puruluuta. Jos minulta ja Tonyltä ei lohkea huomiota koiralle, niin Adeliinalta sitä saa takuu varmasti. Adeliina osaa hienosti heittää Fidolle palloa ja taputtaa aina heiton jälkeen. Fido noutaa pallon Adelle aina uudelleen ja uudelleen. Aina Fido ei suostu irroittamaan pallosta ja silloin Adeliina suuttuu ja itkee.

 

”Äidin” jälkeen seuraava sana jonka Adeliina sanoi oli ”Fido”. Ensimmäinen kaksi sanainen lause oli ”Fido ei”. Jos Fido haukkuu, Adeliina osoittaa Fidoa ja sanoo vakavalla äänellä ”ei”. Mistä lie oppinut.. 🙂
Adeliina tykkää aina osoitella Fidoa ja jos Fido ei ole kotona hän saattaa katsoa meitä  kysyvästi ja hokea Fidoa nimeltä. Adeliina lemppari puuhaa on katsoa kun Fido syö. Adeliina haluaisi myös aina itse maistaa koiran ruokaa ja juoda Fidon vesikupista. Välillä Adeliina kaivaa keittiön kaapeista mun tuppereita, asettaa ne maahan ja ”syö” niistä niin kuin koirat syö.
Ruokaillessamme Fido asettuu aina syöttötulin viereen istumaan ja odottamaan josko jotain putoisi. Ade yrittää aina myös ruokkia Fidoa pöydästä. Kun Fido hyppää nappamaan ruokaa Adeliinan kädestä Ade nauraa.

 Myös pahanteossa ollaan aina yhdessä. Adeliina tyhjentää laatikoista ja kaapeista tavaraa jotka Fido sitten nakertaa piloille. Eteinen on neidin ja koiran lempipaikka. Siellä järjestetään kenkähylly uuteen uskoon ja kieritään hiekassa. Kukkaruukun tyhjentäminen kivistä käy kaksin myös paljon nopeammin. Yksin koko ruukkua ei ehtisi tyhjentää sillä aikaa kun äiti laittaa tiskejä.

 Meille koira on perheenjäsen ja aina välillä puhunkin Fidosta Adeliinan pikkuveljenä. Uskon että Fidon ja Aden ystävyys vain syvenee heidän kasvaessa ja heistä tulee olemaan jatkossa paljon seuraa toisilleen. Tiedän myös sen, että vielä koittaa hetkiä, jolloin Adeliina ei osaa arvostaa lemmikkiään ja kiukuttelee meille vanhemmilleen kuinka ei jaksa lähteä koiran kanssa ulos.

P.s.
Älkää vaivautuko kertomaan kuinka koirat tassuillaan tuovat kaiken maailman sontaa sisälle lapsen läheisyyteen ja kuinka koirasta kulkeutuu kilokaupalla eliöitä ja bakteereita vauvaan. (kuten moni minua viimeksi valisti, julkaistuani koiran ja vauvan yhteiskuvan)
Tiedän nämä jutut kyllä jo. Meillä on hieman rennompi ote koiran ja lapsen yhteiseloon. Eipähän ole sitten suuri shokki elimistölle kun Adeliina pian alkaa hiekkalaatikolla taputtelemaan kissanpaskaa. 😉

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Kommentit (14)

Aivan ihana parivaljakko! Minusta on myös hienoa, että otitte koiran Adeliinan ollessa vauva, niin tottuvat toisiinsa heti pienestä 🙂 suloisia kuvia<3




0
1 vastaus

Ihana kuvia kun oikein näkee miten molemmat kasvaa isommiksi 🙂




0
1 vastaus

Mä oon kokenut ihan saman kun sä, vuosia siskojen kanssa jankattiin kunnes vihdoin saatiin koira. Onneksi vanhemmat lopulta suostui, itsekin rakastui ja nyt noita karvaisia perheenjäseniä onkin jo neljä kappaletta, ja kaikki ihan mielettömän rakkaita. Ja oon myös samaa mieltä tosta turhasta bakteerien välttämisestä, tutkimukset jo puhuu puolestaan että koiran ansiosta lapset nimenomaan pysyy terveempinä. Kunhan vain perussiisteydestä huolehtii niin ei koira tuota mitään ongelmia 🙂




0
1 vastaus

Kirjoittaisitko joskus jostain uudesta aiheesta?




0
1 vastaus

Joo, esim viime postauksessa. ;D




0
1 vastaus

Rakentavaa kritiikkiä kannattaa aina jättää blogiin. Harmi vain, että tässä ainoastaan jätettiin kritiikki eikä sitä, miten tätä voisi parantaa. Olisiko anonyymilla toiveita uusista aiheista, niin blogi kehittyisi toiveidesi mukaisemmaksi?




0
1 vastaus

Tuo viimeinen kappale "Ps…" oli ehdottomasti huikean lopetus tälle :'D en ymmärrä kun jotkut YLIsuojelevat vauvoja/lapsia bakteereilta…. 😀 kumma kun ovat kipeitä, kun ei ole vastustuskyky kehittynyt. Toki et vie lastasi toisen oksentavan kainaloon, mutta maalaisjärkeä puuttuu niin monelta. Jokaisessa lelussakin on niin paljon paskaa, että huh! Olet huippu kirjoittaja! 😉




0
1 vastaus

Aivan ihana tuo aden ja fidon kuva missä ronklaavat dvdsoitinta!!! 😀 en kestä, kumpikaan ei kunnolla yltä mutta yhdessä pakko käydä silti raplaamassa!! Ihanat!! :D<3




0
1 vastaus

mahtava postaus! on ne eläimet niin tärkeitä <3




0
1 vastaus

Kirjoitat vain, miten koirien läsnäolo vaikuttaa allergioihin yms. Meillä ei oo koskaan ollu koiraa, mutta muita elukoita kuten esim. kissoja, lampaita, kanoja ja lehmiä on ollu iänpäivää. Uskon että nekin ajaa saman asian kuin koira…




0
1 vastaus

Jos Eveliinan perheessä on vain koira, miksi pitäisi kirjottaa lampaan vaikutuksesta allergioihin?




0
1 vastaus

olen lapsuuteni asunut kolmen koiran kanssa ja en koskaan ole ollut pahemmin sairaana. Nykyäänkin olen harvoin kipeänä, vaikka ei omassa taloudessa olekaan koiraa.




0
1 vastaus

Ihana postaus! Mulla itellä harmittaa, etten koskaan kotona saanu koiraa mutta pitihän se heti ottaa kun omilleni muutin. Nyt en vaihtais mistään hinnasta, sillä onhan tuosta aivan äärettömästi iloa! Teidän pikkuiset vaikuttavat ihanalta parivaljakolta, ja onneksi olet ollut rohkea ja ottanut pennun ja vauvan yhtäaikaa kasvamaan :).




0
1 vastaus

Voi miten söpö tuo eka kuva. Muistutat siinä tosi paljon Emiliaa 😀 Muuten en kauheesti nää teissä yhdennäköisyyttä mutta toihan vois olla sen lapsuuskuva!




0
1 vastaus

Aivan ihana parivaljakko! Minusta on myös hienoa, että otitte koiran Adeliinan ollessa vauva, niin tottuvat toisiinsa heti pienestä 🙂 suloisia kuvia<3




0
1 vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Suomen suurin perheblogiyhteisö tarjoaa luettavaa ja vertaistukea niin odotusajasta, vauva-arjesta, taaperon uhmasta kuin muistakin perhe-elämän iloista ja haasteista. Tarjolla on huumoria, vinkkejä, arjen vertaistukea, kyyneliäkin. Tervetuloa joukkoon!

Seuraa
meitä: