Hyvää isänpäivää

Teksti

Meidän isänpäivä sujui tosi kivasti. Aamusta annettiin Tonyn loikoilla kun Aden kanssa valmistettiin englantilainen, super epäterveellinen aamupala. Pekonin käryisinä käytiin herättämässä Tony laulaen ja annettiin pikkulahja sekä Adeliinan ja minun askartelema kortti. Paketista paljastui suklaata ja sukkia. Kortissa oli mun leikkaama kravatti, jonka Adeliina itse väritti tusseilla.

Päivällä käytiin viemässä mun isälle itse tekemäni lahja, eli sellofaaniin käärittyjä sytykeruusuja. Isä on kova polttamaan takkaa, joten lahja taisi olla mieluinen. Mukkilassa (mummila+ukkila) oli myös mun isovanhemmat käymässä ja satuttiin sopivasti ruoka-aikaan paikalle, joten syötiin ruokaa ja vielä jälkkäriä päälle.
Iltapäivällä menimme Tonyn vanhempien luokse syömään ja herkuttelemaan. Jos ei muuta, niin ainakin me syötiin tänä sununtaina koko viikon edestä!

Käykääpäs muuten kurkkaamassa uutta blogisivuani (bannerin alapuolella) ”vauvavatsa kasvaa II”. Päivittelin sinne jo pari kuvaa tästä kasvavasta kummustani. 🙂 Raskausviikolla 12, vatsa oli mielestäni suurempi kuin mitä Adeliinaa odottaessani se oli viikolla 17! Olen kuullut että monesti toisessa raskaudessa vatsa tulee aiemmin esille ja kasvaa suuremmaksi kuin ekalla kerralla. Onkos muilla ollut näin?

Kommentit

14 kommenttia

Olen lukenut kesästä asti sun blogia, ja tänään vahingossa käänsin kanavan avalle, kun tuli Erilaiset äidit -ohjelman jakso Emilian perheestä.
Täytyy sanoa että en meinannut tunnistaa sinua! Olit todella erinäköinen ja oli hauskaa kuulla kun puhut murteella. Sillä kirjoituksissasi ei sitä huomaa laisinkaan 🙂
En malta odottaa että raskautesi ja remonttinne/muuttonne etenee! Niitä postauksia odotellen 😉

Emppu kirjoitti blogiinsa koskettavan ja rohkean tekstin tuhopolttaja-episodin jälkeisistä traumoistaan. Olisi kiva kuulla miten asia suhun vaikutti vai vaikuttiko ollenkaan? Asia on varmasti arkaluontoinen ja ymmärrän myös jos itse et halua puhua tai oikeastaan kirjoittaa asiasta.

Mun on varmaan turha siitä mitään kirjoittaa, kun eipä siitä juuri mitään mieleen jäänyt. Parina yönä jännitti että syttyykö jotain palamaan, mutta oikeastaan koko hiippari ei juurikan pelottanut, sillä ajattelin sen olevan vain joku sekopää jolla ei ole oma elämä ihan raiteillaan. Yhtenä yönä kavereiden kanssa oltiin jopa ulkona kytiksellä jos oltais vaikka saatu kaveri kiinni itseteossa. 😀
Ei ole siis mulle mitenkään arkaluontoinen asia, saahan siitä kysellä. 🙂

Tuliko sulle yllätyksenä siskollesi tapahtuneesta aiheutuneet vaikeudet ja pelkotilat? Muistelen vaan kun esim siskosi anoreksia oli sinulle yllätys. Mistä luulet sen johtuvan että reagoitte samaan tapahtumaan noin eri tavalla? Itse mietin että onkohan iällä ollut merkitystä. Olet vielä itse ollut nuorempi etkä välttämättä ymmärtänyt tilanteen vakavuutta samalla tavalla. Vai mitä itse luulet?

Ps. Onnea raskauteen. Odottelen kovasti raskauteen liittyviä postauksia. Täälläkin kun haaveillaan ensimmäisestä lapsesta niiiin kovasti että ahdistaa 😀

Anoreksia tuli yllätyksenä, koska emme silloin olleet minkään näköisissä väleissä. Tästä asiasta olemme puhuneet ja kyllä Emppu on kertonut olleensa järkkyttynyt.
En usko että iällä on ollut merkitystä, vaan ehkäpä luonteillamme ja tavoillamme käsitellä asiaa. Mua on aina kiehtonut poliisi ja rosvo -asetelma ja olenkin aina kuvitellut ryhtyväni poliisiksi tmv turva-alan ihmiseksi. (Tän hetkinen ammattini onkin turvallisuusvalvoja)
Jotenkin itseeni tai lähimmäisiini kohdistuvat lainavastasuudet saavat minussa aikaa ennemminkin vihaa kuin pelkoa ja tässäkin tapauksessa näin tuhopolttajan heikompana kuin minä koska selkeästi hän kärsi jonkin asteisesta mielisairaudesta.
Minä aina luonkin mielessäni skenaarioita miten puolustaudun tai pelastaudun jos joudun johonkin henkeäni uhkaavaan tilanteeseen. En tietenkään toivo juotuvani tämän kaltaisiin tilanteisiin, mutta luotan siihen että osaisin toimia oikein.
En tiedä saatko ollenkaan kiinni siitä mitä yritän selittää, mutta ehkä tämä vähän avaa sitä miksi en järkyttynyt tapahtuneesta. Yksittäisten ihmisten pahojen tekojen sijaan pelkään paljon enemmän esimerkiksi luonnonkatastrofeja. 😀

Sain kiinni, ja kuulostaa kyllä fiksulta. Ymmärsin itsekin ajatella asiaa toiselta kantilta. Huomaa myös, että olet itse hakeutunut oikealle alalle! 🙂 luonnonkatastrofeissa pelottaakin juuri varmaan se, ettei niille itse mahda mitään ja on voimaton niiden edessä.

Moikka! Olisiko mahdollista saada sytykeruusuihin ohjetta? Ihan näin joulua ajatellen ;D

Moi! Tottakai. 🙂 Noita on tosi helppo tehdä, joten jospa kerron ohjeen ihan vaan tässä.

Eli tarvikkeet: Steariinia; vaikkapa vanhoja kynttilän pätkiä. Kanamunan kennoja. Kattila ja syvä lautanen. Lusikka tai pihdit.

Revi tai leikkaa munakennoista ne kuppiosat irti. Revi munakennon kansi pitkiksi n. 3cm leveiksi suikaleiksi. Rullaa suikaleet ja aseta munankennon kuppiin pystyyn. Revi sen jälkeen kennosta paloja/suikaleita jotka asettelet ruusun terälehdiksi rullaan. Näistä tulee tosi helposti ruusun näköisiä, ei tarvitse olla kovin näppärä taitelija.

Ruusujen muotoilun jälkeen sulata kynttilät vesihauteessa. Mulla oli kattila jossa oli vettä ja kattilan päällä syvä lautanen. Kun steariini on sulanut, dippaa ruusut nesteeseen ja nosta lusikalla tai pihdeillä paperin päälle kuivumaan. Mitä useamman kerran jaksat dippailla ruusuja, sitä syvempi väri tulee. Mulla sattui olemaan punainen kynttilänpätkä niin ruusut saivan kivan punaisen sävyn. Voit tehdä myös eri värisiä ruusuja.

Steariini kovettuu melko nopeasti. Pakkaa ruusut vaikka sellofaaniin ja anna lahjaksi. 🙂 Tosi helppoja ja nättejä!

Miten ne ruusut saa kastettua steriiniin kokonaan? Eikö silloin tarvi olla syvä kulho ja paljon steariinia?:)

Kiitos kovasti vastauksesta! Täytyy kokeilla kyllä tuota ohjetta =) Kiva blogi sinulla!

Ruusut voi toki upottaa syvässä astiassa steariinissa, mutta mulla onnistui syvässä lautasessakin ihan hyvin. Pyörittelin ruusuja lusikan avulla ja hyvin steariini tarttui. 🙂

Hei tää menee vähän ohi aiheen. Mutta mun tyttö on syntynyt tarkalleen samaan aikaan ku sunki eli 13.11.13. �� onko adeliinalla ollu jo yks vee neuvola? ��

Oi kiva kuulla! Blogiani seuraa myös eräs kenen poika syntyi myös kyseisenä päivänä ja oltiin vielä huonetovereitakin! 😀
Neuvola on meillä vasta enskuun alussa. :/ Ei millään saanut aikaa syntymäpäivän aikoihin.

Joo meillä oli tänään samainen neuvola. ��

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä