24. raskausviikko ja tunteiden myllerrys

Teksti

Raskaushormonit ovat rakenneultran jälkeen päässeet valloittamaan pääni ihan täysin. Mitään tunteita ei koeta ”puoliteholla”, vaan pienetkin asiat saattavat saada minut hyppimään onnesta, liikuttumaan kyyneliin tai suuttumaan niin kovin, että tekee mieli ottaa Adeliinasta mallia ja heittäytyä maahan huutamaan.
Vaikka ärsyynnynkin melko helposti ja kiihdyn sekunnissa nollasta sataan, niin suurimmaksi osaksi ajasta oloni on kuitenkin äärettömän rakastunut ja onnellinen. Tämä pikkumies mahassani saa minut hymyilemään vähän väliä. Tätä on ehkä hieman vaikeaa ymmärtää, jos itse ei ole kokenut samaa fiilistä, mutta tuntuu että mun ja vauvan välillä on jo nyt tärkeä yhteys. Rakastan pikkutyyppiä jo ihan valtavasti ja on uskomatonta ajatella että tässä meidän välillämme on vain mun vatsanahkani. On ihanaa pysähtyä makoilemaan, laittaa kädet masun päälle ja tuntea kuinka vauva tekee kuperkeikkaa tai heiluttelee raajojaan. Aina ennen nukkumaanmenoa pyhitän pienen hetken pelkästään masuvauvalle. Suljen silmäni ja kuvittelen miltä vauva näyttää ja miltä minusta tuntuu kun saan hänet ensimmäistä kertaa syliini. Tiedän että kumpikaan meistä ei vielä ole valmis ensikohtaamiseemme, mutta en vain millään enää malttaisi odottaa toukokuuhun!
Vauvan lisäksi saan päivittäin suuria rakkaudenpuuskia myös Adeliinaa ja Tonyä kohtaan. Yöllä saatan herätä niin että minulla on kauhea ikävä Adeliinaa ja mun on ihan pakko mennä pusuttelemaan ja tuoksuttelemaan häntä pimeään lastenhuoneeseen. Jotenkin Adeliinan tuoksukin on muuttunut aivan erilaiseksi ja mä imppaan tytön pään hajua pitkin päivää. 😀 Suon päivän aikana myös paljon useammin ajatuksia Tonyä kohtaan kuin normaalisti. Välillä oloni on kuin vastarakastuneella ja tekee mieli soittaa Tontulle töihin ihan vaan että kuulisin hänen äänensä.

 Voi vitsi miten mä rakastan tätä pientä palloa! En pysty ymmärtämään että todennäköisesti tämä on viimeinen kerta kun mulla on söpö vauvamaha! Varmaankin 35+ rakausviikoilla kiroan ja vihaan tiellä olevaa vatsaa, mutta vielä toistaiseksi masun kasvun seuraaminen on ihan parasta. Pysähdyn peilalemaan pojan yksiötä joka kerta kun kävelen peilin ohi. <3
Pahoitteluni tästä imelästä tekstistä, mutta ne ovat nyt jotkut raskauden tuomat rakkaushormonit kun täällä kirjoittelevat!

Kommentit

3 kommenttia

Apua, mäkin sanon miestäni Tontuksi 😀 on miehesi kaima!

Ihana♡ tällaiset tekstit saavat hyvälle mielelle :') Pystyn niin samaistumaan fiiliksiisi.

Kuulostaa tutulta, noi tunteet siis 😀 äh kun aika menee hitaasti, nyt 9+3. Muutama viikko vielä niin saa ruveta jakamaan tätä uutista, myös siellä Facebookissa 😉 Nyt rupee onneksi vihdoin pahoinvointi hieman helpottamaan, kun ei tässä oo kolmeen viikkoon pysynyt oikeen mikään sisällä 😀 Oot kyllä onnekas kun oot selvinnyt ilman suurempia pahoinvointeja 😀 Tsemppiä taas!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä