Synnytysvalmennus

Teksti

Täytin eilen 20 vuotta ja juhlin syntymäpäivääni vauvan syntymäpäivää suunnitellen. Edessä häämöttävä synnytys on pyörinyt mielessäni heti plussatestistä lähtien. Tällä kertaa tuleva koitos ei juurikaan pelota minua, vaan lähinnä oloni on varmempi kuin viime kerralla. Vaikka jokainen synnytys on varmasti erilainen, mulla on nyt paljon enemmän tietoa siitä mitä on vastassa.

Viimeksi en valmistautunut synnytykseen oikeastaan mitenkään. Kukaan ei kertonut miten siihen voi valmistautua, enkä itse tiennyt yhtään mitä synnytykseltä haluan, koska asia oli minulle niin vieras. Sitä tavallaan vaan lähdettiin eräänä marraskuun aamuna kokeilemaan kepillä jäätä. Kyllähän siitä jotenkuten selviydyttiin, mutta nyt toisella kerralla mulla on vähän enemmän tavoitteita kuin vain selvityä hengissä.
 Viime synnytyksen jälkeen mulla oli hommasta positiiviset fiilikset, mutta vasta myöhemmin mua on alkanut harmittamaan muutamat asiat. Eniten harmittaa se, että mulla ei ollut hajuakaan lääkkeettömistä kivunlievitysmenetelmistä, eikä kukaan sairaalassa tarjonnut mulle mitään muuta kuin lämmintä geelityynyä selkään. Harmittamaa jäi myös se, että toinen epiduraaliannos halvaannutti mun jalat enkä ponnistusvaiheessa tuntenut supistuksia ollenkaan. Ponnistusvahe oli melko pitkä ja kivulias, mikä johtui varmasti siitä, että en tiennyt milloin ja mihin suuntaan mun pitää ponnistaa. Synnytyskertomukseni voi lukea täältä.

Nyt tälläkertaa tavoitteenani on itse hallita synnytystä ja kipua. Synnytyskipu on mielettömän kivuliasta, mutta hyvin erilaista kipua kuin mitä tunnemme esimerkiksi luun murtuessa. Supistuskivut ovat positiivista kipua, jonka on tarkoitus johtaa hyvään lopputulokseen. Itse kuvailisin supistuskipua aaltona. Tiedän koska aalto on tulossa, voin tuntea kuinka se kasvaa, on huipussaan ja sitten pikkuhiljaa laantuu ennen seuraavaa aaltoa. Viimeksi yritin siinä sairaalan sängyllä maatessa paeta niitä aaltoja. Olin paniikissa ja pelkäsin seuraavaa. Tukahdutin naamaani tyynyyn ja pidätin hengitystä. Kipu valtasi koko kehon ja mulla oli tosi avuton olo, koska en voinut tehdä mitään hallitakseni tilannetta.
Nyt olen onneksi viisaampi. On olemassa paljon keinoja joiden avulla kipua pystyy hallitsemaan. Sen sijaan että yrittäisin paeta, aion ottaa supistukset positiivisena kipuna vastaan. Aion psyykata itseäni ajatuksella että jokainen aalto on tärkeä ja tuo vauvaa pikkuhiljaa alemmas ja lähemmäs itseäni.Viimeksi tein sen virheen, että makasin sängyssä kivuissani eikä mulle olisi tullut mieleenkään liikkua siitä mihinkään. Liike on tosi hyvä lääke kipuun ja se auttaa vauvaa laskeutumaan synnytyskanavassa. Aion kävellä ja seisoa Tonyyn nojaillen, sekä olla asennoissa jotka avaavat lantiota ja edistävät synnytystä. Etenkin lantion pyörittely jumppapallolla kiinnostaa. Sen näkee tietysti sitten vasta toukokuussa että minkälainen liike tuntuu hyvältä juuri mun mielestä, mutta liikkeiden ja asentojen harjoittelusta etukäteen tuskin on haittaa.
Kivunhallinnan avainasemassa on niinkin yksinkertainen asia kuin hengitys. Oikeanlaisella hengityksellä ja ”synnytyslaululla” voi olla hyvinkin positiivinen vaikutus synnytyksessä. Synnytyslaululla tarkoitetaan uloshengittäessä lausuttavia pitkiä vokaaleja. Matalalla äänellä lausuttaessa esim. uu:ta tai oo:ta leuan ja kaulan lihakset rentoutuvat ja kun nämä lihakset ovat rentona, myös alavatsan lihaksisto rentoutuu mikä taas edistää vauvan liikkumista. Äännellessä myös tukihenkilö tietää missä vaiheessa supistus on menossa ja koska häntä tarvitaan apuun.
Haluan pärjätä mahdollisimman pitkään lääkkettömillä kivunlievitysmenetelmillä, joten haluan päästä kokeilemaan myös ammeessa oloa, tens-laitetta, akupunkitiota sekä hypnosynnytystä. Myös Tony pääsee tekemään muutakin kuin lämmitämään geelityynyjä. Hän saa antaa mulle akupistehierontaa sekä toimia fyysisenä tukena eri avautumisvaiheen asennoissa.

Kuulostaa hurjalta määrältä asioita ja jotta tietäisimme kaikista näistä synnytystavoista mahdollisimman paljon, olemme Tonyn kanssa osallistuneet yksityiselle synnytysvalmennuskurssille. Meidän kotikunnassamme järjestetään perhevalmennusta (jossa käsitellään myös synnytystä) vain ensimmäistä lastaan odottaville pariskunnille. Mutta vaikka meille olisi tarjottu mahdollisuutta osallistua perhevalmennukseen, en usko että olisimme sinne menneet. Niin paljon huonoa olen siitä kuullut, enkä oikein usko että sieltä jäisi meille mitään käteen. Tämä hieman räätälöidympi ja kattavampi synnytysvalmennus on enemmän mieleeni. Olimme eilen ensimmäisellä kerralla ja siellä käsiteltiin juuri sellaisia asioita mitä toivoinkin. Kätilön puheen ja yhteisen keskustelun lisäksi harjoittelimme liikkumista, lantion avaamista sekä akupisteiden löytämistä ihan konkreettisestikin. Sain jo ensimmäisellä kerralla valtavasti lisää tietoa synnytyksestä. Yhtenä uutena asiana esiin nousi synnytystoivelista. vaikka olen jo kerran synnyttänyt, en ole ennen kuullut että sellaisen listan voi väsätä jo valmiiksi synnytystä hoitavalle kätilölle. Aloitinkin heti eilen kirjaamaan toiveitani ylös paperille. Listasta on varmasti myös itselleni apua synnytyksessä, sillä siinä tohinassa joku asia saattaa unohtua täysin. Julkaisen valmiin listan sitten täällä blogissakin ja tulen varmasti vielä lähempänä toukokuuta käsittelemään synnytystä.

Kysyisin vielä teidän kokemuksistanne toisen lapsen synnytyksestä, varsinkin jos synnytysten välillä ei ollut kovin pitkää aikaa. Oliko toinen synnytys nopeampi ja helpompi kuin ensimmäinen? Etenkin ponnistusvaiheiden keston ero kiinnostaa minua. 🙂

Kommentit

18 kommenttia

Okei, jännä juttu että Turun neuvolan synnytysvalmennuksessa erikseen vielä mainittiin ettei sitä Tyksistä löydy. 😮 Itse olin tosin salissa 2 ja 1 oli varattuna joten eipä se olisi mun kohdalla sit hyödyttänytkään. 😀

Olen synnyttänyt kaksi pinsessaa, kahden vuoden ikäerolla ja synnytykset olivat aika samanlaisia.
Molemmat synnytykset käynnistyivät hitaasti,mutta ottivat loppukirin ja olivat aivan järkyttävän kivuliaita! Esikoisen synnytys kesti kaikkineen 8 tuntia, kuopuksen 6 tuntia, ponnistusvaihe on ollut molemmissa todella nopea.
Ensimmäisellä kerralla sain epiduraalin ja kohdunsuun puudutteen, toisella kerralla olin ammeessa avautumisvaiheessa ja sitten sain spinaalipuudutuksen ja olin kuin taivaissa 🙂 se oli tosi tehokas ja kaikki kivut katosivat!
Jälkisupistukset olivat kivuliaita ja sain särkylääkettä osastolla ollessani, muistaakseni kotona pärjäsin jo ilman.

Mulla on ainainen vauvakuume, vaikka arki kahden pienen kanssa onkin raskasta.
Synnytys on jotenkin niin hienoa, se on niin ihmeellistä, että mihin kaikkeen nainen pystyy ja tietysti uuden elämän syntyminen kiehtoo! muistan kun itse pelkäsin raskauden puoleen väliin asti että vauva syntyy liian aikaisin (2 keskenmenoa ennen onnistunutta), sitten sain kivuliaat munuaisvaivat, sitten loppuajasta oli jo niin täys ja kypsäolo, että odotti vain että pääsee synnyttämään:)

Esikoinen syntyi viikoilla 40+2 ja kuopus 39+1.

Tsemppiä tulevaan! 🙂

Annu

1v10kk synnytysten väliä. Tyttöä synnytin 13 h tuskaisten supistusten läpi. Avautumis vaihe 1h ja ponnistus 1h. Paino 3690g ja poikaa synnytin 2h45min meni ohi paljon lievemmillä tosi erilaisilla supistuksilla kuin tytöstä. Avautumis vaihe kesti n 10min ja ponnistus 7min. Poika paino kilon enemmä ja oli tsiljoona kertaa helpompi synnytys. Tosin lapselle se oli aika raskas kun solisluu katkesi ja joutu heti lisähappee hengittelee mut nyt terve 8kk. 🙂 tsemppiä tulevaan.

Vaikka synnytyskipu sattuu, antaa se samalla niin hirveesti voimaa!!

ääk, oon luullut aina jotenkin että ollaan samanikäisiä, mutta sä ootkin kaksi vuotta nuorempi 🙂 oot niin paljon vanhemman oloinen, hyvällä tavalla siis 😀

1v3kk synnytysten välissä.esikoisessa avauduttiin hyvin hitaasti mutta tosi lievillä supistuksilla,viimeiset viis tuntia oli kipiämpää ja otin sillon epiduraalin,ponnistus kesti 11min.nyt kuopuksen kohdalla olin kotona 8cmn asti suihkun voimalla joka autto tosi hyvin.salissa ehittiin olla ennen syntymää 20min.ponnistus 2min..osas kyllä toisen kohalla ottaa paljon paremmin kivun vastaan ja se tosiaan kyllä nopeuttaa avautumisvaihetta.

Minulla eka synnytys kesti noin 13 tuntia ja ponnistaminen tunnin. Toisella kerralla synnytys kestikin vain 2h18min alusta loppuun, ja ponnistus muistaakseni 13min. Sen jälkeen seuraavat onkin sitten ponnistettu noin 3-6 minuutissa.

Esikoinen syntyi 40+3
Avautuminen kesti 18h ja yhtä tuskaa suoraa sanottuna, kipu oli nii hel*etillistä.
Sopivaa puudutetta ei löydetty allergioiden takia joten kuuma suihku vei tunnin verran terävimmät kivut lopussa. Olin todella kipeä.
Ponnistusvaihe kesti 26min olin jotenkin turtunut kipuun ja kestin koska muutakaan ei voinut.
Kivun loppuminen on taivaallista, synnytyksen jälkeen en ole pelännyt enää mitään kipua muuta kuin synnytyskipua.
Tyttö on nyt 1v2kk ja seuraavan laskettu aika o 2vko päästä ja ollaan päädytty sektioon.. Kaikin tavoin ehkä parempi ratkaisu minulle

Sullahan on aikalailla samoja ajatuksia kun mulla ! 🙂 Mä olen doulana toiminut useissa synnytyksissä. Jokainen synnytys samalla synnyttäjällä poikkeaa ainakin jollain tavalla edellisestä, synnytyksen kulkua etukäteen on mahdoton arvioida mutta kuten sanoit aina voi valmistautua. Olen huomannutkin saman että ensisynnyttäjä usein koittaa vaan selviytyä hengissä, uudelleen synnyttäjä on joko kauhusta kankeana kun ensisynnytys jäänyt huonona kokemuksena mieleen tai sitten ihan positiivisena mutta ymmärtää että synnytys on elämän tärkeimpiä ja hienoimpia hetkiä. Ja siltä voi odottaa ja vaatia muutakin kuin henkiin jäämistä (mikä toki se tärkein). Uskon että tuosta kurssista saat irti paljon ja mikäli tavoite on pyrkiä pärjäämään lääkkeettömällä kivunlievityksellä on hyvä että mieskin mukana että osaa auttaa, toimia, tukea ja ymmärtäisi normaalin synnytyksen kulun jotta voi ehdotella oikeita kivunlietysten vaihtoja synnytyksen kulkua ajatellen. Monissa sairaaloissa ikävä kyllä nuo jää tukihenkilön harteille varsinkin jos ruuhkaa joten sen takia tärkeää että tukihenkilökin on kartalla, itseltä tieto unohtuu kovassa kivussa nopeasti ja jossain kohtaa epätoivokin voi pilkahtaa näkyville ja silloin kaikki tuki ja stemppi on tarpeen. Tosin tuo hetki tulee monesti vasta lopussa ja loppu usein onkin nopein hetki voi olla jopa minuuteissa ohi joten silloin ei kannata luovuttaa. Joskus pitkä synnytys voi olla raskas mutta siitäkin voi selvitä ilman puudutteita juurikin huolellisella valmistautumisella ja hyvällä tukihenkilöllä. Apuna kipuun kuitenkin käytettävissä iso määrä erilaisia vaihtoehtoja. Ammetta suosittelen ehdottomasti kokeilemaan samoin tens-laitetta mikäli supistuskipu kovana selässä. Hengitys tekniikka tärkeää. Ja ehdottomasti kannattaakin kokeilla eri juttuja ,kaikki ei sovi kaikille. Kivun tunteminen ei ole haitta synnytyksessä, vaan ohjaa äitiä tärkeisiin asentoihin jotka taas edes auttaa vauvaa mm.laskeutumaan oikein. Jopa virhetarjontoja pystyy korjaamaan asennoilla jos äiti koko synnytyksen niitä aktiivisesti käyttää. Ponnistusvaihe usein lyhyempi toisessa synnytyksessä. Esimerkkinä yksi synnytys jossa esikoisen ponnistus 55 min , toisen lapsen 3min tosin synnytyksen kesto oli toisessa yllättäen pidempi kuin ensimmäisessä vaikka esikoisen ei ollutkaan "luomu" kuin taas toinen oli. Mutta toinen jäi äidin mieleen ehdottomasti positiivisempana ja oli kamalan ylpeä itsestään miten jaksoi ja keskittyi. 🙂 Nykyään pitäisikin tukea ja valmistaa äitejä enemmän synnytykseen +kipuun eikä automaattisesti tuikata epiä selkään heti vaikka toki hieno asia että tarvittaessa tehokasta apua saatavilla.Ja monesti paniikki kivusta olisi myös hoideltavissa jos äiti tuntisi olonsa turvalliseksi joten tarpeeksi ei voi korostaa kätilön ja tukihenkilön läsnäoloa. Tutki ja nauti synnytys jutuista, ihan ainutlaatuinen maailma! 😉

Ensimmäisestä kesto 7 tuntia, ponnistus 25min. Toisesta kesto 3ja puol tuntia, ponnistus 1min. Kolmannesta kesto 3 tuntia ja ponnistus 2 min. Ikäeroa ensimmäisen ja toisen välillä vuosi ja kuukausi ja toisen ja kolmannen välillä 2 vuotta ja kuukausi.

Kuulostaa hienolta! Itse sain toivomani luomusynnytyksen. Erityisen tärkeää oli se, että maltoin synnyttää kotona rauhassa ja mentiin sairaalaan vasta loppumetreille. Suosittelen cd:tä "Synnytä rentoutuneena", löytyy kirjastoista ainakin. Siitä tein etukäteen mielikuvaharjoituksia.

Yritän myös olla mahdollisimman kauan kotona. 🙂 olenkin jo tilannut ton DVD:n. 😀 toivottavasti on hyvä!

Tuo ammeessa oleskelu olisi varmasti ollut mukavaa, harmi ettei sitä TYKS:sissä ole.. 🙁 Kuumassa suihkussa tulikin seistyä senkin edestä. 😀

On Tyksissä amme. 🙂 se on huoneessa 1 ja melkein aina vapaana. 🙂

Itse synnytin kakkoseni tuossa ammeellisessa huoneessa. Ammeeseen en kuitenkaan päässyt, joten vaikka "oikea" huone vielä kohdalle osuisikin, ei ammeeseenkaan aina pääse.
Ehkä turhaakin tuo listojen ja toiveiden kasaus. Tositoimissa moni toive tosiaan unohtuu, mutta oleellisin, tilanteeseen sopivin, tulee kuitenkin hyödynnettyä.

Mä olen itse synnyttänyt tyksissä huoneessa 1 ja olin siis ammessa myös. Mulle kyllä kätilöt nimenomaan sanoi että kävi tuuri kun sain ammeellisen huoneen, sillä se ei kuulemma usein vapaana ole…

Täydellistä synnytystä ei ole, eikä synnytyksessä voi synnyttäjä tehdä virheitä.
Arvosanoja tai palkintoja ei myöskään ole jaossa, joten niiden suhteen voit olla ihan rauhassa.

Minulla oli allas huoneessa, mutta sydänäänien tarkkailun takia olin kyllä tiukasti sängyssä..

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä