EI EI ja EI

Teksti

 Millaista olisi elää päivä niin että lähes kaikkeen mitä sinä teet, joku sanoo kipakasti EI? Musta on alkanut tuntumaan että moni taapero elää päivä toisensa perään niin että 90% hänen tekemisistään kielletään kipakan EI:n voimin. Pienen lapsen tekojen kieltäminen on usein paikallaan, ihan jo pelkästään lapsen turvallisuuden kannalta. Meillä ainakin Adeliina ehtii lukemattomia kertoja päivässä tekemään asioita mitkä eivät ole hänelle tai muille hyväksi tai asioita jotka aiheuttavat minulle extra työtä, kuten roskiksen sisällön kaivaminen, likaisten kenkien kantaminen olohuoneen valkoiselle matolle, sohvan selkänojalla kiipeily, pesuaineiden tutkiminen, koiran ruuan syöminen, koiran läpsiminen, pureminen, lyöminen, ruuan heittely, kynttilöiden syöminen, koriste-esineillä leikkiminen, keittiön laatikoiden tyhjentäminen…. Lista on loputon, sillä tämän ikäinen lapsi on äärettömän kiinnostunut ympäristöstään ja hänellä on tarve koskettaa ja kokeilla kaikkea.Yksivuotias ei vielä ymmärrä että sohvan selkänojalla kävely tai pesuaineiden syöminen saattaa jopa tappaa hänet.
Minä en kuitenkaan usko että lapselta täytyy aina aivan kaikkea kieltää EI:tä huutaen. Pieni tutkimusmatkailija ei ymmärrä toimiensa seurauksia, eikä EI:n sanominen ainakaan tue häntä ymmärtämisessä. Sen sijaan että aina suoralta kädeltä kiellän Adeliinaa tekemästä jotain, minä selitän ja keskustelen. Kun Adeliina yrittää tyhjentää roskista, kerron hänelle että ”roskapussi on likainen ja siivoamisessa on kova työ ja siksi roskien kanssa ei ole kivaa leikkiä.” Selityksen jälkeen yritän kohdentaa tytön huomion johonkin muuhun, kuten esimerkiksi lähistöllä olevaan lelulaatikkoon. ”Tuolla on sinun tavaroitasi, voit tyhjentää lelulaatikkoa.” Useimmmiten tämän kaltaiset tilanteet päättyvät hyvin, itkupotkuraivareilta säästytään ja taas on yksi lyhytjohteinen ja hyödytön EI kierretty! Tietenkin roskakorista kiinnostunut lapsi on taas hetken päästä kielletyn puuhan parissa, mutta kasvattajan onkin tärkeää vaivautua selittämään samoja asioita yhä uudelleen ja uudelleen. Joskus minua turhauttaa selittää samoja, itsestään selviä asioita kerta toisensa jälkeen, mutta aina silloin yritän nähdä asian Adeliinan kannalta. Asiat eivät ole lapselle itsestäänselviä eikä hän vielä kykene näkemään toimiensa seurauksia kauaskantoisesti, mutta kunhan minä jaksan selittää ja ohjata niin pikkuhiljaa hän alkaa ymmärtää. Tätähän tämä lapsen kasvattaminen parhaillaan on!
Sen lisäksi että kiinnitän huomiota EI:n sanomiseen,, minä usein myös kyseenalaistan kieltojani ja pohdin miksi minä nyt tässä tilanteessa kiellän Adeliinalta jotain? Joidenkin asioiden kuten pesuaineiden syömisen kieltäminen nyt on melko yksiselitteinen juttu, mutta miksi Adeliinalta pitäisi kieltää esimerkiksi jonkin kaupassa myytävän tuotteen tutkiminen? Sen sijaan että kiellän, pyrin mahdollisimman usein toimimaan niin, että en jyrää lasta vain siksi että minä olen aikuinen ja hän on minun komennettavissani. Tällaisissa tilanteissa saatan sanoa esimerkiksi näin: ”Odota, äiti tulee sinne myös niin voimme yhdessä katsoa mitä hyllyllä on. Onpa hieno tuikkukippo, täytyy olla tosi varovainen ettei se mene rikki.” Tällätavoin lapsi on saanut tilaisuuden nähdä kiinnostavan esineen turvallisesti kanssani ja ennen kaikkea hän on saanut tilaisuuden toimia oikein, eli olla heittämättä tuikkukippoa lattialle. Vielä hyvin usein näissä tilanteissa Adeliina yrittää koskea tai napata esineen käteensä, eikä tyydy pelkästään yhdessä katseluun ja tavaran koskettamiseen niin että se on vain minun kädessäni, mutta olen varma että tässäkin asiassa pitkäjänteisyys ja useat toistot ovat jutun juju. 😉

Vaikka aluksi EI saattaa lipsahtaa suusta ihan huomaamatta ja tämän lyhyen sanan kiertäminen tuntuu välillä tosi haastavalta, niin kannustan siti kaikkia vanhempia yrittämään. Tavasta pääsee nopeasti eroon ja tilalle saa paljon ratkaisukeskeisempiä tapoja kieltää.
varmasti jonkun mielestä teen kärpäsestä härkäsen, mutta olen sitä mieltä että jatkuva EI:n viljely vain lähinnä puuduttaa lapsen korvat koko sanalle, enkä muutenkaan tykkää komentaa lasta kuin koiraa.

Kommentit

12 kommenttia

Silloin ku tyttären oppi tuon taidon sanoin itse myös useasti EI, ja jossain kohtaa mietin tätä samaa, että sanonko enään muuta kuin ei-sanan. Aloin tekemään tyttäreni kanssa sillä tavalla, että kun vaihdoimme likaisen vaipan puhtaaseen, annoin tyttärelleni likaisenvaipan ja menimme yhdessä viemään sen roskiin, tai kun pesin pyykkejä, annoin hänen kantaa osan likaisista pyykeistä ja tunkea ne koneeseen ja autoin häntä viellä nappien painamisessa… koskaan hän ei ole sen jälkeen käynyt roskiksiin kiinni jne ja Ei sanaa ei tulee niin useasti 🙂 Ostin hänelle jopa oman leikki-imurin ja nyt tyttö ei ole minun imurissani kiinni kun siivoan, vaan hakee oman imurinsa ja siivoaa itse myös =) Tuo on totta että asiat voi hoitaa eritavalla… en sano ettenkö joskus joudun komentamaan Ei sanalla, mutta yleensä silloin kun muu ei auta. Koristeet saavat olla paikallaan ja jos hän niihin koskaa (kun ei saisi) sanoin ei ensimmäisen kerran ja sen jälkeen teen samalla tavalla kuin sinä :).

Hyvä kirjoitus ja samaa mieltä olen 🙂 koiria kielletään, lapsia ohjataan ja kasvatetaan! Ihanalta äidiltä vaikutat <3

Voi kiitos, ihanasti sanottu. 🙂
Kiva kuulla että olet samoilla linjoilla!

Meillä asustaa todella utelias 1v8kk jonka vuoksi viime kesä juuri 1v aikaan oli raskas. Tuntui että päivät oli yhtä kieltämistä joten koti muuttui entistä lapsiystävällisemmäksi. Kylässä käyntikin oli raskasta kun sai suurin piirtein kulkeä perässä vahtimassa ettei mitään mene rikki. Nykyään tuo jo hyvin uskoo eikä pelkällä eillä ole merkitystä, ei saa ottaa koska se voi mennä rikki toimii perustelun vuoksi paljon paremmin. Ei sitä itsekkään ymmärtäisi jos toinen tulisi korvan viereen rääkymään pelkkää eitä että mitä toinen kieltää. Mietin myös onko kielto aiheellinen vai ärsyttääkö lapsen tekemä vain minua.
Tiivistettynä pidän perustelua paljon parempana vaihtoehtona kuin pelkän ein viljely, mutta on myös hyvä miettiä kieltääkö oikeasta syystä vai vaan omasta ärsyyntymisestä. Toisaalta on helpompi nostaa kielletyt hetkeksi pois näkyvistä tai antaa rauhassa itse vieressä vahtien tutkia koska kielletty tuntuu kiinnostavan aina erityisesti.

Meillä käytetään ei sanaa yhdistettynä selittämiseen, eli kun kielletään niin selitetään miksi niin ei saa tehdä 🙂 meillä kotona on muutenkin melkein kaikki kielletyt tavarat poissa taapero kädenulttuvilta jotta elämä ei olisi pelkkää kieltämistä :p kyseenalaistan myös omat kieltoni ja mietin ei sanan kohdalla että miksipä ei? Onko syy mun tahto vai taapron turvallisuus!

Hyvä kirjoitus, minulla on saman ikäinen poika, kuin Adeliina, ja touhua riittää, mutta koitan välttää tyrannisointia, neuvottelen ja otan pojan mukaan kaikkiin arjen askareisiin, on tosi kiva huomata, että pojasta alkaa pikkuhiljaa kehkeytyä huomaavainen ja avulias pieni kaveri, ja ei-sanaa ei tarvita enää niin paljon. Suosittelen tutustumaan käsitteeseen kiintymysvanhemmuus, siinä pyritään juuri tuollaiseen hyvään kanssakäymiseen ja lapsen kuuntelemiseem ja ymmärtämiseen. 🙂

Kiintymysvanhemmuus on minulle tuttua ja kasvatustyylini mukaileekin paljon Kiintymysvanhemmuus ry:n puoltamaa kasvatusfilosofiaa. 🙂

Meillä on todella vähän käytetty sanaa EI lasten ollessa pieniä(eipä kyllä oo tarvinnut myöhemminkään käyttää,) ei ollut mitenkään ennalta ajateltua vaan luontaista. Pyrimme hoitamaan tuollaiset kieltoa vaativat tilanteet kiinnittämällä lapsen huomion muualle, jos ei ensimmäinen onnistunut keksimme toisen jne.. Itkupotkuraivareita meillä ei ole onneksi koskaan koettu.
Keittiövälineet kiinnostivat meidänkin pienokaisia tietyssä iässä. Laitoin tuolloin kaikkia turvallisia keittiövälineitä alimmaiseen laatikkoon, joka oli pienokaisen omassa käytössä. Tämän jälkeen muut laatikot eivät kiinnostaneet. Lapsemme ovat myös olleet pienestä pitäen aktiivisesti mukana ruuanlaitossa ja leivonnassa.
Miten voit säilyttää pesuaineita niin, että Adeliina pääsee niihin käsiksi? Kaikella ystävyydellä, sullahan on turvallisuusalan koulutus, jossa asiaa on laajasti käsitelty tai ainakin olisi pitänyt.
Kuopuksen kohdalla meidän täytyi siirtää kaikki särkyvä kauemmaksi, mutta emme kokeneet sitä harmittavana asiana.
Meilläkin oli koira, koirankupit eivät kuitenkaan lapsia kiinnostaneet.
Lapset ovat niin erilaisia.
Aurinkoista helmikuuta!

Adeliina ei pääse kotona käsiksi pesuaineisiin.
Kaupassa, kylässä jne. En voi vaikuttaa siihen miten lapsille vaarallisia aineita säilytetään. Silloin Adeliinaa tietysti valvotaan.

Sä oot niin hyvä äiti! 🙂

kiintymysvanhemmuus periaatteita tai etenkin niistä tärkeimpiä noin vauvavuotena. Pitkä imetys, lapsentahtinen vieroitus ja perhepeti ja kantaminen. Toki on muitakin, nämä usein korostuu ensimmäisenä vuonna lapsen kanssa. Terkkuja kiva ry. jäseneltä.

Tosi hyvä kirjoitus 🙂 samoilla linjoilla mennään! Mun vauva 9kk ikäinen.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä