eveliina matilda - Banneri

 Hui miten vauhdilla toukokuu lähenee! Maanantaina alkaa meinaan jo 30. raskausviikko, mikä tarkoittaa että laskettuun päivään 11.5 on enää kymmenisen viikkoa aikaa.
Nyt viimepäivien aikana oloni on muuttunut paljon raskaammaksi. Eikai tämän tilan nimi suotta ole raskaus… 🙂 Tuntuu että vatsa tulee jo jatkuvasti tielle, varsinkin Adeliinan kanssa puuhaillessa. Tytön pyllynpesu on hankalempaa, kuten oikeastaan hänen kantaminen ylipäätään. Liinassa jaksan roikottaa Adea lonkalla enää pieniä pätkiä, ei puhettakaan mistään parin tunnin kauppareissuista ilman rattaita. Kauppareissut on muutenkin jo melko tukalia ja ollaan paljon enemmän täällä kotosalla kuin kaupungilla. Ostoskassien kantaminen saa vatsan supistelemaan ja kävely aiheuttaa inhottavia liitoskipuja. Koiralenkeillä hiki tulee helpommin pintaan ja tuntuu että keuhkoilla on paljon vähemmän tilaa kuin ennen. En varmaan jakasaisi kävellä koiran kanssa jos mulla ei olisi Adeliinan rattaita rollaattorina!
Kaikesta huolimatta raskaus on sujunut oikein mallikkaasti ja neuvolassa kaikki oli viimeksi hyvin. Vauvan sydänäänet oli tietysti ihana kuulla, mutta muuten koko neuvolakäynti tuntui aika turhalta. Käynti kesti ehkä kymmenen minuuttia, eikä sydänäänten kuuntelun lisäksi tapahtunut muuta kuin kohdunpohjan mittaus sekä painon tsekkaus. Mutta eipä siellä nyt varmaan mitään ihmeempää voisikaan tapahtua kun kaikki kerran sujuu niin kuin pitää. Seuraava käynti on vasta raskausviikolla 34. En tiedä missä kohdassa käynnit tihenevät viikottaisiksi? Lääkärineuvola, eli synnytystapa-arviointi lienee samoilla viikoilla kuin viimeksi eli joskus 37. viikolla.

Meidän pikku jäbälle on muuten keksitty ihan loisto nimi! Tai ollaan ainakin 99% varmoja tulevasta nimestä. Jos vauva ei synnyttyään näytäkkään yhtään nimeltään, niin meillä on toinen etunimi ns. varasijalla, mutta mä olen kyllä tosi varma tästä ensisijaisesta etunimestä. Poika saa kolme nimeä sekä Tonyn sukunimen kuten Adeliina. Mun tekisi jo mieli kuuluttaa nimeä kaikille, mutta pakkohan sinne ristiäisiin asti on jättää teille jotain jännitettävää. Perhepiirissä nimi ei ole ollut mitenkään huippusalainen, sillä mä olen ottanut naispuolisia sukulaisiani sekä Adeliinan kummitädin Emilian mukaan nimipohdinta talkoisiin. Tutuilta olen saanut hyviä pointteja ja mielipiteitä nimien suhteen. Adeliinankin nimeä tuli aikoinaan pohdittua paljon mun tätien avulla.
Olen kyllä toi tyytyväinen että tällä kertaa nimen päättäminen ei jäänyt niin viimetippaan kuin viimeksi. Nyt tässä vielä hyvin aikaa totutella nimeen ja vielä on mahdollista vaihtaa nimeä jos se alkaisikin tässä muutaman  kuukauden aikana tökkimään.
Meidän hiihtolomaviikko on kulunut aika paljon täällä kotosalla. Välillä on ollut melko yksinäistäkin, varsinkin kun viikon kohokohta; vauvakahvila oli myös lomalla. Ensi keskiviikkona kahvila kuitenkin on taas ja siellä päästään ihastelemaan Pomp de Lux lastenvaatemerkin uutta mallistoa! 
Tony on ollut taas paljon töissä ja remontoimassa. Hiljattain Adeliinakin on alkanut reagoimaan isin jatkuvaan poissaolemiseen. Tyttö itkee isin perään kun tämä lähtee kotoa pois ja parina iltana kun Tony on ehtinyt kotiin ennen Adeliinan nukkumaanmenoa, ainoastaan isi on kelvannut Aden hoitajaksi. Puuro ei maistu jos minä syötän ja Ade roikkuu Tonyn kaulassa, eikä mun syli kelpaa ollenkaan.
Eilen sain kaivatun irtioton arjesta, kun Sohvi pyysi mua illalla leffaan. Tällaiset suunnittelemattomat menot on aika harvassa, mutta nyt päätin että olen ansainnut vähän popparia ja muuta ajateltavaa kuin kotityöt. Adeliina meni illalla mun vanhemmille yöksi hoitoon, koska Tony tosiaan remppailee näin viikonloppuisin sinne puoleenyöhön asti. Adeliinalla oli yökylässä sujunut hyvin ja elokuvakin (Fifty shades of Grey) oli ihan kelvollista katsottavaa! Yöllä mä en kylläkään oikein osannut nukkua, vaikka siihen olisi kerrankin ollut mahdollisuus, vaan heräsin ainakin neljä kertaa siihen kun muka kuulin lastenhuoneesta tytön ääniä. 😀

Kommentit (31)

Oli pakko tulla kommentoimaan, oon sun blogia lueskellut pitkän aikaa mutten koskaan kommentoinut. 🙂 Mua alkoi huvittamaan se, että meillä on tuo isän poissaolon lisääntyminen saanut aikaan ihan päinvastaisen vaikutuksen! Kun mieheni aloitti työt ja alkoi olemaan päivät poissa, tuli meidän pojasta täysin äidin mussukka. Isi ei kelpaa vaipanvaihtoon, kirjan lukemiseen, leikkeihin, ei mihinkään, vaan aina otetaan äitiä kädestä kiinni. Toki silloin kun isi on pojan kanssa kaksin niin silloin hän kelpaa vallan hyvin, eikä äidin perään edes itketä. Joskus harvoin tulee hetkiä kun isi onkin kivempi ja äiti mälsä, mutta silloinkin vain jos iskällä on jotain tosi mielenkiintoista meneillään 😀 On ne lapset vaan niin mainioita! Paljon tsemppiä sulle loppuraskauteen, toivottavasti syntyy terve poika!

Voi pientä kun jää vaille isän läsnäoloa ja huomiota. Toivottavasti isi ei väsy tuohon kuvioon.

Hyvä Eveliina!! ;DD jotku anot on niin lapsellisia/kateellisia/katkeria että huhh.. 😀

Niinpä! Voi pientä, on hänellä aivan hirveät oltavat ollut jo pari kuukautta kun isä on tehnyt tavallista pidempää päivää! Ois varmaan jo perusteet huostaanotolle? Isäkin varmaan päätyy pian suljetulle lepäämään kun joutuu vasaraa heiluttamaan.

Me ruvettiin rakentamaan omaa kotia kun esikoinen oli reilu 2kk vanha ja päästiin just viettämään 1v synttäreitä omaan kotiin. 🙂 mies oli päivät töissä ja illat ja viikonloput ym. Ylimääräiset Vapaa ajat raksalla. Koti valmistui eikä tyttökään näytä traumoja saaneen vaikka äidin kanssa enimmäkseen vaan oli,syksyllä täyttää jo 5v ja ihan yhtalailla tärkeitä niin äiti kuin isäkin 🙂 tsemppiä teille! Omasta kokemuksesta voin sanoa että rankkaa aikaa se on,mutta kyllä se on kaiken sen arvoista sitten kun pääsee asettumaan ikiomaan kotiin <3

Ihana kuulla teidän kokemuksestanne! 🙂 Kiitos tsempeistä, olen ihan varma että rankat päivät palkitaan ruhtinaallisesti kun päästään muuttamaan!

Meillä isä opiskeli ihan toisella paikkakunnalla, kun lapset olivat pieniä. Ehti kotiin vain harvoin, ehkä päiväksi viikossa. Ei lapsille näytä siitä ajasta mitään traumaa jääneen.
Enemmän olisin huolissani siitä isästä myös, ja hänen "omasta ajasta".

Voi kuinka kaunis olet ja Ade niiiin söpönen! 🙂
itse ymmärrän hyvin teidän tilanteen ja miehesihän on pakko olla remppaamassa, jos palkkaa työmiehet niin se on ihan hirveän kallista ja se että Tony osaa rempata ja haluaa laittaa teidän kotia kuntoon niin sehän on ihan ymmärrettävää ja ihanaa! MUTTA muista ottaa omaa aikaa ettei arki käy liian raskaaksi! 🙂
milloin pääsette muuttamaan uuteen kotiin? Odotan innolla sisustusjuttuja!
Aurinkoista kevättä teille!

Annu

Oi kiitos kehuista! 🙂
Sisustusjuttuja on luvassa… 🙂 Toivottavasti päästäisi muutamaan toukokuussa. Riippuu niin paljon kaikesta tuo muuttoaikataulu..

Täälläkin esikoinen 1,5v reagoi isin poissaoloon, miehen työvuorot menee usein niin että on lähes koko lapsen hereilläoloajan töissä 🙁 Ollaan paljon kahdestaan, eron huomaa hänen käytöksessään heti kun isi on vapaalla! Oon raskaanakin ja vaivoja alkaa myös ilmenemään, vähän samassa jamassa ollaan 😀
Tsemppiä sinne kamalasti ja toivotaan että säästyt myös loppuraskauden ajan isommilta vaivoilta! 🙂

Oih, tosi kurjat noi sun miehen työvuorot. Niihin kun on varmaan vaikea vaikuttaa. :/ tsempit sulle sinne myös!

Jaksamista ja voimia "loppurutistuksessa", remontissa ja raskaudessa. Toden totta, hyvävointiset ja kauniit hiukset sulla 🙂

Voi miten kaunis sä olet! Tsemppiä loppuraskauteen ja remonttiin 🙂

Haha kerrankin oli vähän meikkiä naamassa kun sinne leffaan olin menossa. 😀
Kiitos paljon! 🙂

Luen yleensä bloglovinin kautta tätä sunkin blogia, mutta välillä on pakko tulla ns. normikautta lukemaan näitä kommentteja. Nytkin jotenkin aavistin tekstiä lukiessani, että taas tänne on keksitty valitettavaa/arvosteltavaa. Eikä muutama kommentti tuottanut pettymystä 😀 Miten porukka jaksaa? "Voivoivoi lapsiparka, kun isä hänet on hyljännyt", HALOOOO. Yhteisen hyvän eteenhän Tony painaa duunia niska limassa. Mitä nopeammin talo on valmis, sitä enemmän aikaa perheelle. Ja niinkuin sanoit, Adeliina ei edes muista tästä ajasta isompana mitään.. Tsemppiä! <3 Varmasti ihanaa päästä sitten hetken päästä uuteen kotiin ja uusi tulokaskin mukana menossa silloin 🙂

-Koo

Jep, aina jollain on jotain negatiivista sanottavaa. Välillä tuntuukin että pitäis aina kirjoittaa vaan kaikesta miten hyvin menee ja kuinka elämä sujuu ilman ongelman ongelmaa…
Kiitti tsempeistä! 🙂 oon kanssas ihan samaa mieltä!

heti pomppas mieleen että nimi Daniel ois aivan huippunimi Adeliinan veljelle 😉 mielenkiinnolla odotan nimen julistusta

Daniel on ihana nimi! <3 Se on erityisesti Adeliinan kummitädin Emilian suosikki. 😀

Mikä sun sf-mitta oli 24 viikolla ja mitä nyt? ?mielenkiinnosta kyselen ku tiellä la 20.5 ja mulla tää kans toinen ja poika.esikoinen on tyttö ja hänen aikaan sf-mitta oli huomattavasti pienempi

AI,aika erikoista ettei oo merkattu:( mulla menee tän pojan kaa käyrä yläkäyrän yläpuolella . Toivottavasti kasvu tasaantuu pikkuhiljaa 🙂

En muista yhtään kun sitä ei muistaakseni neuvolakorttiin kirjattu edes. Normi käyrän tuntumassa kuitenkin.

Onpa ikävä tilanne. Meillä oli myös remppaa kun lapset pieniä. Mutta laitettiin yhdessäolo ykkös sijalle ja rempattiin enempi kun lapset vähän kasvoi. Kerran ne kuitenkin vaan on pieniä. Jää molemmat paitsi, eniten tietty tyttö.
T.Orvokki K.

Kiintymyssuhdeteoria on jo heitetty romukoppaan vuosia sitten mutta ilmeisesti se elää vieläkin eräiden mielessä ainoana täydellisenä ohjenuorana… Huoh. Eve, hienoa että Adelle isä on myös noin tärkeä!! Kohta pääsette naurtimaan yhdessäolosta ja uudesta hienosta asunnosta ja nelihenkisestä perheestä! Tsemppiä remonttiin! <3

Nyt ei voi sanoa enää muuta kuin että joku taitaa olla jollain tapaa jostain kateellinen? :'D Samalta kommentoijalta jo useampi samaa sanomaa toitottava kommentti.
Voi lapsi raukka kun isi rakentaa hänelle ja muulle perheelle uutta kotia! 😀

Mutta et vissiin tiennyt että ne kolme ensimmäistä vuotta ovat usein lapselle tärkeimmät.. Ja kiintymyssuhde. Vaikka lapsi ei osaakaan sanoa isi lähti se jää tunteisiin. Ikuisesti.

Mun mielestä taas kivempi hoitaa remontointi jutut alta pois nyt kun Adeliina on vielä niin pieni että ei kauaa muista koko aikaa.
Vanhempana sitä muistaa ihan eritavalla sen miten "isi aina lähti.."

Olihan tuo arvattavissa että tyttö reakoi isän poissaoloon. Voi raukkaa. Harmi.

Onneksi tää on tosi lyhyt aika, vain muutaman kuukauden! Kohta päästään koko perhe viettämään paljon aikaa uudessa ihanassa kodissa. 🙂
Joskus elämässä on sellaisia tilanteita että on vaan pakko toimia jollain tavalla. Monen tämän ikäisen lapsen isä saattaa viettää vuoden päivät armeijassa… Oma isäniki on ollut Latviassa töissä, eli pitkiä aikoja poissa kotoa kun olin Adeliinan ikäinen. Raukka meidän Adeliina ei ole, vaan pääosin iloinen ja onnellinen viipottaja. 🙂

Vastaa käyttäjälle Eveliina Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Eveliina

Eveliina

Tervetuloa kurkistamaan täällä Turun Port Arthurin 120-vuotiaassa hirsitalossa asuvan uusperheemme elämään.

Sinut mukaan toivottavat blogin kirjoittaja Eveliina 28v sekä Pete 43v ja lapset 8v ja 9v.


Ota yhteyttä:
eveliinamatilda.blogi@gmail.com

Seuraa:
Facebook / Eveliina Matilda
Instagram / @eveliinamatilda

Arkisto

X