Yleinen 13.3.2015
TEKSTI Eveliina

Neuvolakuulumiset

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

33. raskausviikko alkaa pian ja kävin eilen taas äitiysneuvolassa. Tällä kertaa käynti kesti vähän pidempään kuin viimeksi. Otettiin perus mittaukset (paino, verenpaine, sf-mitta), tutkittiin vauvan tarjonta ja kuunneltiin sydänäänet sekä lisäksi keskusteltiin mielialoista, synnytyksestä jne.

Mulle on kertynyt jo 11 raskauskiloa, mutta en niistä juurikaan stressaa. Painonnousu on aikalailla samaa luokkaa kuin viimeksi. Tämän hetkiseen painooni jos lisäisi vielä 5 kg, olisin samoissa mitoissa kuin Adeliinaa synnyttämään lähtiessäni. Tälläkertaa lähtöpainoni oli muutaman kilon alhaisempi. Onhan se vähän ikävää että bikinikausi starttaa juuri kun olen saanut puskettua tän vauvan ulos, mutta tarkoitukseni on antaa kehon palautua raskaudesta rauhassa itsekseen ainakin syksyyn asti. Viimeksi vauvakilot (ja hieman extraa) karisivat lanteilta ihan itsekseen ja ennätysvauhdilla. Toivottavasti pääsisin taas yhtä vähällä… 😀
Verenpaine oli nyt jälleen hieman alhaisempi. Vaikka olin vasta juuri ennen mittausta istahtanut alas ja pitelin sylissäni rimpuilevaa Adeliinaa, verenapinemittari ilmoitti luvuksi 104/60. Eihän luku sinänsä ole mitenkään liian matala, mutta olen kyllä taas parin viime viikon aikana huomannut sen omassa olossani. Seisoskellessa alkaa huimaamaan ja vähän väliä täytyy keskittyä haukkomaan happea että päässä ei pyöri.
Sf-mitta, eli kohdunpohjankorkeus kulkee täydellisesti neuvolakortin käyrää pitkin. Viimeksi raskausviikolla 27 se oli 24cm, nyt mitta oli 28cm. Jos tuohon sf-mittaan on luottaminen niin poika vaikuttaisi kasvavan melko samaan tahtiin kuin siskonsa. Adeliina oli syntyessään 48cm ja 3070g. Toivottavasti pikkuveli ei olisi paljoa suurempi.
Vauvan sydänäänet pystyy jo kuulemaan hyvin tuosta vatsan läpi. Ainakin silloin kun vauvan selkä on sopivasti vatsanahkaa vasten. Tony sillontällöin painaa korvan vatsaa vasten ja kuuntelee jumputusta. Vähänkö olen kateellinen, kun itse en pysty kuuntelemaan pikkuista. Neuvolan dopplerin mukaan sykkeet olivat n. 150, kuten aikaisemmillakin kerroilla.
Pikkutyyppi on raivotarjonassa, eli hän oleilee masussa pää alaspäin. Näin hän on köllötellyt tuolla jo pari viikkoa ja vaikka vielä olisikin tilaa, niin toivon ettei hän enää ennen synnytystä kiepsahda toisin päin. Mä todellakin haluan synnyttää alateitse, enkä halua joutua jännittämään synnytystä yhtään enempää vauvan perätilan vuoksi. Mua ei kyllä yhtään haittaisi jos vauva vähän kääntäisi kylkeä ja potkisi välillä noita vasemmanpuolen kylkiluita. Oikealla alkaa jo olemaan luut aika hellinä.

Täytin neuvolassa saman loppuraskauden mielialakyselyn kuin viimeksikin. Noi neuvolan lappuset on välillä aika huvittavia, vaikka tietysti tosi tärkeitä sellaisille kenellä ei mee ihan niin hyvin, mutta eivät silti osaa oikein avata suutansa. Mun mielestäni on vaan niin hämmentävää vastailla niihin ”Onko sinulla itsetuhoisia ajatuksia?” tai ”Aiotko tappaa itsesi?” kysymyksiin. Raskausmasennus on tietenkin tosi vakava asia, onneksi olen itse ollut molemmissa raskauksissa normaalia hyväntuulisempi. Vaikka joka paikkaan kolottaa, niin tuleva vauva ja edessä oleva kevät saavat aiankin mun mielialani ihan huippuunsa.
Keskusteltiin siinä lopuksi vielä jotain synnytyksestä. Tai lähinnä täti kyseli jännittääkö synnytys minua ja sen jälkeen kertoi muutaman  tosi yllätyksettömän faktan, jotka varmaan jokainen tuleva synnyttäjä muutenkin tietää; mm. synnytys voi alkaa vesienmenolla tai supistuksilla ja sairaalaan kannattaa lähteä sitten kun siltä tuntuu. Onneksi tosiaan käytiin siellä yksityisellä synnytysvalmennuskurssilla! 😀

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Kommentit (4)

Onko sulla muuten normaali verenpaine, siis silloin kun et ole raskaana? Mietin vaa että vaikuttaako raskaus, niin mitenköhän matalalle mun verenpaine sitten menee kun mulla on normaalisti samanlainen verenpaine mitä sulla on nyt 😀 Välillä huippaa kun nousee äkkiä seisomaan, mut muuten niin matala verenpaine on paljon terveellisempi kuin liian korkea!

Tsemppiä loppuraskauteen!




0
1 vastaus

Hahahah noi lappuset on joo melkosia =D
Muistan kun mä sain niitä eteeni, toljotin hetken ja kysyin järkyttyneenä ´´pitääks mun oikeesti vastata tälläsiin?”
Se oli virhe…. Tätsyllehän tietysti tuli ekana mieleen, että olen aivan pohjalla enkä halua/uskalla tuoda sitä ilmi, kyllä siinä sai hetken vakuutella, että voin oikein loistavasti eikä elämäni ole koskaan ollut näin ihanaaa :'D




0
1 vastaus

Mie tein ton kyselyn ihan alkuraskaudesta, tyyliin ekalla neuvolakerralla. Loppuraskaudesta ei ollut mitään lappusia, ja keskustelut olierittäin lyhyitä ja sisällöttömiä. Tietoa kyllä sain, jos sitä tarvitsin, ei siitä ollut huolta. Aikamoisia pikareissuja ne oli joka kerta.




0
1 vastaus

Ja se tuppaa olemaan vähän niin, että saa niistä kyselyistä minkä tahansa tuloksen, ei sitä apua tunnu lopulta olevan tarjolla.




0
1 vastaus

Onko sulla muuten normaali verenpaine, siis silloin kun et ole raskaana? Mietin vaa että vaikuttaako raskaus, niin mitenköhän matalalle mun verenpaine sitten menee kun mulla on normaalisti samanlainen verenpaine mitä sulla on nyt 😀 Välillä huippaa kun nousee äkkiä seisomaan, mut muuten niin matala verenpaine on paljon terveellisempi kuin liian korkea!

Tsemppiä loppuraskauteen!




0
1 vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Suomen suurin perheblogiyhteisö tarjoaa luettavaa ja vertaistukea niin odotusajasta, vauva-arjesta, taaperon uhmasta kuin muistakin perhe-elämän iloista ja haasteista. Tarjolla on huumoria, vinkkejä, arjen vertaistukea, kyyneliäkin. Tervetuloa joukkoon!

Seuraa
meitä: