Yleinen 22.3.2015
TEKSTI Eveliina

Terkut osastolta

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Blogissa on ollut vähän hiljaisempaa, kun oloni on ollut aika tukala viime päivinä. Supistukset ovat vaivanneet ja tehneet arjesta vaikeampaa. Kaikki energia on mennyt Adeliinan kanssa touhuamiseen, kotitöihin ja koiran ulkoiluttamiseen. Nyt mun on kuitenkin hellitettävä arjen pyörittämisestä, sillä masuvauva on alkanut ilmoitella tulostaan…
Muutaman yönä olen herännyt niin koviin supistuskipuihin, että mun on täytynyt nousta sängystä liikkeelle. Viimeyönä kivut olivat lähes yhtä kovat kuin Adeliinan synnytyksessä. Oksensin ja tärisin vessan lattialla kun supistusaallot iskivät toinen toisensa jälkeen. Aamulla soittelin synnärille kun neuvolaan tai äippäpolille ei oikein näin sunnuntaisin voi soitella. Synnäriltä kutsuttiin käymään ja lääkäri teki testin onko mulla riskiä ennenaikaiseen synnytykseen. Testi oli positiivinen ja niinpä jouduin heti samalla käynnillä jäämään osastolle lepäilemään. Mulle annettiin tänään ensimmäinen annos kortisonia jonka tarkoitus on kypsyttää vauvan keuhkoja. Huomenna saan toisen kortisonipiikin sekä mahdollisesti supistuksia estävää lääkettä.
Vauvaa onneksi tutkittiin huolellisesti  ja hän voi tilanteeseen nähden tosi hyvin. Sydänkäyrä vaikutti oikein hyvältä, ultran painoarvio taisi olla jopa 2800g ja vauva vastasi viikkoja 34+5. Siispä synnytystä ei kovin pitkään tarvitse estellä, vaan pojalla on jo tosi hyvät mahdollisuudet elämään kohdun ulkopuolella.
Nyt mä yritän pitää jalat ristissä ja lepäillä että päästäisiin ainakin sinne 36. raskausviikolle. Tiedä sitten vaikka tilanne rauhoittuisi pelkällä levolla ja vauva pysyisi masussa jopa laskettuun päivään asti. En usko että joudun makoilemaan täällä osastolla kovin pitkään kun vauva kerran vastasi jo noin hyviä viikkoja. Tietenkin täällä olisi paljon helpompi ottaa rauhallisesti, kuin kotona Adeliinan kanssa, mutta tosi tylsää täällä on kyllä vaan makoilla.

– Eveliina 

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Kommentit (18)

Joo, näytin vielä kuvanotto hetkellä. 😀 Kohta kortisonit alkoi vaikuttaa ja koko naamani oli ihan punainen ja turvonnut… :DD

1 vastaus

Tsemppiä sinne!! Onneksi jo noin hyvät viikot ja pikkumies hyvänkokoinen <3

1 vastaus

Tsemppiä makoiluun! Toivottavasti vauva pysyisi vielä masussa, jos kovin aikaisin syntyy, niin sitten joudutte kenties kuitenkin olemaan vielä osastolla. Kivempi olisi varmaan päästä kuitenkin vauvan kanssa sitten jo kotiin rauhassa 🙂 Meillä T oli sentään yli 36 viikkoa, mutta silti vielä joissain asioissa aika "kesken", parempi on tosiaan mitä pidempään pysyisi mahassa kasvamassa <3

1 vastaus

Oi, tsemppiä! Täällä tullaan muutaman viikon jäljessä, nyt viikot 31+1. Hurjaa jos teidän pieni on jo pian tulossa. Toivotaan että pysyisi masussa vielä vaikka varmasti pärjäisi jo masun ulkopuolellakin 🙂 Millä viikoilla Adeliina syntyi? 🙂

1 vastaus

Adeliina syntyi täysiaikaisena 39+0 viikolla. 🙂

1 vastaus

Hui, muistuipa omat ajat toisen lapsen odotuksen lopulta mieleen. Yllättäen tuli meillekin viikon 35 ja 36 taitteessa, että tyttö alkoi yrittää maailmaan aiemmin. Meillä koko raskaus oli kulunut erinomaisesti. Toki noilla viikoilla välillä vatsaa kiristi tai harjoitussupisti, kun hoidettavana kuitenkin oli 1v10kk isoveli ja kotityöt. Illalla 35+6 lähdin käymään synnärillä verisen vuodon, jatkuvien säännöllisten ja kipeiden supistusten kanssa. Synnärillä aamuun menessä supistukset kuitenkin loppuivat. Lääkäri oli sitä mieltä, että tyttö syntyy milloin vaan! Itsellehän se oli pieni shokki, että nytkö jo! No toinen lääkäri kuitenkin kotiutti, kun vuoro vaihtui. Taas illalla sama, supistukset alkoi iltapäivällä, yön niitä tunnustelin ja kellotin ja aamuyöllä synnärille. Ja taas ne loppuivat…Huoh! Tällä kerralla lääkäri (taas eri) päätti, että annetaan supistuksia estävä piikki vaikka ensimmäinen lääkäri olii sanonut, että näillä viikoilla ei enää synnytystä estetä (ja vauva ok, kokoinen). Taas siis kotiin, nyt piikin kera. Tällä kertaa jo sanoin lääkäreille, että enpä usko tämän auttavan. Oma tunne oli kuitenkin se, että tämä ei hellitä ennenkö vauva syntyy. Ja miten voisin kotona levätä esikoista hoidellessa ym. No, kotona jälleen, yötä vasten aloin tuntea taas supistuksia, mutta "laimeampia" piikin ansiosta. Kolmas kerta vielä käytiin synnärillä turhaan säännöllisten, kipeiden ja jatkuvien supistusten takia. Aikamoista ravaamista oli. Ja alkoi jo omakin usko mennä koko touhuun. Vannoinkin, että enää ei turhaan lähdetä, että synnytän vaikka kotona.
Neljännellä kerralla olin taas supistukset alkoivat samalla tavalla ja mietin, että voi ei, taas tämä "leikki" alkaa. Olin tosi väsynyt, kun edeltävät yöt oli mennyt supistellessa ja niiden takia valvoessa. Käperryin supistuksen voimasta lattialle ja itkuhan siinä tuli. Mies oli saman tien soittamassa vaarille, että tulee katsomaan poikaamme. Itse huusin, että me ei lähdetä minnekään! Mies vain totesi, että kyllä me nyt lähdetään.
Synnärillä oltiin taas, nyt viikkoja 36+5. Tutkimushuoneessa oltiin klo 21.05, siirryttiin suoraan saliin ja tyttö syntyi klo 22.
Terve, pirteä, hyvinvoiva tyttö syntyi vaikka pikkuinen olikin, 2800g. Hengitti hyvin, alkoi heti imeä rintaa eikä bilirubiiniarvotkaan nousseet vaikka kätilöt sanoivat, että saattaa herkästi näin pienellä nousta.
Nyt on takana kaksi aivan erilaista synnytystä, esikoisen pitkä synnytys ja kuopuksen todella nopea.
Loppu hyvin kaikki hyvin!

Voimia sinulle! Toivottavasti saat levättyä. Hyvä jos vauva saa vielä kasvaa vatsassa ja kerätä voimia! Jos hän kuitenkin maailmaan jo aiemmin haluaa, niin kaikkea hyvää! Synnärillä ainakin on kaikki hyvä hoito käden ulottuvilla, mikäli jotakin tarvitsee ( ja tietenkin toivotaan, ettei tarvitsisi 😉 ). Mutta ennen kaikkea voimia matkaan, kun sen aika koittaa! Voimia teille kaikille!

1 vastaus

Kiitos paljon. 🙂 olipa mukava kuulla sun tarinasi ja että loppu oli noinkin onnellinen!

1 vastaus

Hui! Tsemppiä paljon 🙂 onneksi on jo hyvä tilanne viikoissa!

1 vastaus

Tsemppiä! Siis mikä viikko nyt on?

1 vastaus

menikö viikot sekaisin? tsemppiä!

1 vastaus

Kiitos kaikille tsempeistä!! 🙂
Nyt olis nt-ultran mukaan viikkoja 32+6, eli huomenna alkaa jo 34. Raskausviikko.

1 vastaus

Mutta siis tosiaan vauva vastasi tänään ultrassa viikkoja 34+5, eli käynnissä olisi vauvan koon puolesta jo 35. viikko. 🙂

1 vastaus

Tsemppiä sinne. Oma tyttö syntyi lasketun ajan perusteella 35+5. Sain kortisonit viikkoa aiemmin, olin 5pv vuodeosastolla kunnes rupesi tapahtumaan. Tyttö pääsi heti vierihoitoon ja kaikki meni niinkuin kuuluukin.

1 vastaus

Kiitos kun teit mun vuorokaudesta jotenkin siedettävän 😉 tsemppiä sinne ja toivotaan et pikkujäbä hetken malttaisi vielä :)!

1 vastaus

Haha, hei kiitti samoin! 😀 tsempit sulle myös, toivottavasti ollaan toukokuussa taas kämppikset, mutta vauvat kainalossa. 🙂

1 vastaus

Vau, miten näytät fressiltä "tuossa tilassa"! Raskaus todella sopii sinulle 🙂

1 vastaus

Joo, näytin vielä kuvanotto hetkellä. 😀 Kohta kortisonit alkoi vaikuttaa ja koko naamani oli ihan punainen ja turvonnut… :DD

1 vastaus

Tsemppiä! Meidän poitsu syntyi tasan viikolla 33. Kortisonit 4 päivää aikaisemmin. Poika vietti osastolla kolme viikkoa. Kaikki meni kuitenkin paremmin kuin osasi edes toivoa!

1 vastaus

Ohhoh onpas vauveli ollut jo iso! 🙂 Nyt pari kolme viikkoa ainakin jos levolla pysyisi masussa. Onneksi kokoa on ja kortisonit annettu, toki jos syntyy on kaikki loistavanpuoleisesti mutta ainahan se kurjaa on jos tarvii sokereita seurailla,valohoitoa ja syömistä kyttäillä kun ennenaikaiset tuppaa olemaan väsyneitä. Mun siskolla oli noilla viikoilla sama tilanne, sairaalassa meni pari viikkoa ja vauva köllötteli masussa sinne rv 41+2 ja supistukset vaivasit koko ajan siitä viikolla 36+ uudelleen, eipä ketään vaan kiinnostanut tilannetta enää helpotella äidin kipujen kannalta kun hyvillä viikoilla oltiin ,eikä siis edesautettu maailmaan vaikka ensin esteltiin kovin! Oli rankkaa aikaa hälle kun kyse ei ollut pienistä ja harvoin tulevista supistuksista! :/ Tsemppiä ja toivotaan että koon puolesta ei mee yliaikaa ainakaan! 🙂

1 vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Eveliina Matilda
Hei! Tervetuloa lukemaan tarinaani lapsiperhe-elämästä, parisuhdekiemuroista sekä Turun Portsassa sijaitsevan, yli satavuotiaan puutaloasunnon remontoinnista. Ota yhteyttä: adeliinablogi@gmail.com Seuraa: Facebook / Eveliina Matilda Instagram / @eveliinamatilda

Arkisto

Artikkelit

Suomen suurin perheblogiyhteisö tarjoaa luettavaa ja vertaistukea niin odotusajasta, vauva-arjesta, taaperon uhmasta kuin muistakin perhe-elämän iloista ja haasteista. Tarjolla on huumoria, vinkkejä, arjen vertaistukea, kyyneliäkin. Tervetuloa joukkoon!

Seuraa
meitä: