Raskas loppuraskaus

Teksti

 Täällä on nyt raskausviikkoja tasan 35+4 ja olo on sen mukainen että tämän raskauden ei tarvitsisi mennä yhtään yli lasketunajan. Masu on mielestäni pysynyt jo muutaman viikon kohtalaisen saman kokoisena ja toivonkin ettei se tästä enempää kasvaisi. Sääliksi käy mun vatsanahkaani, joka yrittää kaikkensa pysyäkseen menossa mukana. Ihoa kiristelee ja se on niin pinkeä, että musta tuntuu jos tää tämä vatsa kasvaa vielä sentinkin, niin mulle repeää komeat tiikerinraidat koristamaan keskivartaloa. Vielä toistaiseksi en tässä raskaudessa ole saanut lisää arpia, mitä nyt noi Adeliinaa odottaessa jenkkakahvoille tulleet viirut ovat muuttuneet punertaviksi. Vähällä olen säästynyt, mutta niillä ihan viimeisillä viikoilla se nahka kuulemma useimmiten vasta repeää…
Nämä ulkonäölliset seikat ovat kuitenkin tällä hetkellä pienin murheeni ja ajattelin niistä kriiseillä vasta synnytyksen jälkeen. Mua harmittaa että tässä raskaudessa kaikki ei mennytkään ihan niin oppikirjamaisesti kuin viimeksi, vaan vähän väliä on ollut jotain huolenaihetta! Melkein plussatestistä asti mulla oli sitä kamalaa huimausta ja pyörtyilyä. Kerran kävin ambulanssin kyydillä sairaalassakin kun silmissä musteni kauppakeskuksen kahvilassa. Toisessa silmässä musteni ihan kirjaimellisestikin kun mä onnistuin lyömään silmäni hanajuoma-automaatin kulmaan. Luonnollisesti päivystyksessä ei tutkittu sikiötä millään tavalla ja mulla oli tietysti huoli siitä mahtoiko pikkuiselle käydä jotain kaatumisen yhteydessä. Onneksi siinä 30. raskausviikon kieppeillä huimaus alkoi hieman helpottaa ja uskalsin liikkua ihmisten ilmoilla ilman jännitystä siitä koska kuupahtaisin taas. Montaa viikkoa ei sitä liikkumisen iloa tietenkään kestänyt, koska sitten alkoi se supistelu! Silloin tällöi öisin alkoi tulemaan parin tunnin kipeitä supistuskohtauksia ja sen sairaala osastolla vierailun jälkeen supistukset ovat vaivanneet lähes yötä päivää. Nyt ei enää tarvitse kauhulla pelätä että synnytys alkaisi, mutta alan kyllä olemaan tosi kypsä näiin jatkuviin kipuihin. Kolmisen viikkoa olen jumittanut täällä kotona, koska liikkuminen tekee niin kipeää. Välillä mun on ollut pakko hieman tuulettaa päätäni ulkona, koska täällä neljän seinän sisällä kököttäminen tekee mut hulluksi, mutta aina kun olen uskaltanut liikkeelle on jälkeenpäin iskenyt katumus. Joka paikkaan kolottaa ja vatsa sattuu… En koskaan ole tuntenut itseäni näin raihnaiseksi! Liikkumiseni näyttää siltä kuin olisin jostain hidastetusta filmistä, hengästyn pelkästä istumisesta, en saa kengännauhoja solmittua, paikallaan seisominen tekee kipeää, mutta kävellä ei jaksa. Tää on ihan kauheeta. :’D Eilen käytiin tapetti- ja maalikaupassa ja Tonyn piti etsiä mulle tuoli sinne tapettiosastolle kun jalat ei vaan enää millään kantanut viiden minutin seisoskelun jälkeen.

Jaksoikohan kukaan lukea tätä mun valitusta loppuun asti? Tiedän että kirjoitukseni ovat varmasti maailman epämielenkiintoisinta luettavaa, mutta koska elämässäni ei tällä hetkellä tapahdu yhtään mitään, niin purkaudun näistä oloistani nyt tänne. Ei huolta, tätä kestää enää korkeintaan sellaiset seitsemän viikkoa!!


Kommentit

8 kommenttia

Ymmärrän hyvin tuntemuksesi. Mulla oli noilla viikoilla hyvin samat tuntemukset ja raskaus kesti 41+3 asti, huh. Kaikki arvet (vaikka vähällä pääsinkin) tuli yliajalle mentyä, kyllä se harmitti. Vatsa venyi aivan äärimmilleen ja lähes 4,5kg tyttö sieltä sitten kiirellisellä sektiolla lopulta otettiin <3 tsemppiä!! 🙂

Voitko kertoa teidän kaikkien toiset nimet? Pidätkö muuten jonkun "arvonnan" teidän tulevan lapsen nimestä? Joskus olisi kiva lukea "meidän päivä postauksia"!

Voisin heti alkaa suunnittelemaan nimi-postausta! Kiva idea. 🙂
"meidän päivä" juttuja täällä onkin välillä ollut. Täytyy toteuttaa sellainenkin, vaikka meidän päivissä nyt ei juuri mitään ihmeellistä tapahdukkaan.

Paljon tsemppiä sinulle! Ihanaa, vauvantuoksuista ja aurinkoista kevättä (ja tulevaa kesää) teille! En ole aiemmin kommentoinut, mutta nyt sitten päätin niin tehdä 🙂 upean työn on kroppasi jo tehnyt, ole sille armollinen ja kuuntele mitä se tällä hetkellä tarvitsee 🙂 itsekin tässä mietin, että millanen seuraava raskaus tulee olemaan, kun ensimmäinen oli tosiaan oppikirjamainen.. Seurailen blogiasi, vaikutat todella reippaalta ja mahtavalta äidiltä! 🙂

Oi kiitos ihanasta ja piristävästä kommentistasi! Juuri tällaiset lukijoiden kommentit on syitä sille että blogin pitäminen on niin kivaa.
Hyvää kevättä sulle myös! 🙂

Voimia loppusuoralle! Minulla on ainakin raskaudet muuttuneet kertakerralta kirjaimellisesti raskaammiksi. Kroppa on jo "väsyneempi ja venyneempi" eikä lepomahdollisuuksia ole kun on muitakin lapsia. Toivottavasti sinulla ei menisi tosiaan yliajalle, ja pääsisit nauttimaan pian vauvasta ja mahattomuudesta 🙂

Paljon tsemppiä loppuraskauteen! Täällä odotellaan esikoista syntyväksi kesällä ja ei täälläkään raskaus ole sujunut kuin "oppikirjoissa" joten ymmärrän tuntemuksiasi 🙂

Oon jopa hieman kade, että sun vatsanahkas on kestänyt näinkin pitkään ilman arven arpea! Mullakun niitä on masussa ja jaloissa ilman yhden yhtä raskautta… Tsemppiä sulle vielä loppurutistukseen! <3 Ja kun tuossa lopussa mainitsit että postauksesi on varmaan maailman tylsintä luettavaa, niin päinvastoin, mun mielestä on supermukavaa lukea mitä sulle kuuluu eikä tälläset "oon niin kyllästynyt jo tähän kasvavaan masuun"-postaukset ole yhtään tylsiä!! 🙂 sillä onhan se sun arkeasi tällä hetkellä yhtään kaunistelematta!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä